Long Play -raportti: U12SM-finaalit

U12-SM-lopputurnaus pelattiin Porvoossa samanaikaisesti kuin U14 vastaava Jyväskylässä. Oulun putkirikko muutti suunnitelmat monta sataa kilometriä lähemmäs ja monta sataa euroa halvemmaksi.

Turnaukseen ilmoittautui läheisen sijainnin vuoksi peräti 14 joukkuetta mutta viime metreillä Narukerä perui ns. haastejoukkueen osallistumisen. Akilles esitti joukkueille, että pelataan alkusarja kahdessa lohkossa ja vain 20 min suoralla peliajalla. Loppujen lopuksi tähän sapluunaan kaikki sitten suostuivat, mutta näin jälkikäteen arvioiden ehkä kilpailullisesti legendaarinen haaste- ja kilpasarjan erottaminen olisi tuonut enemmän tasokkaita ja kovavauhtisia pelejä. Mutta viisastelu on turhaa, turnaus on pelattu ja mitalit on jaettu.

Veiterä oli A-lohkossa ja neljän joukkoon oli päästävä, jotta su-aamuna pelattaisiin vielä mitaleista. Muita kovia samassa lohkossa olivat timanttinen OLS Sininen talentti Roope Mustajärven johdolla sekä HIFK maesto Toikan johtamana. Neljäs jatkoon menijä olisi sitten Akilles. B-lohkossa neljän joukkoon menisivät ennakolta kivikova OLS Keltainen Johannes Jaakon kipparoimana ja Viitaniemen montussa reenaileva JPS Punainen. Kahdesta jäljelle jäävästä kovan kisailun taistelisivat Kerä, WP ja Vesta.

Pelit käyntiin huippuoloissa

Veiterä matkusti tutulla kaavalla la-aamupäivällä Pallokentän loisto-olosuhteisiin. Aamun kovin pommi oli se, että HIFK löi vastoin odotuksia OLS Sinisen niukasti 4-3. Veiterän ensimmäinen vastus oli heikohko JPS:n haaste. Lopputulos 6-0, ei hienouksia mutta hyvä fiilis päälle. Maalit: Jere Vaittinen 2, Roope Lavikka 2, Jose Lindqvist 1 ja Jermu Sorjonen 1.

Toiseen peliin ei joukkuetta tarvinnut sitten sen enempää valmistaa. Se oli henkisen puolen juttuja koska vastaan tuli kaikkien odottama supertalentti, todennäköinen 2012-ikäluokan NHL-varaus, Roope Mustajärvi. Teema oli selvä:

1) joukkueena ja tiiviinä pakettina ylös- ja alaspäin pelaaminen,
2) jokainen saa mitata oman tasonsa ehkä Suomen parasta oman ikäluokan pelaajaa vastaan.

Toki näissäkin palstoilla on hehkutettu aivan liian paljon yksittäisen pelaajan roolia ja joillakin on saattanut vetää mustiin, että pelihän on joukkuepeli. Niin nytkin. OLS meni menojaan mutta pitkälti 2-3 erinomaisen yksilön voimin, kuin eräät O&O Veiterässä joskus. Tilanne 14. minuutin kohdalla 4-0 Olssille. Veiterä ei ollut pelannut huonosti, ja varsinkin Juuso ”Rocky” Kallio osoitti maalinsuulla, ettei Olssi ainakaan helpolla maaleja tee. Veiterän maaliruisku aukesi vasta pelin 18. minuutilla mutta ne maalit levitettiin sitten nopeasti ja pelin lopputulos 4-4. Veiterältä hylättiin yksi maali, kun Olssin maalivahti väitti maalin siirtyneen pois paikoiltaan ennen kun pallo oli rysässä. Aluksi tuomari maalin hyväksyi mutta maalivahdin huudon jälkeen hylkäsi, jota Olssin lankkuväkikin pelin jälkeen ihmetteli ja oli tällä kertaa Veiterän puolella. Mutta tapahtumiin nähden oikea lopputulos, todella hyvin joukkueena pelannut Veiterä oli istuttanut OLS Sinisen pääkoppaan pahaenteisen tuulahduksen siitä, ettei Veiterää voi sunnuntain ratkaisupeleissä väheksyä vaan Olssinkin pelin tulisi olla pirteän tehokasta, mikäli Veiterän mielisi voittaa. Veiterän maalit: Jere 2 ja Sisu Hyttinen 2. Veiterän paras pelaaja oli ”Rocky” Kallio.

