Veiterä U12 oli kingi Porvoon Pallokentällä

Veiterä U12 matkusti Porvooseen la 24.2. U12-SM-osaturnaukseen.

Veiterän lohkossa olivat isäntä-Akilles, Botnia, HIFK ja Kampparit sekä WP35. Lisäksi yksi ekstrapeli Narukerää vastaan – siinä päivän ohjelma. Peliaika oli lyhyt, 20 min per peli, joten valmennus korosti jokaisen maalin merkitystä ja sitä kautta pelien alkujen tuli olla virheetöntä ja päästä heti pelin päälle.

Mieluummin maali tai kaksi eteen kuin parin maalin takaa-ajo ja kypärän sisällä sipuli alkaisi hikoamaan. Veiterä oli liikenteessä lopputurnauskokoonpanolla, mutta varamolarilla kun ykkösveska Juuso oli ansaitulla hiihtolomalla, kuten myös kenttäpelaajista Jose puuttui loman vuoksi. Joukkueeseen olivat liittyneet viime kaudella bandykentillä nähty Sisu Hyttinen, jonka luistelu on raikasta kuin Elovena-tytön hymy sekä Jinna Sorjonen, joka taas on luotettava ja varma kuin saksalainen premium-luokan auto.

Ensimmäisessä pelissä kotijoukkue Akilles hyökkäsi Veiterän kimppuun kahden supertykin Rajala-Partanen voimin. Veiterä oli pelissä mukana riittävästi alusta lähtien, puolivälissä tilanne 4–2. Toisella kympillä Veiterän peli parani ja omiin ei enää mennyt yhtään ja Veiterä kihautti Akilles pesää neljästi. Veiterän maalit merkattiin Jere Vaittinen 4, Roope Lavikka 2 sekä Sisu Hyttinen ja Asla Mihl 1 poikaan. Ilahduttavaa oli huomata, että maalivahti Konsta Kuhanen oli maalissa varmaotteinen, vakuuttava ja tyyni kuin Valion viilipytty.

Toisessa pelissä vastaan asettui haastajajoukkue Kampparit, joka vielä harjoittelee pelaamista, joten tasoero oli vähintäänkin suurehko.

Konstalle ei tainnut tulla kun yksi ”torjunta”, joten se kertoo pelistä sen pääsisällön. Tulos 11–0 ja Veiterän maalit Jere 4, Roope 2, Jermu Sorjonen 2, Sisu 1, Asla 1 ja Touko Nurminen 1. Mainitaan vielä se, että Jinna sai syöttöpisteen. Vain molari-Konsta jäi merkinnöittä, jos jätetään hölmönä mainitsematta nollapeli ja kuiva paita.

Kolmas peli hyvin luistelevaa ja kovaa pelaavaa WP 35:ttä vastaan

Peli oli ehkä päivän huonoin, kun Veiterän syöttömäärä puolittui ja WP 35:n aggressiivinen pelitapa ei antanut liu’ulle varaa. Tulos sen mukaisesti Veiterälle vain 4–1. Veiterän maalit Touko 2, Sisu 1 ja Roope 1.

Lounaan jälkeen vastassa oli päivän odotetuin peli, vastassa Stadin punainen eli HIFK, johtotähti Viljo Toikan edustamalla joukkueen ehdotonta eliittiä.

Valmennuksen teesit olivat selvät: karvauspelin pitää olla priimaa, kuusikkopelin tulee olla tiivistä ja huolellisuus tasolla 110 %. Maalin merkitystä korostettiin mutta ei kannata säikähtää, jos Toikka kieputtaa avausosuman vaan jatketaan kuuluisaa omaa peliä.

Pelin ensimmäiset viisi minuuttia oli kohtuutasaista Veiterän ollessa kuitenkin paremmin pelin ytimessä mukana. Pelin viidennellä minuutilla nähtiin Veiterän päivän hienoin suoritus. HIFK:n hyökkäyksen jälkeen Jermu sovitusti käänsi pelin nopeasti jalalla. Noin kymmenen metriä ennen puolirajaa Jermu näki vasemmalla viilettävän Roopen, jolle Jermu laittoi viiltävänä jäissä seuralegenda tomihauskamaisen 25 metrisen pystysyötön. Roope otti suorasta luistelusta pallon haltuun kuin nälkäinen tiira salakan pintavedestä ja kiiruhti maalintekoon. Jäätävä kuvio.

