Lauri ”Lare” Segerman 60 vuotta

Lappeenrantalaisessa jääpallossa pitkään vaikuttanut pelaaja, valmentaja, joukkueenjohtaja, luistelukoulunopettaja ja seuratoiminnan tukija, Lauri Segerman täyttää tänään 60 vuotta. Seuraväki onnittelee!

Bandytoimitus tavoitti kaikkien tunteman Lare Segermanin kesken lohen savustusta Savitaipaleen Sorronniemen maisemista. Kuluneen kevään ja kesän aikana Lauri on ihastuttavan vaimonsa Sirpan kanssa pystyttänyt heille uutta kotia ”Sipun” lapsuuden maisemiin.

–Kiirettä on pitänyt, mutta alkaa vaikuttaa hyvältä. Kesä on mennyt mukavasti ja asiat ovat jiirissä.

Lauri kertoili toimitukselle omaan rauhalliseen tapaansa historiaansa jääpallon parissa:

–Ootas… se oli niin, että ensin oltiin mukana paikallisessa korttelikiekossa ja taisin olla 10-vuotias kun menin mukaan jääpalloon. Asuimme silloin lähellä Vanhista ja kun teitä ei hiekoitettu, niin luistimet kotona jalkaan siitä suoraan kentälle! Ajatella, siitäkin jo puoli vuosisataa aikaa…
–Täytyy sanoa, että Vanhis on minun ”kotikenttä”, Lauri muistelee.
–Ja kyllähän toki isoveljen esimerkki kannusti mukaan jääpalloon. Lajina jääpallo on jäänyt sydämeen ja seuraan kyllä edelleen lajia hyvin tarkasti niin Lappeenrannassa kuin muuallakin.

Lauri kertaa junnuvuosia:

–Jääpallon lisäksi pelattiin tietysti kesällä jalkapalloa Lapassa ja yleisurheiltiin ahkerasti. Se antoi hyvää pohjaa jääpallolle. Lisäksi muistan käyneeni kerran Namikan koripallotreeneissä, mutta sattuneesta syystä se jäi siihen. Huomasin olevani vähän lyhyt siihen lajiin.

–Pikkupoikana harrastin lisäksi painia, vähän kuin yksilölajina joukkuepelien futiksen ja jääpallon lisäksi.

–Veiterän edustukseen nousin mestaruusvuoden jälkeen, kaudeksi 1980–81. Siitä vakava harjoittelu ja tavoitteellinen peliura alkoi.
–Pääsin mukaan nuorisomaajoukkueisiin ja 1980-luvun alkupuolella voitimme MM-hopeaa U19-joukkueella. Sitä pitää sanoa voitoksi, koska se oli siihen aikaan kova saavutus.
–Aikalailla heti asevelvollisuuden jälkeen lähdin hetkeksi Ruotsiin ja olin Vänersborg IFK:n ensimmäinen ulkomaalainen pelaaja. Sitten veri veti kuitenkin takaisin Suomeen, kouluun ja ammatin pariin.

Peliuraa kertyi jääpallon SM-sarjassa ja Bandyliigassa pitkälti toistakymmentä vuotta ja arvomitaleja on noin puolitusinaa. A-maajoukkueen leiriryhmässä tuli piipahdettua, mutta varsinainen murtautuminen tuon ajan kovaan maajoukkueryhmään jäi muille.

Peliuran jälkeen Lare on huolehtinut jälkikasvun mukaan jääpalloon ja liikunnalliseen elämäntapaan. Laurin ja Sirpan lapset Johan ja Sofia asuvat nyt pääkaupunkiseudulla: Johan, joka oli Veiterän runkopelaaja noin 10 vuoden ajan, pelaa ensi kaudella HIFK:n riveissä, Sofia kuuluu Wiipurin Susien joukkueeseen.
–Olin Johanin vuonna 1996 syntyneiden valmentajana sieltä pikkujunnuista, E:sta aina B-ikäisiin saakka, sitten lähdin vetämään edustusjoukkuetta.
–Sofian ikäisille nuorille käynnistettiin luistelukoulua ja se oli hauskaa aikaa touhuta pienten parissa. Ja siitä sitten muodostuikin Veiterän tyttöjoukkueen ja -toiminnan runko, joka on jatkunut Susissa.

Edustusjoukkueen taustavoimissa Lare Segerman on toiminut joukkueenjohtajan, valmentajana ja erityisesti Aleksei Nikisovin valmennusvuosina peluuttamisesta vastaavana valkkana. Menestystä on tullut niin Suomen Cupissa kuin Bandyliigassakin: 2 Suomen mestaruutta ja yksi SM-hopea. Pasa Bandyn päävalmentajana hänet valittiin vuoden valmentajaksi 1990-luvulla.

Veiterän veteraanitoiminta on ollut tärkeää Lauri Segermanille.
–Omat pelit jäivät Veteraaneissa vanhojen vammojen takia kesken, mutta olen pyrkinyt avustamaan Veteraaneja muuten, tukemalla ja varsinkin turnaustapahtumissa toimimaan joukkueen johto- ja valmennustehtävissä.
–Vaikka siellä kentällä on paljon kokemusta, niin lankulta voi antaa hyviä vinkkejä ja neuvoja myös vanhemmille pelimiehille, Lauri naurahtaa.

Ja jotta Laurin tehtäväkenttä ei rajoittuisi vain pelikentälle, niin hän myös järjestellyt omien vaikutuskanavien kautta taloudellista tukea Veiterän toimintaan:
–Aluksi tuimme seuraa Mokesin kautta ja sitten oman yritykseni Hevistarin kautta. Koen tärkeänä, että Veiterällä on monipuolinen joukko hyviä tukijoita ja edelleen nykyisen työnantajani Rentan kautta olemme mukana tukemassa Veiterää kohti menestystä.

Nykyisin Lare viihtyy jääpallokatsomon lisäksi metsällä ja kalalla – myös Sorronniemen, aluksi kesäasunnon laittelu, ja nyttemmin uuden omakotitalon, rakentaminen käyvät harrasteesta. Myös golfmaila pysyy Laren hallinnassa: siitä todisteena Hole-In-One vuonna 2021 Tuosan kentällä.

60-vuotishaastattelun lopuksi Lauri Segerman lähettää terveisiä Veiterän kannattajille ja Lappeenrannan päättäjille:
–Lähdetään taas suurin joukoin mukaan kentän laidalle kannustamaan Veiterää! Kyllä minä Kisapuistoon tulen vaikka ”Jupe” onkin nyt Hifkissä. Jääpallo ja Veiterä ovat sydämen asia.
–Toivon Veiterän joukkueelle hyvää tulevaisuutta – meillä on hyviä paluumuuttajia ja vahva joukkue tiedossa.
Halliasia on edelleen ajankohtainen. Näin Segerman:
–Kaupungin päättäjien olisi hyvä nähdä, että ison jään halli ei toimisi vain jääpallon ehdoilla, vaan tarjoaa mahdollisuuden muillekin kuin kiekkoilijoille päästä liikkumaan luistelemalla vaikka vähän huonommassakin säässä.

Lauri Segerman toteaa, että lohi alkaa kohta olla valmista ja on aika kutsua kesävieraat pöytään.
–Toivon kaikille Veiterän kannattajille hyvää loppukesää ja mukavaa alkavaa jääpallokautta, hän huikkaa haastattelun lopuksi.

*  *  *

KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN

Veiterä ry:n vuosikokous pidetään to 29.6.2023 klo 18.00 Veiterä-talolla Kisapuistossa.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen mukaiset asiat.

10 § Yhdistyksen vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

1. Kokouksen avaus.
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa.
3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.
4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys.
5. Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajien lausunto.
6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille.
7. Vahvistetaan seuraavan toiminta- ja tilikauden toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksun suuruus.
8. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet.
9. Valitaan kaksi toiminnantarkastajaa ja kaksi varatoiminnantarkastajaa.
10. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.

Mikäli yhdistyksen jäsen haluaa saada jonkin asian yhdistyksen vuosikokouksen käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle vähintään kuukausi ennen kokousta.

Tervetuloa!

Veiterä ry, hallitus

Unto Repo 80 v.

Lappeenrannassa – ja laajemmaltakin – kaikkien tuntema jääpallomies Unto ”Untti” Repo vietti 8.6. 80-vuotisjuhliaan. Veiteräväki Onnittelee!