Viiden minuutin mehutauko ja vastaan heikko Kampparit Musta. Veiterä vei peliä ja 9 minuutin jälkeen 4-0. Lopputulos 7-0. Kaamea tasoero, juuri sitä, mitä tällä lohkojaolla ennalta osattiin pelätä. Mutta turha jossitella. Veiterän maalit: Jermu 3, Jose 2, Jere 1 ja Sisu 1.

No niin, henkimaailman juttuja osa kaksi. Ensin upea nousu Olssia vastaan ja sitten heikko Kampparit 7-0. Toiseksi viimeinen peli ja ennakolta heikompi Akilles vastaan, ja varsinkin heikennystä toi se, kun Porvoon Patteriston ykköshaupitsi Rico ”Rocco” Rajala ampui kovilla Jyväskylässä U14-turnauksessa. Veiterä aloitti maalinteon, kun Jermu käveli koko kentän läpi ja 1-0. Kaikki veiteräiläiset luulivat, että saman voi tehdä toistamiseen useita kertoja. Veiterän pelaajat siis unohtivat, mitä tarkoittaa syöttö. Pallon irroittaminen lavasta ja sen saattaminen mailan lavalla tarkasti kanssapelaajan lapaan. Jäi kuva, että lyhyellä tauolla nautittu mehu oli liian sokeripitoista ja osa mehusta oli valunut pelaajien mailojen lapoihin, niin mahdotonta oli päästää pallo irti omasta lavasta. Akilles teki kolme seuraavaa ja johti 3-1. Hupsista. Kaksi maalia kulmasta, ja toinen niistä menisi maaliin kerran talveen, hiljainen lörpsähdys löysi tiensä jostakin Veiterän pelaajien jalkojen välistä. Pallon lentorataa voi verrata ampiaiseen, joka viimeisillä voimillaan auton tuulilasiin hipaisun jälkeen saisi otteen tienpenkan horsmasta; ei voimaa, ei tarkkuutta. Veiterä sai kun saikin tasurin aikaiseksi, Akilleksen omalla maalilla ja Roopen ranteella.

Viimeisessä pelissä vastaan Stadin Punainen HIFK, joka oli voittanut päivän peleissä kaikki pelinsä, myös OLS Sinisen. Veiterällä kaksi tasuria, joten vain voitolla lohkovoittoon. Tappiolla tai tasurilla lohkokolmoseksi. Ei siis tarvittu sen enempää Veiterää henkisellä puolella ”koutsata”. Teemaksi kolme asiaa päivän pelien annin perusteella:

1) 20 minuuttia satalasissa mutta se ei tarkoita hosumista,
2) syöttöpeli,
3) tiivis kuusikko – kaikki hyökkää ja kaikki puolustaa/myötäkarvaa.

OLS-peli näytti, että osataan pelata, ei tarvitse jännittää, ollaan jo jatkossa. Lohkovoitolla lähtökohtaisesti helpompi vastus su-aamun puolivälierään.

Kun joskus pelaajista aistii, että kaikki on valmista kuin partiopojalla nuotion sytytyksessä niin ennen HIFK-peliä fiilis oli vahva. Tarvittiin tulitikun sijaan tuomarin pillin vislaus. Kahdeksan minuuttia ja peli Veiterälle 4-0. Joukkue karvasi korkealta ja luisteli pallon kiinni, vei sitä sitten maestro-Toikka tai joku muu. Veiterän peli oli 100 % hanskassa. HIFK ei päässyt oikein mihinkään, joten 14min ja 7-0. Toikka kaunisteli 7-1 lopputuloksen. Veiterä pelasi hienosti ja jälkikäteen kuultuna HIFK pelasi yhden talven huonoimmista peleistään. Veiterä kihautti pesää: Jere ja Sisu kahdesti sekä Touko Nurminen, Jose ja Roope maali poikaan.

