Akilles vei Cupin Porvooseen – taas

Porvoon Akilles voitti Suomen Cupin finaalin 2020. Kisapuistossa pelattu finaaliottelu oli äärimmäisen kaksijakoinen: ensimmäinen puoliaika pelattiin vesisateessa, puoliajan aikana sää selkeni ja peli muuttui. Ratkaisijaksi nousi konkari Rolf ”Nappe” Larsson.

Veiterä – Akilles 2–3 (1–2)

Ennen pelin alkua julkistettiin LähiTapiolan katsojakilpailu Veiterän syyskauden vakuuttavimman pelaajan valinnasta. Palkinto ojennettiin hyvään vauhtiin päässeelle Tuukka Loikkaselle. ”Tuke” oli saalistanut kaikkiaan 16 % annetuista äänistä ja oli äänestyksen selkeä ykkönen. Yleisöpalkinto meni tällä kertaa Imatralle, Lea Lehtoselle.

Kun peli pääsi alkamaan, niin tammikuinen Kisapuiston jääpallokenttä vaikutti ylisuurelta vesialtaalta, jossa oli voinut uittaa paikallisen pursiseuran radio-ohjattavien veneiden armadaa. Kentän pituussuuntaisesi puhaltanut navakka tuuli lisäsi syksyistä tunnelmaa – enää puuttuivat puista putoavat lehdet, jotka liiskautuisivat jään pintaan.

Molemmat hyvin luistelevat joukkueet kärsivät olosuhteista. Veiterän tehokas luisteluvoima ja pallollinen peli loistivat poissaolollaan – yhtään huonommaksi ei jäänyt Akilles. Molempien joukkueiden vahvat pelintekijät kurvailivat keskialueella ikään kuin työttömänä, kun puolustuslinjasta pätkittiin pitkiä palloja kohti vastapuolen rankkarialuetta.

Kaaren sisällä vallitsikin todellinen ”war zone” – sota-alue, jossa pyrittiin lyömään palloa, maaliin tietenkin. Ekalla puolikkaalla siinä onnistui parhaiten Akilles: 20. minuutin kohdalla ikinuori, torniolaislähtöinen Ville-Veikko Angeria osui maalikehikon sisään. Esityön V.-V.:n maalin teki Nappe Larsson.

Pelin 29. minuutin täyttyessä Veiterä sai vaparin oikealta kantilta, noin 40 metriä Akilleksen maalista: Ere Verhelä sivalsi kohti Olli Lappalaisen vartioimaa maalia ja sateen keskeltä pallon kohdalle liukui Matias Lehtonen. ”Matti” ohjasi pallon ovelasti maaliin ja peli oli riemastuttavasti tasan. Hieno maalintekijän maali.

Akilles pääsi kulmalyöntiin 39. minuutin kohdalla ja hirvittävän survomisen jälkeen huomattiin, että Porvoon pojilla oli tullut isommat lumikolat mukaan: maali merkittiin Rasmus Kettuselle, mutta myös Matti Vainion luja uurastus vaikutti tilanteeseen niin, että Veiterän pakit eivät vaan saaneet palloa maalin edustalta. Tilanteessa 1–2 mentiin äkkiä suojana sateelta ja kenttämestareiden äykärinä toimiva traktori alkoi tuuppia vettä pois kentältä.

Taukoa vietettiin vielä sateessa, mutta tuomareiden tullessa kentälle päätuomari Antti Malaska osoitti taitavaa pelisilmää: sade oli päättynyt ja hän komensi Zamponin ja Olympian uudelleen jäälle – tauko jatkui kymmenisen minuuttia. Toinen puolikas saatettiin alkuun puhtaalla – ja kuivalla – jäällä. Edessä oli kokolailla uusi peli.

Veiterä haki kiivaasti tasoitusta ja vihdoin reilun tunnin pelaamisen kohdalla, 65. minuutilla Kalle Pesonen pääsi kasvokkain Lappalaisen kanssa: hallittu nosto takaylänurkkaan toi Veiterän tasoihin ja peli ikään kuin alkoi uudelleen.