Untti on toiminut monen vuoden ajan Veiterän veteraaneissa ja on eräänlainen Iki-Veiterä. Untti on ollut talkooporukan vetäjänä monessa seuran tapahtumassa; sarjapeleissä, finaaleissa ja kansainvälisissä turnauksissa.

Lappeenrantalaiset muistava Untin urheiluliike Suken, Lappeenrannan Rautakaupan ja UK Koskimiehen asiantuntevalla urheiluväkinemyyjänä. Hänen avullaan useampikin jääpalloikäluokka on löytänyt oikeat varusteet liikuntaharrastuksen pariin.

Veiterän veteraanien matkassa Untti on nähnyt maailmaa ja aktiivisesti osallistunut ikämiesten pelitapahtumiin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Kazakstanissa ja kaikkialla muualla.

Aina iloinen ja reipas asenne eri tehtävissä kuvastaa Unton veiteräläisyyttä. Onnittelut!

*  *  *

 

Jääpallokauden päättäjäiset, ke 3.5.

On aika nostaa luistimet hetkeksi varastoon, ja juhlistaa Veiterän menestyksekästä ja useamman SM-mitalin tuonutta jääpallokautta 2022-2023!

Kausi paketoidaan koko seuran yhteisessä päättäjäistilaisuudessa keskiviikkona 3.5., klo 17 alkaen.
Paikkana on kahvila-ravintola Saimaan Helmi -ravintolassa (Ajurinkatu 6).

Kaikki Veiterän pelaajat, lasten ja nuorten vanhemmat ja tukijat kutsutaan mukaan tilaisuuteen.

Kauden päätösjuhlassa kuullaan seurajohdon katsaus kuluneeseen kauteen, palkitaan menestyneitä joukkuepelaajia ja vaihdetaan ajatuksia jälleen pian alkavan harjoittelukauden toiminnoista. Kahvi- ja virvoketarjoilu.

Veiterä toivottaa kaikki tervetulleeksi Saimaan Helmeen, hyvässä seurassa!

*  *  *

Veiterä U12:n hopeakertomus SM-turnauksesta

Veiterän U12-joukkue pelasi hienon SM-lopputurnausviikonlopun Jyväskylän Loistokoti-areenalla 11.-12.3. häviten vain yhden ottelun, mutta tappio tuli tärkeimmässä ottelussa – eli finaalissa. Tässä LongPlay-tyyppisessä raportissa valotetaan U12SM-turnauksen kulkua.

Kovatasoisessa turnauksessa hopea ei ole häpeä, mutta joukkueelle se oli pettymys. Alkusarja oli kaikille reilu koska kaikki seitsemän joukkuetta pelasivat toisiaan vastaan 2 x 15 min pelin ja alkusarjasta neljä parasta välieriin. Pelin henki oli selvä: Veiterän oli päästävä neljän joukkoon ja sitten kaksi voittoa ja voittopytty takaisin Kisapuistoon.

Ensimmäisessä pelissä kotijoukkue JPS osoitti heti, ettei lopputurnauksessa ole heikkoja joukkueita mukana. Veiterän valmennuksen hieman liian kireä aikataulu mm. lounaan vuoksi jätti peliin valmistautumisen vähän huonolle. Peli oli sitten osittain sen vuoksi ”sekavaa”. Peliä kuvasti näennäinen yrittäminen ja yksääminen ja maalipaikoista ei oikein saatu sisään. Taukotulos 2–2 kertoo pelin kuvasta paljon.

Toki pitää sanoa, että juuri JPS on se joukkue, joka on parantanut peliään kauden aikana eniten. JPS luisteli, karvasi ja pelasi kovaa Veiterän pelaajien itseluottamusta horjuttaen eli siitä peukut Jipsille. Lopputulos Veiterälle 7–4 oli loppujen lopuksi oikeutettu mutta hyvä muistutus siitä, että kaikki haluavat voittaa hallitsevan mestarin eikä turnauksessa saa yhtään voittoa ilmaiseksi. Otso Toivanen teki viisi maalia sekä Jere Vaittinen ja Roope Lavikka maali per peluri.

Toinen peli oli sitten ennalta yksi kovimmista eli tasaisen kova Botnia, jossa ei juuri heikkoja lenkkejä ollut. Botnian maalivahti oli turnauksen paras, todella aktiivinen peittävä ja hyvän heittokäden omaava veskari. Peli alkoi paremmin kuin JPS-peli, mutta edelleen Veiterän otteet olivat väkinäisiä, eikä paikoista saatu maaleja, jotka olisivat vapauttaneet pelihuumoria. Veska pelasi unelmapeliä, joka vaikeutti toki maalintekoa. Tauolla tilanne oli 2–2 ja Botnia pääsi vielä toisella puolikkaalla 3–3-tilanteeseen, mutta sitten loppua vei Veiterä Jere Vaittisen, Otso Toivasen ja Anton Zavarzinin maaleilla lopputuloksen ollessa 6–3 Veiterälle.

Kolmanteen peliin lähdettiin sitten todella odottavalla mielellä ja valmennus sai ”uitettua” joukkueeseen hyvän draivin, olihan vastassa se kovin, odotetuin vastus: OLS. He olivat ilmoittaneet kaksi joukkuetta ylempään sarjaan, ja tämä oli OLS:sta se kovempi.

Kenttähuhujen mukaan jo kerran bandyn lopettaneita kiekkopelureita oli houkuteltu mukaan tavoitteena voittaa SM-kultapytty Ouluun vietäväksi. Valmennus aisti Loistokoti-areenan reunoille saapuneiden katsojien ja kilpakumppaneiden tarkkaavaiset katseet, kun alkusarjan ennalta kovin peli käynnistyi. Moni joukkue oli tuumaillut, että OLS ja Veiterä ovat ne kaksi kovinta joukkuetta, ehdokkaat mestariksi. Kentällä viilettivät molempien joukkueiden supertalentit; Veiterän #74 Otso Toivanen ja #4 Vili Mielonen sekä OLS:n #23 Veikka Savolainen ja #68 Anton ”Sihi” Sihvonen.

Veiterä sai peliin mahtialun: ensimmäinen hyökkäys ja Otso teki häkin. Kymmenen minuutin kohdalla OLS oli tehnyt kaksi Veikka Savolaisen mailasta mutta Veiterän Vili Mielonen, Anton Zavarzin ja Otso Toivanen maalin poikaan tilanteen ollessa 4–2. OLS otti aikalisän. Ennen taukoa OLS kavensi 4–3.

Toisen vartin alku oli tasainen ja Veiterän peli oli todella hyvin hanskassa ja pallo lavassa. Vili paiskasi tilanteeksi jo 5–3 mutta vielä Savolainen kavensi 5–4:ään. Sen jälkeen Jere Vaittinen teki kaksi kaappia minuutin sisään, Anton yhden ja Asla Mihl yhden ja Veiterä meni menojaan. Loppunumeroiksi Savolainen kaunisteli 9–5. Kentän laidalla huokailtiin Veiterän loistokkuutta ja kuiskuteltiin: ”Taitaa Veiterä viedä pytyn – taas”, kun vauhdikkaan pelin pelanneet Otso #74 ja Vili #4 poistuivat pukukopin uumeniin selän höyrytessä. Kokonaisuutena peli oli Veiterältä ehkä koko turnauksen paras, ainakin Veiterän näkövinkkelistä: onnistumisia laajalla rintamalla ja voitto toi uskoa Veiterän koppiin ja fiilis sen kun nousi.

Ensimmäisen päivän Veiterän viimeinen peli alkoi klo 17 Narukerää vastaan ja valmennus halusi varmistaa, ettei lähdetä leijumaan ja odottamaan, että voitto tulee ilman aktiivista peliä. Narukerän joukkueessa ei ollut yhtään vaihtomiestä, koska samana iltana Porissa pelattiin Liigafinaali Narukerän ja Kampparien kesken. Kerällä oli kaksi kovahkoa pelaajaa, mutta Veiterä oli selvästi parempi: yhdeksän minuutin kohdalla 4–0 Veiterälle. Peli päättyi 9–2 ja Veiterän maaleista vastasivat: Vili Mielonen ja Jere Vaittinen (2 maalia) sekä 1 maali Jessica Kietäväiselle, Jonne Rikkiselle, Otso Toivaselle, Asla Mihlille ja Roope Lavikalle.

Pelin jälkeen joukkue käveli loppuveryttelynä pukukopilta keskustan hotellille, jossa päästiin saunaan, porealtaisiin sekä ansaitulle iltapalalle.