Asla teki kulmakikasta 2–0 ja Jere pelitilanteesta 3–0. Sen jälkeen esiin nousi maestro-Toikka, ensin suoraan aloituksesta banjo läpi Veiterä-kuusikosta ja pari minuuttia edellisestä poika luikerteli samanmoisen käärmeen ja tilanne kutkuttavasti 3-2. Mutta Veiterä ei ollut pelannut huonosti ja ehdottomasti Veiterän päivän onnistuja Touko Nurminen nosti käden ylös ja näytti esimerkkiä siitä, mitä tarkoittaa yrittäminen. Kun kopissa oli muistutettu joukkueen kyvystä reagoida nopeasti ja iskeä vastahyökkäyksiin niin Touko käänsi pelin kuin Jermu konsanaan pelin 5. minuutilla, mutta tehden kaiken itse.

HIFK oli noussut kuusikkona liikaa ja Touko saaden irtopallon heitti itselleen seitsemänmetrisen biljardin laidan kautta keräten luisteluvauhdin lähes äärimmilleen. Siitä suoraan luisteluun ja keskialueelta perään sännännyt hifkiläinen pyristeli turhaan Toukon perään. Touko onnistui vielä napauttamaan pallon kovasta vauhdista punaisen pömpeliin. Se oli selostajalegenda Jani Säterin mukaisesti ”Puhdas Lada vastaan Lambo -tilanne”. Raketti-Nurmisen voimannäyte maalinteon intohimosta. Loisteliasta.

Veiterä vei peliä ja teki tilanteeksi 8–2 kunnes pelin lopussa maestro-Toikka napautti kaksi maalia Veiterän virheistä: ensin kulman jälkitilanteesta pallo kattoon kun veiteräläisten luuta oli jäänyt Markon Viton takaloosteriin ja heti kohta perään vaparista ”Veiterän muurin” ohi lopputulokseksi 8–4.

Mutta HIFK-matsi oli Veiterältä kaikkiaan tasapainoinen peli ja antoi hyvän kuvan Veiterän tasaisuudesta sekä maalintekokyvystä, Kuitenkin 20 minuutin pelissä 8 kaappia. Maalit Touko 2, Jere 2, Roope 2 sekä Sisu ja Asla maali per peluri.

Kovan pelin jälkeen vastaan tuli Botnia, joka kuitenkin edusti turnauksessa keskikastia. Virheisiin ei ollut edelleenkään varaa. Vähän sellainen sekava peli: ensin mentiin 3–0-johtoon, sitten Botnia tuli mukaan ja tilanne oli 3–2. Osaltaan pelinkuvaan vaikutti alkanut vesisade, joka teki jään pinnasta appelsiininkuoren ja se verotti Veiterän taitavien velikultien kikka-arsenaalia. Onneksi heti Botnian maalin jälkeen tehtiin vapauttava 4–2 ja pelin loppu meni Veiterän ollessa veturina.

Botnia-ottelu oli muistutus siitä, ettei lyhyt peliaika anna tilaa puolivaloilla ajamiselle eikä sijaa sooloilulle. Laadukas syöttö- ja joukkuepeli ovat Veiterän ehdoton kärkimauste, menestyksen resepti. Maalit: Jere 3, Jermu 2, Touko 1 ja Asla 1. Botnian paras oli liukas ja kovavauhtinen Patrik Panula, jonka nousut saatiin kuriin kuitenkin laadukkaalla karvaus- ja puolustuspelaamisella. Ansiokasta yhteistyötä.

Pallokentällä alkoi sataa silkkaa vettä, joten viimeinen jäänajo jätettiin välistä. Ekstra-pelissä vastaan asettui muutamalla hyvällä luistelijalla varustettu Narukerä. Vettä oli kentällä parista millistä senttiin ja sekös toi esille Veiterän pelaajiin pikkupoikamaisen twistin. Sovittiin, että pitkiä vippejä ja lyöntejä eteenpäin ja hyökkääjät haukena perään. Veiterä sai pelin alkuvitosella kaksi maalia, Kerä kavensi ja vesi alkoi haittaamaan peliä toden teolla.

Palloa ei saatu uitettua rysään mutta onneksi Veiterän puolustussumppukin oli pitävä eikä veska-Kuhanen kauhonut tyhjää. Asla täräytti 16. minuutilla kaarelta sisään ja Roope kaunisteli viimeisellä minuutilla lopputulokseksi 4–1. Näin Veiterä voitti kaikki kuusi otteluaan tehden 120 minuutin aikana 48 maalia ja päästäen 10. HIFK oli erinomainen ja oli turnauksen selvä kakkonen maalaten 28 kertaa ja päästäen 10 omiin. Huomioitavaa, että juuri Veiterä rokotti Hifkiä 8 kertaa.