Yllätyksiä myös muissa peleissä

Toisessa lohkossa tapahtui myös isoja yllätyksiä. Lohkovoittajaksi yllätysten yllättäjä Vesta, joka löi yhdellä pisteellä kakkoseksi tulleen OLS Keltaisen, kolmoseksi JPS Punainen ja neloseksi Kerä. Se tarkoitti sitten sitä, että Kerä Veiterän välierävastustajaksi, Olssit joutuivat vastakkain, HIFK-JPS ja Akilles-Vesta.

Turnauksen ensimmäinen julma kohtalo oli siis tapahtunut; osoitus, ettei maailma ole tasapuolinen, se on selittämätön. Kun alkusarjassa pelattiin vain 20 min per ottelu, niin tasaisessa pelissä yhdelläkin virheellä oli iso merkitys. Nyt sen koki molemmat OLS:t, kun Vesta yllätti OLS Keltaisen B-lohkossa ja A-lohkossa HIFK OLS Sinisen sekä Veiterä nipisti Siniseltä pisteen niin talven tuloksien perusteella ennakkoluulottomasti kahta mitalia metsästämään lähtenyt OLS saisi mitalipeleihin vain toisen joukkueen. Se oli kyllä suuren suuri yllätys – jopa vääryys – mutta osoitus siitä, että turnaus oli käsittämättömän kovatasoinen. Toki yksi talven suurista Olssin pelimiehistä Ilari Marjamäki, ei ollut OLS:n rostereissa mukana, joten tasoitusta oli Olssikin joutunut antamaan ennen turnauksen alkua.

A-lohkon pörssikärki oli Olssin Mustajärvi 20+2, Olssin Daniel Pietilä 9+7, HIFK:n Viljo ”Maestro” Toikka 12+2, HIFK:n Lasse Toikka 5+6 ja Veiterän Jere Vaittinen 7+2. B-lohkossa Vestan Jukka Kankaanpää 16+1, Olssin Juho Jaako 10+1 ja Olssin Julius Tiensuu 8+3.

Veiterä lähti hotellille pesulle, sieltä maukkaalle Shell Helmisimpukan kanakorille ja kauppaan iltapalan ostoon. Hotellin uusittua saunaa karjalaispojat ihmettelivät kuin satakuntalaista kumina-leipää. Saunassa oli mukava tunnelma ja valmentajan johdolla muisteltiin kun Jokerit eikun Botnia pyyhki jäätä Veiterän kustannuksella U12-lopputurnauksessa Porvoossa 2020. Veiterällä oli tuolloin kovat odotukset, todella laadukas Veiterä-joukkue mutta osaltaan lauha sää vei Veiterän taitopelistä tehot pois ratkaisupeleissä. Veiterä jäi tuolloin neloseksi, joten mitali voitiin asettaa tällä kertaa sunnuntain tavoitteeksi kun sääkin näytti jatkuvan ihanteellisena jääpalloon.

Valmiina sunnuntain mitalipeleihin

Kaikki terveenä ja mieli virkeänä su-aamun klo 09 peliin Kerää vastaan. Henki oli selvä, voitolla neljän joukkoon, tappiolla säälipeleihin. Kerällä oli kaksi laatupelaajaa, muutama hyvä ja kentällinen haastepoikia. Käytännössä Kerä vesitti mahdollisuutensa menestyä pelaamalla ylisuurella joukkueella kun haastejoukkuetta ei ilmoitettu turnaukseen mukaan. Valmennuksella luottavainen mieli kun pelataan 2x20min ja Kerä peluuttaa lähes tasaisesti kaikkia, joten Veiterän tasokas joukkue myllyttää jossakin vaiheessa tarvittavat maalit. Veiterän prinsiipit peliin olivat: 1) alku huolellista ja virheetöntä peliä 2) vahva luistelu molempiin suuntiin 3) maalipaikoissa huolellisuutta.