Sunnuntain ratkaisut

Sunnuntaina sama toisin päin ja kentälle kävellen mars mars. Ensimmäinen peli oli OLS:n kakkosjoukkuetta vastaan. Peli oli Veiterän hallinnassa ja kuten Kerä-pelissäkin niin pelaajia peluutettiin tasaisesti säästellen ykköspyssyjen voimia ratkaisupeleihin. Ekan vartin jälkeen taukotulos 7–2 Veiterälle, lopputulos oli 8–3. Maalit: Otso 3, Vili ja Jere 2 sekä Anton 1.

Sitten se alkusarjan viimeinen peli, jossa voitaisiin varmistaa alkusarjan voitto ja vastassa kivikova HIFK, joka oli ennakko-odotuksissa todella kova vastus – olihan Viljam Huuskonen pyyhkinyt Veiterällä jään pintaa Oulunkylässä 10–0 päättyneessä ottelussa helmikuun alussa tehden kuusi maalia (okei, siellä taas ei ollut mukana Veiterän tehokaksikko Otso & Vili).

HIFK:lta puuttui yksi avainpelaaja, joten Veiterä oli merkannut kovavauhtisen Huuskosen ja Martta Niemen sellaisiksi, jotka eivät saa kelata vauhtia omalta kaarelta vaan karvauksen tuli olla teemalla ”korkealta, kovaa ja periksiantamattomasti.” Peli alkoi Veiterän kannalta hienosti: ensimmäinen minuutti ja Otso maalaa. Huuskonen tasoitti seuraavalla minuutilla. Sen jälkeen ei tehty maaleja mutta sitten neljään minuuttiin Veiterän superkaksikko näytti, että miksi kaksikon pelejä kannattaa tulla katsomaan kaukaakin: viisi maalia neljään minuuttiin ja peli oli selvä.

HIFK otti aikalisän mutta käytännössä selkäranka oli jo poikki. Taukotulos 7–1 Veiterälle. Toinenkin jakso oli Veiterän täydellistä hallintaa. Moni kentällä oleva alkoi todellakin uskoa siihen, että Veiterää ei Loistokoti-areenalla tänä sunnuntainakaan pysäytä kukaan. Voitolla Veiterä välierään ja vastustajaksi Botnia.

Alkusarjan vei Veiterä puhtaalla pelillä maalierolla 47–19. OLS oli kakkonen voittaen neljä, yksi tasuri (HIFK-OLS 7–7) ja yksi tappio, maalieron ollessa 50–19. HIFK oli kolmas maalierolla 31–21 ja Botnia neljäs maalierolla 29–16 päästäen siis vähiten maaleja. Maalipörssin kärki oli OLS:n Veikka Savolainen 19 kaapilla, Otso 18, HIFK:n Huuskonen 17, OLS:n ”Sihi” Sihvonen 13, Vilille ja Jerelle 9 kihausta.

Veiterä pelasi todella hyvät pelit kovempaa OLS:a ja HIFK:a vastaan. JPS-peli oli kehnoin, Botnialla oli kovaa pelaava ahnas joukkue ja liian hyvä veskari. Narukerä ja OLS:n kakkosryhmä eivät uhanneet Veiterää millään tavoin. Veiterä karvasi korkealta ja kovaa yrittäen tehdä maalit joka hyökkäyksestä. Pelin ratketessa kärkiukkoja lepuutettiin, jotta kaikki saivat pelata ja voimia jäisi välierään ja mitalipeliin. Veiterän kaikki kaikessa oli Otso Toivanen. Vili Mielonen aloitti vähän nihkeästi mutta OLS-peli jo osoitti, että Vili on ehdottomasti turnauksen TOP3-peluri.

Botnia välierävastustajaksi

Välierään (2 x 20 min) sitten vastaan kova Botnia vahvan maalivahdin Eelis Aravirran johdolla. Joukkueessa ei ollut samantyyppisiä supertalentteja kuten Veiterällä, OLS:lla tai HIFK:lla, mutta joukkue oli kauttaaltaan kovaa luisteleva ja kovaa pelaava kiekkotaustainen nippu. Siihen kun lisätään suorastaan poikkeuksellisen loistelias veska niin vastus välierässä oli Veiterälle jopa se pahin.

Kaikki olivat jo oppineet tuntemaan Veiterän #74 ja #4, joten kaksikon tuli laittaa palloa liikkeelle, jotta nopeita suoraviivaisia ylivoimahyökkäyksiä avautuisi muille veiteräläisille kolmen pelaajan karvatessa Veiterän tehokaksikkoa. Pelistä tuli tasan niin vaikea mitä valmennus kentälle kävellessä pelkäsi. Botnian raastava pelitapa, hurja takakarvaus ei antanut aikaa eikä tilaa putata palloa häkkiin. Otsoa otettiin huolella, Viliä hiostettiin ja sitä kautta Botnia pääsi vastaiskuihin.

Välieräpeliä oli kulunut kaksi minuuttia ja Botnia tekee 0–1. Botnia ampuu rankun yli maalin 18. minuutilla ja Otso tasoittaa taukotulokseksi 1–1. Toisella puolikkaalla Veiterä pääsi lievään myötätuuleen: Otso teki 2 pelin 25. minuutilla. Botnia tasoitti seuraavalla minuutilla. Veiterä saa pilkun, mutta Jonne Rikkisen kudin torjuu Botta-veska. Onneksi isojen pelien mies Vili Mielonen pääsee iskemään 30. minuutilla Veiterän johtoon 3–2. Kaksi minsaa tästä ja Bottalle pilkku, mutta mainio Heppu Iitiä torjuu. Minuutti edellisestä ja Veiterälle tarjotaan 33. minuutilla taas rankkarista pientä helpotusta. Mutta Botta-vesta Aravirta osoittaa, että turnauksen paras veska on täällä ja pulinat pois. Semifinaali etenee minuutin ja Veiterän Anton Zavarzin luutii hienosta syötöstä 4–2. Botnia ottaa aikalisän, jonka jälkeen laittaa kaikki peliin: 37. minuutin kohdalla oulunkyläläiset kaventaa tilanteeksi 4–3 ja vielä tekee yhden, mutta Veiterän puolustuksen läpi turnauksen rohkeasti pelannut paitsiolinja piti ja maali hylättiin oikeutetusti paitsiomaalina. Veiterä kesti ja meni finaaliin. Peli oli kova, eikä mennyt käsikirjoituksen mukaan mutta finaalipaikka saatiin.

Samaan aikaan HIFK taisteli OLS:a vastaan toisessa välierässä johtaen tauolla 1–2. Välierän 29. ja 33. minuutilla OLS teki maalit ja meni johtoon, joka piti loppuun saakka. Veiterä sai OLS finaalivastustaksi tuloksella 5–3. Erittäin tasaista vääntöä siinäkin pelissä.

Kohti finaalia

No niin: ennusteen mukainen finaali luvassa. OLS ja Veiterä, alkusarjan ykkönen ja kakkonen. OLS teki enemmän maaleja, mutta pelasi myös yhden tasurin kun Veiterä marssi voitosta voittoon. Valmennuksen teesit olivat tutut: kovaa luistelua, kovaa karvausta ja huolellisuutta maalinteossa. Tehokaksikon on laitettava palloa liikkeelle, jotta vastaiskuja syntyisi muille pelaajille. Puolustuspää nousee riittävän ylös eikä jää makaamaan alakertaa odottamaan, jolloin takakarvaukseen ei enää ehdi.

Pelin alku oli sysimusta Veiterälle. Ekalla minuutilla ja OLS:n superpoika Veikka Savolainen rokottaa johtomaalin. Ja sama poika iskee 8. minuutilla jo 0–2. Veiterä kaventaa Otson maalilla pelin 11. minsalla tilanteeksi 1–2. Tähän mennessä Veiterällä on puolet enemmän maalintekotilanteita, mutta maalinteko oli vaikeaa kovan karvauksen ja puolustuksen keskellä. Ja kun ei mene niin ei mene. Veiterän pelihuumori elää maaleista, ja nyt ahdisti. Peli ei ollut ollenkaan rentoa, se oli jännittynyttä väkinäistä puurtamista. Toki vastustaja pelasi hyvin järkevästi ja Veiterä oli liikaa kahden pelaajan varassa eikä palloa saatu liikkeelle

OLS tekee kaksi maalia perä perään, seppoina Savolainen ja Sihvonen. Veiterä otti aikalisän, jolla koetettiin luoda uskoa, että vaikka tilanne on 1–4x, niin aikaa on tehdä maaleja vaikka ja kuinka. Rentous esiin ja huolellisuutta sekä syöttöjä, syöttöjä ja syöttöjä lisää. Aikalisän jälkeen Veiterä sai vähän juonesta kiinni: kulmasta Jonne kavensi, ja sitten Vili otti Veiterän reppuselkään ja kahdella peräkkäisellä maalilla toi Veiterä tasoihin. Ja vielä ennen taukoa Jonne vie Veiterän johtoon 5–4. Ensimmäisen puoliajan lopussa OLS pääsee taas paikoille, mutta Veiterä kestää.