Veiterä oli hyvä, ellei erinomainen. Pääosin pelattiin sovitusti ja peli oli oikeastaan tahmeaa silloin kun peli meni yksäämiseksi ja puskemiseksi vastustajan puolustusmuuriin. Jälleen kerran hieno reissu loistokkaiden velikultien ja yhden laadukkaan leidin kanssa.

Joukkueessa on osaamista ja homma on pitkälti kiinni korvien välistä

Valmennuksen kömpiessä kopin lämpimään hymyilytti ja lämmitti yhtäaikaa voitettu turnaus. Voittaminen on kivaa – eikä siihen kyllästy. Joukkue oli syystäkin iloinen vaikkakin viimeisen vesipallo-ottelun jälkeen litimärkä.

Matkalla koppiin mieleen juolahti lausahdus osaturnauksien opettavaisuudesta: ”Turnauksen jokaista peliä lähdetään voittamaan ja peleissä oppii sitä mitä voittamiseen tarvitaan, joukkuepeliä.” Kopissa kultamitaleja ripustaessa lausuttiin jokaista pelaajaa kuvaavia kehusanoja, ja ne menivät suurin piirtein näin:

Touko Nurminen – Jos olisi jaettu Tsemppari-pelaajan kannu, se kuuluisi Pallokentältä tuliaisina Toukolle. Esimerkki siitä vanhasta kliseestä, että kun jaksaa painaa sovittuja asioita täysillä ja periksiantamattomasti, niin kiitos tulee jossakin vaiheessa onnistumisen muodossa. Se tuli nyt Porvoossa. Upea turnaus Toukolta.

Konsta ”varaveska” Kuhanen – Viilipyttymäinen, rauhallinen ja eleetön veskari. Omaa oikeanlaista luonnetta ja sopivaa hulluutta sekä intohimoa kehittyä lähteä tämän joukkueen veskaksi.

Jermu Sorjonen – Taas kerran elementissään, sopivaa pilkettä silmäkulmassa ja maila tuottaa priimaa jälkeä kuin lasinpuhaltajalla konsanaan.

Jinna Sorjonen – Sorjosen sisaruksista se suoraviivaisempi sekä voimakkaan luistelun ja tasaisen luonteen vuoksi varma ja laadukas pelaaja. Kertoo myös leidin halusta kehittyä pelaajana kun uskaltaa olla osana tätä velikultajoukkuetta.

Jere Vaittinen – Osoitti jälleen olevansa yksi U12-ikäluokan suurista, vaikea pysäytettävä ja pideltävä, kykenee aina tuloksentekoon.

Roope Lavikka – Sveitsiläinen monitoimityökalu, kaikki avut bandykentille. Arvaamaton vastustajalle kun voi olla lähes yhtaikaa maalinteossa tai alimpana takakarvaamassa.

Asla Mihl – Eräänlainen taiteilija, joka parhaimmillaan pystyy erinomaiseen puolustus- ja avauspeliin.

Sisu Hyttinen – Onhan Sisun luistelu parasta A-luokkaa, rytminvaihdos kuin portaattomassa automaattilaatikossa. Rightin puolen ”polvijäässä ranne” on käsite.

U12SM-finaaliturnaus 9.–10.3. Porvoossa

Veiterällä on hyvät mahdollisuudet neljän joukkoon. OLS on talven perusteella selvä ykkönen ainakin yhdellä joukkueella, mutta toinenkaan ei ole huono, joten OLS vienee sijat 1 ja 2.

Pronssista taistelevat HIFK ja Veiterä sekä Narukerä ja JPS asettavat omat lusikkansa soppaan.

Tottakai turnausmuotoisessa tapahtumassa huono peli väärään paikkaan mullistaa ennakko-odotukset ja voi käydä kuin kovalle kalamiehelle lohenpyynnissä lahnan jäädessä koukkuun. Myös sääolosuhteiden merkitystä ei voi sivuuttaa, joten turha spekuloida sen enempää. Toivotaan, että Veiterä pysyy terveenä ja saadaan kaikki velikullat mukaan – koska peli on parasta!

 

*  *  *