Muistokirjoitus

In Memorian: Kalle Tynkkynen

Lappeenrannassa syntynyt ja elämäntyönsä tehnyt sekä liike- että urheilupiireissä hyvin tunnettu toimitusjohtaja Kalle Antero Tynkkynen, KT, menehtyi äkillisen sairaskohtauksen seurauksena 22.12.2018 Kotkassa.

Hän syntyi 26.9.1932 Lappeenrannassa, missä kävi kansa- ja oppikoulun. Kalle valmistui metsäinsinööriksi 1953 Kotkan Sahateollisuuskoulusta. 1952 hän avioitui Elisabeth Stefanoffin kanssa ja perheeseen syntyi kolme lasta, yhteensä 11 lasten- ja lastenlastenlasta. Viimeiset yli kymmenen vuotta hän toimi vaimonsa omaishoitajana. Kalle kävi armeijan Parolan Panssaripataljoonassa ja kotiutui Reserviupseerikoulun käyneenä vänrikkinä.

Urasuunnitelmat vaihtuivat, kun 1911 perustettu Puutavara- ja laivausliike A. Kilkkisen Perilliset tarvitsi jatkajaa. Kallesta tuli perheyrityksen kolmas toimitusjohtaja vuosiksi 1970–1992. Yhdeksänkymmenluvun suuri lama kaatoi toimivan yrityksen. Yrityksestä ja työstään hän kirjoitti 2007 historiikin ”Laivureita ja parrukauppiaita”.

Kalle perusti Auto-Kilta Oy:n Lappeenrantaan 1964 yhdessä veljensä Heikin kanssa ja aloitti siinä toimitusjohtajana 1966. Liike laajeni myöhemmin Imatralle ja Savonlinnaan.

Yritys sai Volvo Auto Oy:ltä tunnustuksena parhaan piirimyynnin palkinnon 1971. Yhtiön toimitusjohtajana hän toimi vuoteen 1978, jonka jälkeen keskittyi puutavaraliikkeen toimintaan.

Sotavuodet välittyivät aina tämän karjalaispojan tarinoissa ja sotahistorian harrastuksessa. Satamat, Saimaa, meri ja laivat olivat Kallen elementtejä. Veneilyharrastus oli laaja moottorivenekilpailuista, perhe- ja purjeveneisiin, joilla hän miehistöineen kävi kilpailemassa Välimerellä asti.

Paitsi että oli innostuva, intuitiivinen ja toverillinen, hän oli loppuun asti hyvin luonto- ja eläinrakas, nautti metsästyksestä, sienestämisestä ja eräretkeilystä.

Kalle nautti yhteistyöstä avoimessa ja urheilullisessa ympäristössä. Hänen tukemiensa lajien kirjo oli mittava käsittäen niin yksilö- kuin joukkuelajeja. Mm. Lappeenrannan ensimmäinen tennishalli on hänen rakennuttamansa.

Erityisen lähellä Kallen sydäntä oli jääpallo ja maineikas Veiterä, joka toiminta oli talousvaikeuksien vuoksi kymmenen vuotta pysähdyksissä. Veiterän toiminnan viritessä 1976 uuteen tulemiseen Kalle Tynkkysellä oli hyvin merkittävä osa seuran tukijana ja kilven kirkastajana. Se ilmeni mm. kokouksessa, jossa Veiterän uudesta tulemisesta päätettiin. Käyttämässään puheenvuorossa Kalle sanoi: ”Veiterän paluu on erinomainen asia. Kun en ole oikein muuta keksinyt, niin lahjoitan linja-auton”.

Edustusjoukkueen menestyksen lisäksi Veiterä kuului kaikissa ikäluokissa Suomen kärkikaartiin ja Veiterän Veteraanit (jonka joukkueessa Kalle pelasi) nousi edustusjoukkueen tavoin Suomen huippujen joukkoon.

Suurta kunnioitusta nauttinutta avarakatseista miestä jäivät kaipaamaan vaimo, lapset, lapsenlapset, veljet ja suuri ystäväjoukko.

Kirjoittajat:
Kalle Tynkkysen tytär, sisustusarkkitehti Tiina Tynkkynen
ja ystävä, urheilutoimittaja Pauli Saukkonen.