Tauolle Veiterän johdossa. Tauolla valmennus yritti parhaansa, että peliin saataisiin suoraviivaisuutta, uskallettaisiin pelata rohkeasti pallolla ja maalipaikoissa huolellisuutta. Perusteesit kunniaan, me osaamme pelata ja kova, järkevä yrittäminen riittää voittoon. Tuumaakaan ei periksi missään kohtaa.

Toisen puoliajan alkuun Veiterä saa kulman, mutta heti toiseen päähän tilanne ja Savolainen sivaltaa tasoituksen. Se oli takaisku, kun Veiterän lankulla ja faniryhmässä ajateltiin seuraavan Veiterä-maalin tuovan sen kuuluisan flown koko joukkueeseen. Onneksi Vili veti koko muuta Veiterää perässään ja iski tasoituksen 29. minuutilla.

Mutta sitten, OLS tekee taas kaksi peräkkäisillä minuuteilla, kukas muu kun Savolainen ja toisen tekee tasainen Arttu Tervonen. Veiterän peli meni yliyrittämiseksi. Seuraavan seitsemän minuutin aikana maalitilanteet Veiterälle 7–4, mutta kummallekaan ei tule lisämaaleja. Kun finaalia oli pelattu 38. minuuttia, niin OLS johtaa kahdella maalilla. Otso Toivanen pääsee vielä iskemään usean yrityksen jälkeen vasta pelin toisen maalinsa ja peli on kutkuttavasti 7–8. Vielä Veiterä punnertaa OLS-maalille kahdesti, mutta ei niistä ei synny maalia ja peliaika loppuu. Veiterälle karvas tappio.

Veiterän U12 hävisi turnauksessa yhden pelin ja sen tärkeimmän ja palkinnoksi hopeamitalit. HIFK voitti jatkoajalla Botnian saaden pronssit.

Yhteenveto turnauksesta

Veiterä pelasi hienon turnauksen ylivoimaisesti parhaimpina peleinään alkusarjan OLS- ja HIFK-pelit, joissa voittajasta ei ollut mitään epäselvyyttä.

Botnia-pelit olivat tiukkoja, kiitos Botnian mahtavan hyvän maalivahdin. Finaalissa OLS teki kovalla prosentilla paikoista maalit ja Veiterä taas ei. Kulman jälkitilanteista pallo osui kypärään, olkapäähän tai reiteen, eikä tietenkään maaliin.

Finaalissa Otsoa otettiin kovaa, kuten joka pelissä, mutta Otsokaan ei ollut finaalissa aivan parhaimmillaan. Ankarasta karvauksesta ja tiiviistä puolustamisesta johtuen Otsoa ei päästetty vauhtiin vaan eteneminen meni ”sinksaamiseksi”. Vilin maalit taas syntyivät suoraviivaisen etenemisen päätteeksi kun tilaa oli hivenen enemmän. Finaali oli maalin peli, ja tilanteessa, jossa Vili toi Veiterän tasoihin, ja Jonne johtoon, niin yksi maali Veiterälle olisi vapauttanut varmasti Veiterän peliä. Mutta tämä on jossittelua, kipsi ei purkaantunut ja finaali päättyi tappioon.

Veiterän puolustus olisi kaivannut kunnon päällikköä, ja vaikka alkusarjassa marssittiin voitosta voittoon niin tehokaksikon takana ei ollut riittävästi leveyttä. Karu sanoa, mutta näin se oli. U12-finaaliturnaus oli todella tasainen: huomattavasti kovatasoisempi kuin Oulussa 2022. Muu kärkinelikko, kuin Veiterä pelasi käytännössä 2011-syntyneillä pelaajilla.

Hopea on hieno saavutus mutta se on selvää, että se on pettymys koska vain voittajat muistetaan. Veiterän hopeajoukkueessa pelasivat: mv Heppu Iitiä, Paavo Tolska, Jonne Rikkinen, Asla Mihl, Roope Lavikka, Jere Vaittinen, Jessica Kietäväinen, Anton Zavarzin, Vili Mielonen ja Otso Toivanen.

Veiterän toinen maalivahti Teemu Haimila oli ”vuokrapelaajana” Akilles-veskarina, ja Akilles voitti alemman lopputurnauksen (8. sija SM-turnauksessa), ja Teemulle siitä palkinnoksi ojennettiin kultamitali.

JPS järjesti todella hienon lopputurnauksen huippusään siivittämänä. Jokaiselle veiteräläiselle SM-finaaliturnaus toi jatkoa ajatellen rutkasti kokemusta puseroon. Jatketaan hommia, koska peli on parasta!

*  *  *

Veiterän U14 yllätysmestariksi

Joukkueenjohdon raportti U14SM-finaaliturnauksesta parin viikon takaa: Veiterän U14-joukkue matkusti perjantaina 4.3.2023 Varkauteen klo 14 alkavaan peliin lämpimissä ja aurinkoisissa tunnelmissa.

Avauspelissä oli vastassa aina kova Mikkelin Kampparit supertähti Kassu Kumelan johdolla. Asetelma oli se, että peli oli lähes pakko voittaa, koska alkulohkovaiheesta pääsi välieriin vain kaksi joukkuetta. Ennalta kovin, runkosarjan etelälohkon voittanut Botnia (Jokerit-09) olisi vastassa lauantaina alkuiltapäivästä.

Kampparit-pelin teemaksi päätettiin erittäin kova karvauspeli, jolla saataisiin pallonriistot ja niistä sitten nakutetaisiin tarvittavat maalit. Kumela saisi tehdä noin viisi maalia, mutta silti se ei riittäisi voittoon. Koska alkulohkossa peliaika oli vain 20min/puoliaika, niin yhden maalin merkitystä korostettiin. Veiterä sai teemanmukaisen hienon alun pelille: 6 peliminuutin pelin jälkeen johto oli 3–0. Taukotulos oli 5–2. Toisen puoliajan alussa Veiterän kapteeni Johannes ”Johu” Penttilä täräytti rankkarin sisään ja Kampparit alkoi taipua. Lopputulos oli Veiterälle mairitteleva 13–3 ja joukkue oli pelin jälkeen ”yhtä hymyä”. Kumela teki vain tehot 2+1. Veiterän maalipyssy oli Niklas ”Nikke” Loikkanen viidellä rysällään.

Perjantain iltapelissä OLS oli liikkeellä luomujoukkueella eikä ollut saanut U12-joukkueesta apuja. Tulos oli ”ei lopputurnausmainen” 22–1, taukotulos jo 10–1. Veiterän maaliseppo oli ali-ikäinen Otso Toivanen kuudella repulla.

Lauantaina klo 12:30 Veiterä kohtasi lohkovoittajan käytännössä ratkaisevassa pelissä Botnian. Valmentajan näkökulmasta ottelu oli 35 minuuttia koko turnauksen parasta peliä. Botnia pelasi kovaa, raastavasti ja seitsemällä vaihtomiehellä erittäin luisteluvoimaisesti. Mutta Veiterä pelasi todella hyvin. Taukotulos 3–3 kertoo pelin tasaisuudesta. Näin jälkikäteen ajateltuna Veiterällä oli eka puolikkaalla paikkoja tehdä häkkejä enemmänkin mutta kovassa myötäkarvassa viimeistely jäi hieman piippuun ja onnistumisia ei saatu. Ottelun ratkaisu nähtiin 32 minuutilla Veiterän ollessa 4–5 tappiolla. Veiterä Johu Penttilä tälläsi karmean pommin rankkarista ylärimaan. ”Tolppa sisään – tolppa ulos” ja tällä kertaa harmittavasti ulos. Käytännössä seuraavassa tilanteessa Botnia teki tilanteeksi 4–6 ja Veiterän keskikentän moottorit alkoivat yskähtelemään. Peli päättyi 4–8 Veiterän himmatessa lopussa vauhtiaan viimeisten minuuttien aikana. Kopissa käyty palaute siitä, että ”pöljällä pelillä” voidaan voittaa turnauksessa kenet vaan, jos uskotaan omaan hommaan täydet minuutit mutta maalipaikat pitää hyödyntää. Yksi tappio oli hyvä kokea alkusarjassa ja kun se tapahtui kovan taistelun jälkeen niin pelistä oli paljon positiivista mukaanotettavaksi. Botta-pelissä Oula Mihl teki 2 sekä Vili Mielonen ja Nikke Loikkanen maalin mieheen.