Veiterä sai hyvän draivin päälle heti alusta saakka ja joukkueiden tasoero tuli selvästi esille. Veiterä oli luisteluvoimaisempi, taitavampi, joukkueena tiivis kuin tiiliseinä. 7 minuuttia ja 5-1, taukotulos 6-1. Kerän maalivahti taisi olla vastustajan paras pelaaja. Toisella puolikkaalla Veiterä vei ja Kerä purkautui. Lopputulos 11-1. Karu osoitus siitä, että Kerän olisi pitänyt saada jostakin 2-3 pelaajaa lisää ja ilmoittautua turnaukseen haaste- ja kilpajoukkueilla. Nyt kun oli rumasti sanottuna pari merimerkkiä mukana niin Veiterä kiersi ne joko väärältä tai oikealta puolelta muttei koskaan ajanut karille. Ns. sekajoukkueella ei näissä karkeloissa pärjää, turnauksen taso oli niin jäätävän kova. Veiterän sepot: Jose 5, Jere 2, Sisu 2 sekä Aslalle ja Roopelle 1 peluriin.

Turnauskaavio ei ollut aivan timanttinen kun perusperiaate on se, että lohkovoittajaa vastaan tulisi aina huonoiten alkusarjassa sijoittunut joukkue. HIFK voitti JPS Punaisen 6-2, OLS Sininen Keltaisen 11-5 ja Akilles valmisti todellisen aamupommin pudottamalla Vestan 4-2. Näin Akilleksen olisi pitänyt tulla Veiterää vastaan ja HIFK ja OLS Sininen olisi ollut toinen pari. Mutta totuus oli se, että välierissä Veiterä – OLS Sininen ja HIFK – Akilles.

Jos mielit finaaliin, oli voitettava OLS Sininen, Roope Mustajärven tähdittämä ja Daniel Pietilän toimiessa adjutanttina. Kaamea vastus, uskaltaa sanoa, että jollakin tavalla alkusarjat ja puolivälierät huomioiden, henkinen finaali. Veiterää ei tarvinnut valmistaa peliin, kaikki ymmärsivät pelin hengen. Valmennus nosti esiin kaksi tärkeää pointtia. 1) OLS:lla on pakkovoitto koska OLS Keltainen pelaa vain sijoista 5-8 ja 2) Veiterä pärjää vain yhtenäisellä joukkuepelillä, ei sooloilemalla.

Pelin alku oli tuloksellisesti OLS:n, 1-3 seitsemän peliminuutin kohdalla. Mustajärvi ei ollut maalannut vielä yhtään, Pietilä teki kaksi. Seuraavat seitsemän minuuttia oli Veiterän, tilanne vartin kohdalla 7-3 Veiterälle. Erän päätteeksi Mustajärvi heräsi ja teki kaksi. Kun tuomari vislasi tauon merkiksi, alkoi OLS:n lankulla kauhea meuhkaaminen siiitä, mikä on ottelun taukotilanne. Tilastopalvelu näytti 7-5, OLS:n mukaan tilanne olisi 6-6 ja Veiterän mielestä 7-6 Veiterälle. Päätuomari, liigassakin viheltänyt Söderberg, kertoi varmistavansa tornista tilanteen ja haki sieltä käsinkirjatut muistiinpanot. Tosiaan yksi maali puuttui ja Veiterä sen osti. Tilanne olisi siis 6-7. OLS:n lankkuväki, jossa oli yhtenä valmentajana Suomen mr bandy Samuli Niskanen, väitti kovasti vastaan tilanteen olevan 6-6. Veiterä ehdotti, että tarkastetaan maalintekijät ja syöttäjät pelinumeroittain niin nähdään onko torni tehnyt kirjausvirheen eli erehtynyt tuomarin radiopuhelimen sanomasta. Samoja numeroita ei ollut. Jotta asiassa päästiin eteenpäin, sovittiin, että pelataan peli loppuun ja katsotaan sitten tilanne toisen puolikkaan jälkeen onko tarvetta tarkastella asiaa videolta. Kättä päälle ja peli käyntiin. Toki siinä välissä rauhoiteltiin pelaajia, ettei vika ollut heissä vaan tiukka peli vaati 100% keskittymistä myös tilastopalveluissa.