Kallen kliinistä maalia edelsi kokonaisvaltainen hyökkäyskuvio, jonka alkusanat lausuttiin puolustaja Topi Pesosen kairatessa pallon pois Killenin hyökkääjältä ja antaessaan sen täyteen vauhtiin päässeelle Aleksi Seppäselle, joka nopeasti siirsi ristikkäiseen suuntaan menneelle Tomi Hauskalle, joka hieno, pitkä syöttö tavoitti K. Pesosen ja viimeistelyyn. Keskikentän pelaaminen oli tuttua Veiterää, joka heilauttaa vastustajan puolustusmuodostelman sivuttaisliikkeeseen ja antaa vastakkaisen puolen hyökkääjälle vapaan kaistan edetä maalille. Tilanne oli kuin suoraan piirretty eräästäkin nuorisomaajoukkueen pelikirjasta.

Ottelun loppua kohden ei oikein saatu selvää toisistaan. Peli oli jähmeää puolin ja toisin. Akilles pääsi 79. minuutin kohdalla kokeilemaan rankkarista pelin ratkaisua. Juuso Kärmeniemi oli pakotettu kampittamaan Akilles-hyökkääjän ja Venäjän Super-liigassa rutinoitunut Dennis Sadakov pääsi kokeilemaan… Pallo kuitenkin karkasi karkeasi yli maaliin.

Viimeisen kympin aikana jälleen vauhti kiihtyi. Kesken hyvän Veiterän painostuksen Akilleksen Rasmus Kettunen pääsi vauhdilla yli keskialueen ja jätti pallon Rolf Larssonille, joka kohtuullisella jäällä pääsi lyöntietäisyydelle: Larsson sivalsi kierteisen pallon kohti Veiterän maalin oikeaa ylänurkkaa ja pallo painui Topi Peuhkurin selän taakse.

Lankulla Valeri Gratsev reagoi välittömästi ja otti aikalisän: tornit – Janne Hauska, Ere Verhelä, Egor Ragulin, muutkin – kärkeen ja pitkää palloa maalille. Aikalisä otettiin ajassa 88:59 ja kun siitä koituva 1:30 ja aiemmin annettu 30 sekunnin lisäaika ynnättiin yhteen, niin peliaikaa oli jäljellä tasan 120 sekuntia. Tuona kahden minuutin aikana Veiterä ei päässyt todellisille maalipaikoille ja Akilles väänsi pelin reunoille. Ajassa 92:00 Malaska piippasi pelin päättyneeksi ja pari bussillista porvoolaisia jääpallofaneja ryntäsi kentälle. Akilles oli uusinut Cup-mestaruuden.

Veiterän oli tällä(kin) kertaa tyytyminen kakkosijaan Suomen Cupissa. Tämä kasvattaa nälkää kohti talven ja kevään ratkaisupelejä. Ottelun jälkeen lehdistötilaisuudessa Veiterä-luotsi Valeri Gratsev totesi:
– Tämä peli on nyt historiaa ja me katsomme tulevaisuuteen.
Viisaita sanoja.

Ottelupöytäkirja

Ottelun lopuksi Jääpalloliiton toiminnanjohtaja Tobias Karlsson jakoi joukkueelle mitalit ja Cup-kannu otettiin porvoolaisporukoissa iloisesti vastaan. Veiterä onnittelee Cup-mestaria ja Porvoon fanijoukkoja voitosta – ja samalla toivottaa porvoolaiset uudelleen tervetulleeksi Kisapuistoon Bandyliigan merkeissä sarjan kotijoukkueen viimeisessä ottelussa 14. päivä helmikuuta…

Ottelun jälkeen pidetyssä lehdistötilaisuudessa keskusteltiin näin.

Cup-finaalin kuvakimara tästä linkistä (kuvat: Topi Lainio/VMH)

Tästä linkistä pääset katsomaan koko ottelun.
Lähetyksen tuottajana Jani Taalikka, kuvaaja Joonas Ylä-Outinen, asiantuntijana Emil ”Emppu” Segerman ja selostajana Topiantti Äikäs.

Veiterän pelit jatkuvat Bandyliigan huippupelillä sunnuntaina Porin Narukerää vastaan. Ottelu alkaa klo 15. Luvassa on todellinen huippuottelu, jossa kohtaavat Bandyliigan ykkönen ja kakkonen.

–Bandytoimitus