Iltapeli Akillesta vastaan pelattiin vapautuneesti ja osin säästeliäästi, koska edeltävässä pelissä ratkesi se, että Helsinki YJ pelaa välierässä Veiterää vastaan eikä kova kotijoukkue WP 35. Joukkueiden keskinäinen ottelu päättyi tasan 4–4 ja maalieron turvin Helsinki voitti toisen alkulohkon. Veiterän peli oli tauolla johdossa 7–0 ja lopputulos 12–0. Kuvaavaa oli se, että seitsemän eri veiteräläistä pääsi maalin makuun Akillesta vastaan.

Asetelmat välieriin

Alkusarjassa Botnia ja Kampparit pelasivat tasan 2–2, ottelu oli käytännössä merkityksetön Botnialle. Välieriin siis WP 35, Botnia, Veiterä ja Helsinki YJ.

Alkusarjoja tarkasteltaessa Veiterä teki 12,75 maalia per ottelu, Botnia 10,25 sekä WP 6,6 ja Helsinki 10,0. Botnia päästi neljässä ottelussa vain 6 maalia ja Veiterä 12.

WP 35 päästi kolmessa 7 maalia ja Helsinki 9. Välieristä arvioitiin tulevan tasaisia. Alkusarjan A-lohkon pistepörssissä 12 parhaan pelaajan joukossa oli 7 Veiterä-pelaajaa: Oula (17) ja Nikke (16) pörssikärkinä sekä Otso (11), Antton (7), Johu, Eliel (7) ja Vili (6).

Veiterän valmennus luotti joukkueen tulivoimaisuuteen ja myhäili tyytyväisenä, ettei kovin ennakkosuosikki WP 35 tullut vastaan jo välierässä. Toisaalta heidän pelinsä ei vakuuttanut alkusarjassa vaan pelit vaikuttivat hieman jännittyneiltä. Botniaa voitiin pitää silti lievänä ennakkosuosikkina välierässä WP:tä vastaan erittäin luisteluvoimaisen pelitapansa vuoksi.

Veiterän valmennus korosti välieräpelin alla muutamaa pääteemaa: kova karvauspeli, asenne, virheettömyys ja huolellisuus maalintekopaikoissa. Fiilis pitää saada positiiviseksi, pitää uskaltaa pelata rohkeasti joukkueen omilla vahvuuksilla sekä luottaa työntekoon, se tuottaa maaleja riittävästi jossakin vaiheessa peliä.

Vastustajaa verrattiin Kamppareihin, yksi on ylitse muiden, supertalentti Kaarlo Lappi, joka talven peleissä on paukuttanut maaleja valtaisan määrän sekä U14- että U16-peleissä. Alkulohko B:ssa Kaarlo takoi 15 maalia eli tasan puolet Helsinki YJ:n häkeistä. Muut huomioitavat pelaajat olivat väkkärämäinen Seydou Waittinen ja Eeli Hyttinen sekä Martta Niemi.

Su-aamun eka välierä WP 35–Botnia oli tulikuuma, jonka ratkaisu nosti viimeisetkin tunteet Kämärin kentälle. Lisäajalla tuomitun rankkarin turvin WP eteni loppuotteluun tuloksella 4–5.

Veiterän välierä Helsinki YJ:tä vastaan alkoi Veiterän hallinnalla, mutta ensimmäisen maalin teki rankkarista Kaarlo Lappi. Sen jälkeen neljään minuuttiin Veiterä teki kolme maalia ja Helsinki otti aikalisän. Kun peliä oli pelattu 22 minuuttia niin Helsinki johti peliä 3–4 ja Kaarlo oli tehnyt kaikki maalit. Onneksi Veiterä tasoitti Otson maalilla eka erän lisäajalla taukotilanteeksi 4–4. Valmennus loi uskoa, että peli on täysin Veiterän hallinnassa eikä kannata panikoida, jatketaan kuuluisaa omaa peliä ja karvataan korkealta ja kovaa. Totta kai edellistalven vastaava tilanne tuli valmennuksellakin mieleen, kun Veiterän kärkiukoilta kotelo hirtti kiinni ja HIFK paineli finaaliin.

Toisen puoliskon alussa tasoituksen tehnyt Otso teki johtomaalin 5–4. Tämän jälkeen keskikentän moottorit murahtivat maukkaaseen murinaan, Nikke ja Oula saivat hienoja onnistumisia, tilanne oli 35 minuutin kohdalla 10–4 ja Helsinki YJ oli lyöty! Veiterä johti peliä parhaimmillaan 13–4 ja loppu meni säästöliekillä pelailuksi tuloksen ollessa 14–7. Voitolla Veiterä varmisti vähintäänkin hopeat. Veiterän voiton takuumiehet olivat Nikke ja Oula viidellä kaapilla, Otso teki kolme ja Vili yhden. Helsingin maaleista Kaarlo Lappi teki 5 ja Seydou 2. Ottelun toinen puoliaika oli Veiterän ilotulitusta nostaen finaalifiiliksiä kohti Varkauden taivasta.

Vapautuneesti finaaliin

Loppuottelu alkoi vasta klo 17:20, joten tauolla vietettiin aikaa mainiossa Kaks Ruusua -ravintolassa. Lisäksi käytiin Lidl:ssa ostamassa paistopisteen tuotteita, jotta jaksettaisiin painaa viimeinen peli täydellä liekillä.

Finaalin teema oli vapautuneisuus, kaikki paineet oli kotijoukkueella, joka oli kiistatta ennakkosuosikki ja se pääsi pelaamaan kotiyleisön edessä. Valmennus korosti, että keskitytään omaan peliin vaikka vastassa voisi olla pahimmillaan WP 35, kotiyleisö ja tuomarit. Teemaa jatkettiin joukkueen tutuilla perussapluunoilla, kova ja korkea karvauspeli, asenne ja myötäkarvaus päätyviivaan saakka. Jokainen luottaa toiseensa ja tekee kaiken sen eteen, että saadaan finaalissa oikea pelin virtaus.

Finaali alkoi hienoisella WP:n hallinnalla. Pelin kolmannella minuutilla Veiterän VV Hietamies kumautti ”villemäisen” nousun päätteeksi suorasta luistelusta pallon verkkoon. Seuraavalla minuutilla WP tasoitti. Nikke Loikkanen teki 1–2 johtomaalin, joka taas vapautti Veiterän peli-ilmettä.

Pelin 9. minuutilla Otso nousi vasemmalta tutuilla kikoillaan ja koetti syöttää maalin eteen, pallo meni kuitenkin maalivahdin jaloista pömpeliin ja Veiterälle kahden maalin johto. Erän loppu oli melko tasaista vääntöä ja vaikutti siltä, ettei Veiterä saanut kaikista paikoistaan sisään. WP tasoitti ottelun. Tauolle siis tasatilanteessa 3–3.

Finaalin toinen puoliaika alkoi Veiterän kannalta loisteliaasti, kun käsittämättömän kovaa luisteleva Nikke Loikkanen sivalsi Veiterän johtoon. Tästä pari minuuttia eteenpäin Johu Penttilä tälläsi kulman sisään ja 3–5. Ottelun yksi ratkaisu nähtiin kun Eliel Pekkola pelasi teeman mukaisesti tilanteen loppuun Veiterän vahvan maalinedusmyllyn jälkeen, ja tilanne 3–6. Sen jälkeen WP kavensi kulmasta 4–6. WP otti aikalisän 42 minuutin kohdalla, ja sen jälkeen tuomari vihelsi huitomisesta toisen jäähyn Nikke Loikkaselle.