Toisen puolikkaan alku oli Veiterän, joka pelasi joukkueena yhtenäisemmin kuin OLS. Toki yksilötasolla ehkä OLS vei mutta mutta Veiterälläkin oli kuuluisaa yksilötaitoa mm. Jere Vaittisen mailassa.. 28 minuutilla tilanne Veiterälle kutkittavasti 10-7. Ottelun ratkaisu nähtiin pelin 29. minuutilla. Erittäin vahvasti pelannut Roope Mustajärvi nousi tutun vauhdikkaasti keskeltä. Tilanteessa Veiterän vauhtikone Sisu Hyttinen ajoi Mustajärveä kohti, jolloin Mustajärvi harhautti Sisua mutta Sisun maila kopsahti todella kovaa Mustajärven lapaan, äänen ollessa kuin patteriston Rico Rajalan pommi yläputkeen. Tuomari Söderberg ei viheltänyt tilanteesta vaparia vaan Veiterä sai pallon itselleen ja viiletti vastahyökkäykseen, jonka päätteeksi Jere sivalsi tilanteeksi 11-7. OLS:n lankkuväen lisäksi Mustajärvikin kävi kuumana ja laukoi tuomarille ehkä kuulun V-kirjaimen, ja siitä 3 min jäähy. Mustajärven mennessä jäähylle, maila lensi kenttämikon John Deere -traktorin ovilasiin. Söderberg vihelsi siitä Mustajärvelle kympin eli ulosajon.

Nyt kun asiasta on kulunut jo viikkoja ja kaikki ovat saaneet pulssin alalukemiin niin tilanteeseen voi suhtautua jo humoristisesti, kun tällä palstalla on tapana hieman jerrytellä. Tuleva änärivaraus saanee tuosta tempauksesta johdatellen lempinimen Roope ”Deere” Mustajärvi Suomen ykkösnimen Mikko ”Moose” Rantasta mukaillen. Tällä palstalla on otettu kantaa kovista pelimiehistä, niiden ominaisuuksista ja vaatimuksista. Talenttipelaajan kuupan pitää kestää henkisellä puolella enemmän kuin joukkuepelaajan, niin se vain on. Jollakin tavalla kohtuutonta, jollakin tavalla ymmärrettävää, muttei kuitenkaan mikään helppo setti 12-vuotiaan pelimiehen alun käsiteltäväksi, pelaajalta, jolta kaikki odottavat vain maaleja, menestystä ja mammonaa. Tottakai on lisättävä, ehkä OLS:n lankkuväki antoi erätauolla mahdollisuuden viheltää tai jättää viheltämättä tulkinnanvaraisessa tilanteessa. Hyvä pelimies pelaa aina niin, ettei anna mahdollisuutta viheltää, ei kannata kerjätä verta nenästä.

Loppu oli Veiterän ja lopputulos 16-8. Veiterä syötti karvaan kalkin OLS:lle, lankkuväki vielä kivet heitti mutta puputtivat kuitenkin taukotilanteesta. OLS:n pojat kättelyssä muistuttivat, että veiteräläiset olisivat pelaajia, jotka tykkäävät pojista. Niistä ei kannattanut välittää vaan marssia koppiin iloisena ja tyytyväisenä sekä nauttia finaalipaikasta kolmatta vuotta peräkkäin. Veiterä oli parempi joukkueena, ehdottomasti yhtenäinen, halukas ja intohimoinen voittamaan. Jossittelun varaa jäi tietenkin Mustajärven ulosajon myötä mutta kaikkien ykköspyssyjen pitää pysyä kentällä, mikäli mielit pelejä voittaa. Veiterän maalit: Jere 8, Jose 4, Roope 3 ja Sisu 1. MV Juuso pelasi taas hienosti Jeren ollessa kuitenkin kentän herra ja hidalgo.