Ensimmäinen Niken jäähy oli selvä huitominen, toinen tuli sen sijaan pehmeästi. WP kavensi ja tilanne kutkuttava 5–6 (44 min). Seuraavan neljän minuutin aikana WP 35 sai vetoja kohti Veiterä maalia muttei kovin vaarallisia sellaisia. Veiterä käytti aikalisän ajassa 49 min. Ajassa 50+2 tuomari astui jälleen ratkaisevan tuntuisesti esiin: pallo pilkulle ja karmiva ajatus päässä, ”tässäkö tää oli…”

Mutta onni pitää ansaita, ja liian monta ”harmaan alueen” vihellystä ei kanna loppuun saakka, joten mainiosti koko turnauksen pelannut, myöskin ali-ikäinen, Heppu Iitiä teki loisteliaan patjatorjunnan ja Veiterän maalin johto säilyi. Lopussa Veiterällä oli mahdollisuus laatia sinetti mestaruudelle kulmakikasta, mutta myöskin hyvin torjunut WP 35:n veskari torjui ”pesusienellä” pallon väljemmille vesille. Lopulta tuomarin pilli vapautti Veiterän piinasta ja joukkue pääsi juhlimaan ansaittua Suomen mestaruutta!

Temppu oli kova, se oli yllätys, se oli hieno ja se lämmitti kylmenevässä Kämärin illassa.

Finaalissa Veiterä pelasi kokonaisuutena hieman huonon pelin tehden vain 6 maalia peliajan ollessa kuitenkin 2 x 25 min. Vastustaja puolusti hyvin, mutta Veiterän peli meni ajoittain puskemiseksi eikä kaikkia maalipaikkoja saatu hyödynnettyä. Mutta hyvän joukkueen merkki on se, että vähän huonommallakin pelillä voidaan voittaa. Kun WP 35 puolusti hyvin ja oli opiskellut Veiterän pelitavan kulmakikkoja myöten, niin tilaa kaaren sisällä ei juuri ollut.

Finaalin parhaimmistoa olivat Veiterän alakerran linja Johu Penttilän johdolla. VV Hietamies pelasi parhaan pelinsä finaalissa ja linjan kolmas lenkki Vili Mielonen pelasi ennen kaikkea valmennuksen toiveenmukaisesti eli virheettömästi. Nikke teki kaksi kaappia, otti kaksi jäähyä ja oli alati vaarallinen. Oula pelasi vahvasti keskikentällä mutta sellaisella tilastovirheellä, ettei tehnyt yhtään maalia. Heppu oli maalissa mainio torjuen sen kuuluisan lisäajan ranun.

Yhteenvetoa turnauksesta ja kultajoukkue

Yhteenvetona todetaan, että valmennuksen teemat luotiin aina vastustajan pelitavan mukaan. Veiterän kovaa asennetta ja karvauspeliä korostettiin aina ja jokaisessa pelissä. Voiton avaimina voidaan pitää vahvaa Kampparit-peliä, jolla joukkuehenki lähti virtaamaan oikeaan suuntaan.

Turnauksen kovin peli Botniaa vastaan loi uskoa joukkueeseen, kaikki voidaan voittaa kun kaikki uskaltavat pelata rohkeasti ja tehdä töitä 110 %. Helsinki YJ:tä vsataan pelatun ottelun toinen puoliaika oli valtaisan hieno. Finaali oli finaalinarvoinen tasainen mittelö, jossa oltiin maalin parempia.

Kuten aina turnauksessa, pienet yllätykset kuuluvat turnaushenkeen, ja tänä vuonna ne olivat WP 35:n ja Helsinki YJ:n tasuri, jolla Helsinki YJ tuli Veiterän välierävastustajaksi ja se, että WP 35 kaatoi Botnia omassa välierässään.

Kiitos kaikille pojille, tämä oli hieno matka teidän jokaisen kanssa. Ikimuistoinen huippusäässä voitettu SM-kulta. Kiitos myös Minnalle ja Karille tuesta sekä kiitos kotiväelle.

Veiterän upeassa Mestaruusjoukkueessa, todellisessa Kultajunassa pelasivat:

Heppu Iitiä (mv)
Loistokas turnaus ali-ikäisenä, ei heikkoa hetkeä, hyvän heittokäden omaava velikulta.

Johannes ”Johu” Penttilä (libero)
Yksi mestaruuden avainpelaajista, kapteeni isolla C:llä, on esimerkillinen jäällä ja jään ulkopuolella, omaa hurjan laukauksen. Finaalissa hieno peli, mestaruuden arvoista työtä. Hattu pois päästä, Johu jos kuka ansaitsi kullan.

Ville-Veikko ”VV” Hietamies (siipi)
Yksi mestaruuden avainpelaajista, puolustuslinjan pyyteetön työmyyrä, valmennuksen luottopelaaja. Säästi finaaliin parhaan pelinsä, ei melua itsestään, ahkera harjoittelu on tehnyt VV:sta kokonaisvaltaisen pelaajan, palkintona ansaittu SM-kulta.

Vili Mielonen (siipi)
Ali-ikäisenä todella nousujohteinen turnaus, virheetön finaali, omaksunut paikkansa alakerran linjassa, pallon kanssa hyviä ratkaisuja. Kaunis swingimäinen lyönti, isoissa peleissä elementissään.

Niklas ”Nikke” Loikkanen (keskikenttä)
Yksi mestaruuden avainpelaajista, turnauksen kiistaton supertähti ja paras pelaaja, pörssikärki, luisteluvauhti eri planeetalta, keskikentän V8, käsittämättömän hienot pelit. Tulevaisuus kovin kirkkaissa valoissa.

Oula ”Oukki” Mihl (keskikenttä)
Yksi mestaruuden avainpelaajista, pörssikärki, keskikentän sveitsiläinen kello, asenne ja pehmeät tassut ovat jo käsite, upea pelaaja.

Antton Hirvonen (hyökkääjä)
Hyökkääjänä tehokas ja alati vaarallinen, lukee peliä hyvin, karvauspelin suunnannäyttäjä. Niken kanssa kemiat yksiin.

Otso Toivanen (hyökkääjä)
Huima turnaus vielä ali-ikäisenä, paransi loppua kohden, välierässä 3 kaappia ja finaalissa 1. Tästä pojasta kuullaan vielä lisää kirkkaista valoista kun saa peliasennon ja syöttöpelin kuosiin.

Eliel ”Elkku” Pekkola (hyökkääjä)
Minkä Elkku antaa eteen luisteluvauhdissa sen paikkaa älyllään, joukkuepelaaja, hyvä ilmapalloissa, karvaa palloja tähdille. Finaalissa häkki, hienot pelit kaikkiaan.

Veeti Keskitalo (hyökkääjä)
Innokas pörrääjä, harjoittelu alkaa näkymään, vielä suoraviivaisuutta lisää niin se näkyy vielä pörssissä.

Niki Haajanen (hyökkääjä)
Intoa, luisteluvoimaa, tahtoa. Peliasento paremmaksi, pää ylös ja syötöt työkalupakkiin niin tulevaisuus on juhlava.

Tuomas Haimila (siipi)
Luistelu hyvää, jäi kivikovan puolustuksen vaihtopelaajaksi. Treeniä lisää niin hyvä tulee.

Aikamoisia velikultia ja pelimiehiä, koska peli on parasta!

 

*  *  *

 

 

Veiterälle pronssia tiukan kamppailun jälkeen

Veiterä–Akilles 5–4 (1–2)

Veiterä ja Akilles tarjosivat jännittävän ottelun Bandyliigan pronssimitaleista. Joonas Peuhkurin tahtomaali ottelun 87. minuutilla toi ratkaisun ja voiton kauden viimeisestä ottelusta.

Bandyliigan pronssiottelu pelattiin hyvässä talvisäässä, noin 400 katsojan jännittäessä. Ensimmäisellä jaksolla edettiin varovaisissa merkeissä kuin kuulostellen millaisella taktiikalla vastustaja lähtee peliin…

Maaleja saatiin odottaa reilu kaksikymmentä minuuttia: ensin kotijoukkueen kippari Ere Verhelä iski isännät kulmurista johtoon ja parin minuutin kuluttua tästä vieraiden kippari Joakim Nordström tasoitti peli – samoin kulmalyönnistä.

Vajaan puolen tunnin kohdalla Akilleksen sotaratsut Ville-Veikko Angeria ja Matti Vainio tarjosivat jääpallomaalin, jossa Vainio sai pallon keskikentällä Angerialta ja kuljetti kaaren päälle, jossa syötti uudelleen Angerialle, joka viimeisteli vieraat taukojohtoon.

Ensijakson loppupuolella nähtiin ikävä tilanne, jossa Veiterän peliä vahvasti rakentanut Eetu Peuhkuri loukkaantui ja tuli hetkeksi vaihtopenkille huoltamaan jalkaansa. Akilles-puolustus ei ehtinyt pois Peuhkurin luistelulinjalta ja pelaajien jalat sotkeentuivat sen sekunniksi toisiinsa. Kovan tällin jälkeen peliä jatkettiin kuitenkin maaliheitolla.

Joonas Peuhkuri ratkaisijana

Toinen puoliaika alkoi Veiterän osalta räväkästi: Tuomas Antikainen toi pallon päätyviivaa pitkin maalille ja nosti terävästi ohi Iikka Lempisen – peli oli näin tasoissa ja alkoi vähän kuin uudelleen. Veiterän painoi päälle ja hyvässä vireessä ollut Matias Lehtonen rakensi 52. minuutilla tekopaikan EPeuhkurille, joka ei erehtynyt ja nosti kotijoukkueen johtoon.

Peli oli toisella jaksolla selvästi vauhdikkaampaa ja Veiterä aloitteellisempi. Tämä näkyi myös tulostaululla – mutta vain hetken. Seuraavalla minuutilla Matti Vainio pääsi vapaasti kuljettamaan palloa keskialueelta tekopaikkaan ja iski vieraat tasoihin. Akilles sai tästä hyvän vaihteen päälle ja V-V. Angerian terävä karvauspeli vapautti nuoren Rufolf Sadakovin pujottelemaan Veiterä-puolustuksen läpi: tauluun 3–4 vieraille ja porvoolaisyleisössä puhkesi riemu.

Näin mentiin noin vartti ja Veiterä painoi kaasua. Se oli ottelun viimeisen puolen tunnin kohdalla hallitsevampi ja Akilles ei enää päässyt vaarallisiin hyökkäyksiin. Veiterä vyörytti peliä kohti Akilleksen Raoul Karlqvistin johtamaa puolustusta 78. minuutin kohdalla Tuomas Antikainen oli terävänä Veiterä-hyökkäyksen ampumassa paluupallossa – siitä tasoitus ja osoitus siitä, että peli ei suinkaan ollut vielä ohi.

Viimeisen viiden minuutin kohdalla Veiterän joukkue osoitti haluavansa pitää pronssit Lappeenrannassa: tilanteita luotiin Lempisen maalille ja 87. minuutin täyttyessä Joonas Peuhkurin osumalla Veiterä siirtyi 5–4-johtoon Samppa Äikkään antaessa ratkaisevan syötön.

Akilles nappasi samalla aikalisän ja sen jälkeen alkoi mieletön mylläkkä Veiterän maalilla. Saku Herranen ja joukkue kesti loppuun ja JPeuhkurin tekemä maali jäi ottelun viimeiseksi. Erotuomari Juha-Matti Kanniainen vislasi lisäajan jälkeen viimeistä kertaa pilliinsä, ja Veiterän pelaajat säntäsivät onnittelemaan toisiaan.

Pronssit siis Veiterälle ja Porvoon Akillekselle sarjassa neljäs sija. Akilles nousi runkosarjan viidenneltä paikalta semifinaaleihin ja voidaan sanoa, että Akilleksen loppukausi oli kuitenkin nousujohteinen. Kisapuiston pronssipelissä porvoolaisten esitys oli hyvä, ja varmasti myös rajusti omiaan kannattanut yleisönosa vaikutti porvoolaisten esitykseen myönteisesti.

Ottelupöytäkirja

Ottelutallenne Veiterän Youtube-kanavalla

Kausi paketissa

Pelin jälkeen joukkueiden valmentajat Juha Laitinen Akilleksesta ja Veiterän Tero Nieminen pohtivat käytyä pronssipeliä ja kulunutta kautta tähän tapaan:

Jääpallokausi huipentuu huomenna lauantaina Narukerän ja Kamppareiden finaaliin. Sitä seurataan Saimaan tällä kantilla hieman haikeana, ja saavutettu pronssimitali antaa aiheen valmistautua seuraavaan kauteen entistä terävämmin. Valmennuksessa Tero Nieminen ja Joonas Ylä-Outinen ovat taustaryhmänsä kanssa tehneet valtavan määrän töitä sen eteen, että mitalitaso voitiin pitää. Voidaan sanoa, että mestaruuskaudesta muuttunut Veiterä pystyi uudistumaan sen verran, että lappeenrantalaiset pysyivät edelleen mitalikannassa.

–Bandytoimitus

 

VEITERÄN U14 ON SUOMEN MESTARI!

Veiterän nuoret taistelivat hienosti tänään tiensä U14SM-turnauksen finaaliin ja voitti isäntäjoukkue WP 35:n numeroin 6-5. Aamulla kaatui semifinaalissa Vesta murskaluvuin 14-7.

Laajempi turnausraportti saadaan näille sivuille, kun joukkueenjohdon sykkeitä saadaan alas…

Tuloslinkki

ONNITTELUT JUNNUILLE HIENOSTA SAAVUTUKSESTA!

Veiterä pronssipeliin, Kampparit finaaliin

Välierä #4: Veiterä – Kampparit 3–6 (1–3)

Veiterä pelaa kaudella 2022–23 Bandyliigan pronssimitaleista. Mikkelin Kampparit osoitti olevansa finaalipelin arvoinen ja nappasi toisen vierasvoiton Kisapuistosta.

Neljäs välieräsarjan ottelu päästiin pelaamaan erittäin hyvissä olosuhteissa ja ilmassa väreili suuren urheilujuhlan tuntua kun Veiterän talkooväki saapui Kisapuistoon valmistelemaan ottelua.

Ensimmäinen tappio koettiin jo ennen peliä: paikalliset pitkäkyntiset olivat ryöstäneet Veiterä-kioskin. Kaikki (paitsi grilli) oli mennyt: pohjakassa, kahvit ja keitin, makkarat – jopa pääsyliput kohta alkavaan matsiin. Harmillinen takaisku, josta Veiterän kekseliäs talkooporukka kuitenkin selvisi hyvin. Kioski palveli noin 250 bandyjännäriä koko pelin ajan.

Päätuomari Gustafsson vislasi pelin käyntiin ja pian oltiin jo Veiterän päädyssä: aivan rankkarialueen rajalta, pienestä kulmasta Kimmo Huotelin pääsi sihtailemaan vaparia ja sen jälkitilanteesta Tuomas Liukkonen teki ensimmäisellä peliminuutilla avausmaalin.

Taas mentiin hetki ja Liukkosen avaamasta ovesta Kamppien parhaana tänään palkittu Topi Saukkonen iski kaukolaukauksen ohi Joonas Kankkusen: 0–2 ja huhhuh. Vaan eipä mitään! Aloituksesta seurannut hyökkäys ja Veiterä kaventaa – Tuomas Antikainen päätti maalin edestä sähäkän hyökkäyksen, esityön maaliin teki Joonas Peuhkuri.

Alku oli räväkkä ja ensimmäisen jakson aikana nähtiin todennäköisesti paras jääpalloa tällä kaudella Kisapuistossa: Kamppareiden puolustus oli todella tiivis nippu ja Veiterä oli aavistuksen enemmän aktiivisempi pallon kanssa, pyöritti omaa syöttöpeliään keskialueella ja yritti heilauttaa Kamppi-puolustuksen sivuittaisliikkeeseen. Ei auttanut, vaan reilun puolen tunnin kohdalla Kamppareiden Korhonen teki kulmurin jälkitilanteesta illan toisen ja taukonumerot 1–3.

Veiterä jäähyili toisella jaksolla

Veiterä lisäsi hyökkäysaktiivisuuttaan toisen jakson alussa. Tilanteita saatiin painettua kohti hyvin pelanneen Kamppari-veskari Lasse Korhosen maalia, mutta lisäosumia ei saatu. Sen sijaan Veiterälle sattui heikompi jakso vajaan tunnin pelin jälkeen ja Rasmus Kettunen astui ratkaisijan rooliin: 1–4 ja 1–5 -maalit syntyivät terävistä vastahyökkäyksistä, joiden taustalla oli Veiterän hieman yli menneet hyökkäystilanteet.