Finaalissa vastassa HIFK

Finaaliin vastustajaksi HIFK. Peliin valmistautuminen sisälsi evästelyä ja varusteiden kuntoon laittoa. Harmaita hiuksia aiheutti se, että Jermun toista jalkaa painoi luistin tai sukka tai molemmat. Jalka piti saada pelikuntoon, muutoin ei hyvä heiluisi. Alkuveryttelyssä käytiin ottamassa happihyppelyt ja muistuttamassa siitä, että kaikki pitää loksahtaa kohdalleen, mikäli pytty meinataan viedä Lappeenrantaan. Talven jokaisen keskinäisen mittelön Veiterä oli vienyt, Varkaudessa joulukuun alussa ilman Jereä ja maestro-Toikkaa, Ogelissa kahdesti maalin erolla ja pari viikkoa aikaisemmin Porvoossa. Klo 15:30 ja finaali oli valmis alkamaan aurinkoisessa loisteliaassa bandysäässä. Veiterä karvasi korkealta ja pelasi hyvin, todella hyvin. Riisui HIFK:n aseista ja meni 3-0 johtoon. Paikkoja oli enempääkin mutta hivenen huonoa viimeistelyä ja vielä olisi pitänyt syötellä maalipaikoissa piirun verran paremmin ja enemmän. Tuossa kohtaa maalimäärä olisi voitu paikat laskien tuplata. Vanha viisaus kun et tee niin kaveri tekee ja teki kaksi. Eka erän loppu oli hivenen HIFK:n ja kavensi taukotilanteeksi 4-3. Juuso ”Rocky” Kallio teki yhden paraatipelastuksen kun Toikka sivalsi läheltä ranteella. HIFK:llä oli paikkoja mennä jopa johtoon.

Erätauolla otettiin mehua ja mustikkasoppaa. Peliä ei kehuttu vaan korostettiin, että pitäisi pelata kuten eka erän ensimmäiset 10 minuuttia. Virheetöntä ja varmaa peliä sekä kaikki mehut jätetään kentälle. Toinen puolikas vahvaa Veiterän peliä, Sisu kaahasi banjon ja Jere teki yhden, tilanne 6-3. Sen jälkeen melko tasaista peliä puolin ja toisin 10 minuuttia. Maestro-Toikka otti yhden kolmen minuutin jäähyn, jona aikana pelin 33. minuutilla Touko Nurminen pääsi hyvän joukkuekarvauksen myötä 1-1 tilanteeseen mutta Touko kaasutti HIFK-pakista irti ja pallo pesään, tilanne 7-3. Sen jälkeen valmennus teki yhden virheen ottamalla Toukon vaihtoon, se oli selkeä virhe vaan aina pitää hyödyntää maalin tuoma pelaajan positiivinen into ja energia.

Aloituksesta Lasse Toikka pääsi kiemurtelemaan Veiterän kuusikon läpi ja tilanne 7-4. Seuraavasta Veiterän keskialoituksesta hyökkäyspäässä karmea syöttövirhe ja HIFK läpi ja tilanne 7-5. Kun Veiterä oli käyttänyt eka puolikkaalla FairPlay-hengessä aikalisän kiristettäessä Juuson mv-patjoja niin aikalisääkään ei voinut enää ottaa.

Yksi merkittävä takaisku oli se, ettei Jermun jalka kestänyt täysipainoista peliä, jolloin turnauksessa tuttu vaihtorumba ei päässyt pyörimään suunnitellusti toisella puolikkaalla. Hyökkäyksessä Touko-Sisu-Jose kiersivät keskenään, alakerrassa Asla-Jermu-Jinna pyörittivät alakertaa, keskikentällä Jere ja Roope, joita tuurasi Asla. Jermun poissaolo pakotti siihen, ettei valtavasti töitä tehneet Jere ja Roope päässyt vaihtoon ja Porvoon kuuma keli oli veroittanut poikien luistinten potkua. Tuomari Söderberg vihelsi rankkarin ja Toikka iski sisään, tilanne 7-6. Jollakin ihmeen tavalla Veiterä ylihyökkäsi taas ja jälleen pallon menetys, vastahyökkäys kestettiin mutta avaussyöttö epäonnistui ja pallo HIFK:lle, ja Jusa Haapasaari tasoitti ottelun. Kentällä oli ollut viimeisenä viitenä minuuttina kaksi joukkuetta, joista toinen teki turnauksen kaikki virheet ja toinen rokotti niistä armottomasti maalit ja toi pelin tasoihin. Kaamea tilanne, Veiterä oli henkisesti lyöty. HIFK sai vielä rankkarin mutta Rocky Kallio torjui sen osoittaen olevansa turnauksen yksi parhaista maalivahdeista. Peli viiden minuutin jatkoajalle. HIFK:n pyörityksen jälkeen Veiterä vastahyökkäykseen, ylihyökkäys, pallonmenetys ja maestro-Toikka iskee läpiajosta ratkaisun. Veiterä hiljenee, se oli siinä.