Veiterä otti aikalisän tunnin kohdalla ja lähti vielä rynnistykseen kohti finaalipaikkaa – joukkue taisteli armotta ja armotta toimivat myös oikeudenjakajat. Ensin Paavo Huuhtanen riuhtoi itselleen kiinnipitojäähyn ja hetken perästä Eetu Peuhkuri pelasi väkivaltaisesti laidassa ja teki Mosselle seuraa. Joukkue oli kahden vajaalla. Peukurin jäähystä Kampeille tuomittiin tietysti vapari, jonka annon Niklas Valtanen haisteli hyvin, kiitti pallosta ja iski kaaren päältä maaliin: 2–5.

Kavennusmaalista pelattiin noin kymmenisen minuuttia ja Kampparit nosteli palloa pois omalta puoliskotaan kohti yksittäistä kärkeä. Ere Verhelä innostui hyppäämään ilmapalloon ja otti taitavasti pallon alas korkealla mailla: siitä sabotaasikymppi ja istumaan. 82. minuutilla, Veiterän pelatessa vajaalla, Veiterän parhaana palkittu Matias Lehtonen oli hyökkäyspäässä terävänä maalin edustalla ja nostatti tunnelmaa kotiyleisön keskuudessa. Enää oltiin kahden maalin päässä!

Veiterän kiihkeä kiri päättyi Kamppareiden Saukkosen ampumaan kulmaan pelin 87. minuutilla ja hattutemppunsa oli valmis. 3–6-tilanne kuumesi Veiterän pelaajia ja osalla vihreäpaidoista läikähti tunne yli. Kampparit marssi voitoin 3–1 Bandyliigan loppuotteluun ja Veiterän poikien on nyt syytä nollata tämä ja keskittyä huolella tulevaan arvo-otteluun pronssimitaleista Akillesta vastaan ensi viikon perjantaina.

Veiterämedian puolesta toivotetaan molemmille finaalijoukkueille menestystä nousuviikon lauantain finaaliin.

Neljännen välierän ottelupöytäkirja

Ottelutunnelman hieman jo lauhduttua päävalmentaja Tero Nieminen pohti tilannetta pettyneenä, mutta realistisesti:

Veiterä tiedottaa pronssipelin tapahtumasta hieman myöhemmin viikon aikana.

Bandyliigan pronssiottelu Lappeenrannassa: Veiterä – Akilles
Perjantai, 10.3. klo 19 – Tervetuloa!

–Bandytoimitus

Kolmas välierä: Kampparit oli vahvempi

Kampparit – Veiterä 9–3 (3–1)

Kolmas välierä ratkesi Kamppareiden vahvaan jaksoon, kun peliä oli jäljellä vajaat 20 minuuttia. Mikkeliläisjoukkueen 5–2 ja 6–2 -maalit katkaisi Veiterän takaa-ajon ja peli oli paketissa.

Ensimmäisellä jaksolla toteutui hyvin tämän ottelusarjan ennakkoasetelmat: Veiterä on aktiivisempi pallon hallinnassa ja pyöritti peliä – näennäisen – tehokkaasti keskialueella. Pelinrakentajat Eetu Peuhkuri, Tuomas Antikainen sekä halvit Ere Verhelä ja Matias Lehtonen kierrättivät palloa toisillaan ja yrittivät löytää suoraviivaisia syöttöpaikkoja Kamppien taskuihin.

Kotijoukkue puolestaan oli tiiviinä nippuna omalla kolmanneksellaan ja liberonsa Valtteri Hauskan äänekkäästi ohjaamana pidätti Veiterän pelin keskialueella.

Käytännössä tämä oli koko ensimmäisen jakson – tai ottelun koko kuva aina 70. minuutille saakka.

Veiterä kuitenkin aloitti maalinteon: jo kolmannella minuutilla Antikainen pääsi Veiterän terävän karvauspelin ansiosta kaksin Kamppi-veskari Lasse Korhosen kanssa – pallo siitä reppuun. Esityön maalin teki Samppa Äikäs.

Kampparit pääsi peliin mukaan aktiivisemmin noin 20. minuutin vaiheilla. Veiterän puolustus töpeksi 1–1-maalia ennen oikein kunnolla ja Saku Herranen oli lopulta yksin kolmea Kamppareiden mustapukuista Nazgulia vastaan… pienellä tsägällä pallon saanut Tomi Hauska siirsi pallon Rasmus Kettuselle ja peli oli tasan.

Ensijaksolla iskettiin kaikkiaan 16 kulmaa – Kamppareiden 2–1-maali syntyi kulmakikan jälkeen, jossa pallo jäi elämään Veiterän maalille ja Simo ”Simppa” Huotelin tuikkasi kotijoukkueen 2–1-johtoon. Ja vielä erän lopulla Kampparit onnistui noin 25 metristä annetun vaparin jälkitilanteesta, jossa Herranen ei saanutkaan korkealle nostettua palloa käsiinsä vaan Tuomas Liukkonen neppasi sen maalin eteen, josta Kettunen teki oivallisen koppimaalin (43. minuutilla). 3–1-numeroissa mentiin tauolle.

Kakkosjaksolla tilanne repesi

Toinen jakso alkoi kuten ensimmäisen jakso sujui: Veiterä rakensi, siirteli, yritti ja pyöritti peliä – milloin laidoissa, milloin oman kenttäpuoliskon kautta. Ja milloin mitenkin. VHauska ääniohjasi omaa puolustusta ja Kampparit eivät antaneet Veiterälle mahdollisuuksia lisämaaleihin.

Pelin 56. minuutilla Veiterän liberolle kävi kauden enkä toinen virhe ja aiemmissa peleissä hieman piilossa ollut Karo Liimatainen pääsi kaksin Herrasen kanssa. Varma maali ja kotijoukkue oli jo kolmen maalin karkutiellä. Kamppareiden lahjasta ja nuorempaa ikäluokkaa edustavan Liimataisen maali jäi peli voittomaaliksi.

Jälleen pelattiin totuttun tapaan vartti ja Veiterä otti aikalisän: lisää resursseja kärkeen, alakerran kustannuksella. Se tuottikin tulosta, kun EPeuhkuri osui Johan Segermanin esityöstä: 4–2 ja 77. minuuttia taulussa.

Veiterä jatkoi peliä varsin hyökkäyspainotteisesti ja Kampparit kuittasi: 78. minuutilla Liukkonen ja 80. minuutilla myös nuori Aki Manninen osuivat ja peli käytännössä ratkesi tähän: 6–2 ja vajaa vartti peliä jäljellä. Veiterän leirissä alkoi keskittyminen perjantain kotipeliin ja lopulta taululle ilmestyi loppunumerot 9–3. Kotiryhmän maalit jakaantuivat aika monelle pelaajalle. Veiterän viimeisen teki Verhelä pelin viimeisestä tilanteesta yliajalla.

Ottelupöytis

Ottelu oli todellinen pudotuspelitapahtuma, jossa tuomarilinja oli tyyppiä ”salliva”. Mailan käyttö oli puolin ja toisin hieman railakasta, mutta onneksi selvittiin pienillä mustelmilla ja jääpussilla. Lastakipsiä ei tarvittu. Veiterälle tuomittiin kolme kympin jäähyä ja se osaltaan hieman sotki koko kentän puolustuspelaamista ja toisaalta antoi tilaa Kamppareille vyöryttää tilanteita kohti Veiterän maalia. Se siitä.

Yhtenä ottelun erikoisuutena oli hyvin kielteisesti käyttäytynyt mikkeliläisyleisö. Voi olla, että jääpallokulttuuri on Mikkelissä kuihtumaan päin ja yleisön kommentoinnissa ja ”välihuutelussa” on otettu mallia joistain muista maila- tai joukkuepeleistä. Varsinkin erotuomarikolmikkoon kohdistuva huutelu (okei, sitä pitää aina vähän olla!), tai eräisiin Veiterän pelaajiin kohdistuva ilkkuminen osoitti, että osa paikalle tulleesta porukasta ei oikeastaan käsitä jääpallon taktisia kuvioita lainkaan.

Ottelun jälkeen päävalkka Tero Nieminen pohti sarjan jatkoa ja Veiterän uusia kuvioita tähän tapaan:

Kuten Tero Nieminen haastattelussa toteaa, niin sarja jatkuu vielä: perjantaina 3.3. Veiterä on sen kuuluisan pakkovoiton edessä. Veiterä lähtee siitä, että sarja ratkeaa vasta sunnuntaina 5.3. Mikkelin Hänskissä.

Nyt jos koskaan kotijoukkue kaipaa positiivista ja reilua kannustusta Kisapuistossa! Ottelu alkaa perjantaina klo 19 – Tervetuloa kannustamaan Veiterää!

–Bandytoimitus