Peli osoitti sen, että altavastaajana on henkisesti paljon helpompi pelata, on vain voitettavaa. Myös valmistautumisessa ryhdyttiin jo hieman miettimään voittoon liittyviä rituaaleja, joka tietysti on ymmärrettävää, olihan HIFK voitettu edellisenä päivänä selvästi. HIFK oppi pelaamaan pelin aikana Veiterää vastaan ja alkoi puolustamaan neljällä kahden karvatessa ylempää. Iskettiin joukkueena, kuten Veiteräkin, omalla puolustusaleueella pallolliseen ja saatiin painetta ja pakotettua huonoihin ratkaisuihin. Tätä tietysti auttoi Veiterän ratkaisevat virheet, joka oli harmillista siihen nähden, kuinka virheetöntä turnaus oli ollut siihen saakka Veiterän osalta. Pelin viimeisellä kympillä palloa ei saatu enää riittävästi Veiterän nopeille hyökkääjille HIFK lisättyä sumputusta puolustuspäässään. Totta kai jälkiviisaana olisi voitu välieräpelin lopussa huilauttaa vieläkin enemmän Jereä ja Roopea, jotta finaaliin olisi jäänyt enemmän energiaa. Viikko oli ollut kaikille pelaajille raskas ja olosuhteet olivat hienot mutta hyvin lämpimät ja sitä kautta raskaat pelaajille auringon porottaessa.

Kaikkiaan turnaus oli Veiterän osalta menestys. Hiukan huonommalla pelillä tai huonolla pelillä väärään paikkaan, oltaisiin voitu jäädä sijoille 5-8 tai vain pronssipeliin, joka sekin olisi voitu hävitä riippuen kuka olisi ollut vastassa. Kuitenkin alkusarjan lohkovoitto, HIFK:n päänahka ja tasuri OLS Sinisen kanssa, Akilles-pelin tasuri oli loppujen lopuksi merkityksetön. Puolivälierässä Kerä oli täysin vastaantulija, Veiterä jätti keräläiset odottamaan kylmiä porilaisia nakkikioskille. Välierässä Veiterä oli parempi OLS:n kahta todella kovaa yksilöä vastaan ja onnistui nipistämään itsensä alun tappioasemasta kuskin paikalle olemalla yhtenäinen joukkue ja tyly maalipaikoissa. Finaalissa päästiin niin lähelle, niin lähelle mutta kaikki palaset eivät kestäneet viimeistä vitosta ja takkiin tuli. Hirveä tapa hävitä, ja aina hopea tuntuu aluksi hävityltä. Niin se on. Vasta myöhemmin sen ymmärtää, oltiin hyviä ja pelattiin upea turnaus. Aina ei voi voittaa ja tappio kasvattaa. Häviämistä pitää oppia vihaamaan. Kolme kertaa peräkkäin Veiterän U12-joukkue on ollut SM-finaalissa tuloksena yksi kulta ja kaksi hopeaa. Viime lopputurnauksessa Jyväskylässä kaikista peleistä voitto paitsi siitä viimeisestä. Karua.

Turnaus oli kaikkiaan todella kovatasoinen. Yksilöt Toikka, Mustajärvi, Pietilä, Vaittinen, Lavikka, Kankaanpää, Haapasaari jne. jne. osoittivat, että taitoa, nopeutta ja peliälyä on jokaisella. Kun huippuyksilöitä tukivat vahvat joukkuekaverit niin keskinkertaisella joukkueella ei ollut mitään asiaa neljän joukkoon. Huima turnaus. Sijoitusotteluiden (3) pistepörssin kärki oli: Jere 13+5, maestro-Toikka 11+4, Mustajärvi 13+2, Jose 10+2, Pietilä 9+2, Roope 5+3.

SM-hopean arvoa nostaa se, että vielä lokakuussa oli hieman epävarmaa, saako Veiterä U12-joukkuetta kasaan. Jeren parin kuukauden huili heikensi joukkuetta parissa turnauksessa ja U14-lopputurnauksen tullessa samaan ajankohtaan Porvoon kanssa Oulun putkirikon vuoksi pakotti se täydentämään Veiterän pakkaa. Kaikki nämä seikat huomioiden selkeästi voitettu hopea. Veiterän U12-joukkuetta kuvaavat sanat:

• joukkue isolla J:llä
• tiivis ja yhtenäinen
• hyvähenkinen
• pakettina pelaava
• roolitettu
• maalintekokykyinen.

Veiterän hopeiset SM-mitalit Porvoon Pallokentältä hakivat:

Juuso ”Rocky” Kallio, maalivahti: pelasi itsensä turnauksen ehdottomaan eliittiin, toisena junnuveiteräläisenä torjui rankkarin finaalissa, vahvat ja varmat patjatorjunnat, piti torjunnoillaan Veiterää pystyssä pelin vaikeina hetkinä, loi joukkueeseen taistelutahtoa, johtajatyyppi kuten maalivahdin tulee olla, upea veskari

Asla Mihl, puolustus ja keskikenttä: pienikokoinen taitava pörrääjä, hyvä ja tasainen turnaus, virheetöntä peliä kalkkiviivoille saakka, hoiti tonttinsa, pelirohkea joukkuepelaaja

Jinna Sorjonen, puolustus: valmennuksen suurin virhe kun ei rekrytty tätä jääkenttien kuningatarta jo alkukaudesta veljensä mukana bandykentille, olemus ja sulava luistelu kuin bandylle luotu, rauhallinen ja varma, todella eteenpäinmenevä luistelu, tie menestykseen vaatii asennetta, rohkeutta ja määrätietoisuutta ja niitä Jinnalla on

Jermu Sorjonen, puolustus: turnauksen parhaita puolustajia ellei paras, hullunrohkeaa mutta varmaa ja taitavaa peliä, lukee peliä ja ennakoi, ajoitus kuin kellonviisarilla, harmillinen jalkavamma välierässä ja finaalissa jätti hivenen jossiteltavaa

Jere Vaittinen, keskikenttä: turnauksen ehdoton TOP3-pelaaja, MVP, kun Veiterä puhuu Mustajärvestä tai maestro-Toikasta, vastustaja puhuu Vaittisesta, jatkaa sitä hienoa junnuVeiterä-perinnettä että voittavassa joukkueessa pitää olla vähintään yksi superyksilö joka pystyy maalintekoon, jatkaa Oulan ja Otson viitoittamalla tiellä

Roope Lavikka, keskikenttä: Veiterän filosofimainen kiituri, peliä tekevä ja peliä lukeva älykkö, urheilullinen asenne ja hyvä luistelu, Jeren kanssa samalla aaltopituudella, Veiterän joukkuepelin sielu , kun saa luistelun smoothie:ksi on vain taivas rajana

Touko Nurminen, hyökkäys: pienikokoinen taisteleva ja periksiantamaton raketti, talven aikana eniten kehittynyt bandypoika, luonne ei tunne sanaa ”luovuta”, Veiterän karvauspelin ilmentymä, valmentajan ihannepelaaja

Jose Lindqvist, hyökkäys: karhea ja rouhea maalintekijä, kaaren sisällä vaarallisimmallaan eikä kysy lupaa, kauhea vimma iskeä maaleja, lapa on kuuma kuin sepällä, kun saa luistelun vieläkin paremmaksi ja syöttöpelin minttiin Jose nousee seuraavalle levelille

Sisu Hyttinen, hyökkäys: valmennuksen rekrytointi ei pettänyt, kaamean luisteluvoimainen, todellinen talentti, kiihdytys kuin Hornetilla, teki töitä molempiin suuntiin ja kovissa peleissä ratkaisevia hienoja yksilösuorituksia.

Veiterän U12-kultajoukkue kiittää tukijoitaan:

Kymecon, Rakentamisen asiantuntija
Hertz Lappeenranta
Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy
Etelä-Karjalan Tili- ja Isännöinti
Kiwa Oy
Kuljetus Kilpiä Oy
LATO, Lappeenrannan Toimitilat Oy
LOAS.fi
LVI Toivanen Oy
MetsäBoard
Peltolan Piha Oy

… koska peli on parasta!