Veiterä U12: tie Suomen mestariksi
U12-SM-lopputurnaus pelattiin 26.-27.2.2022 Oulussa Raksilan tekojäällä hienosti järjestettynä ja huippuolosuhteissa. Veiterän U12-joukkue eteni Suomen Mestareiksi alla olevin tapahtumin.
Raksilaan saavuttua pelivarusteet koppiin ja tutustuminen kenttäalueeseen, josta kävellen hotellille. Aamulla joukkue käveli ja verytteli odottavissa tunnelmissa kohti Raksilaa ensimmäiseen otteluunsa.
Porin Narukerä kaatui selvästi, kuten myös JPS Jyväskylästä ja isäntäjoukkue OLS. Tuossa vaiheessa joukkue uskoi etenevänsä vähintään neljän joukkoon. Ennen viimeistä alkusarjan ottelua valmennus muutti pelitapaa aavistuksen puolustusvoittoisemmaksi siirtämällä kaksi laitahyökkääjää sivutuen paikoille.
Tarkoituksena oli harjoitella pelaamaan todennäköistä finaalivastustajaa WP 35 vastaan kolmen seuraavan pelin ajan. Pelikirjassa puhuttiin keskirajan kohdalla laidoilla olevista laatikoista, johon Weparit pyrkivät pelaamaan nopeasti maalivahdin tai puolustuksen kautta ja edetä siitä yhdellä syötöllä edelleen maalintekoon.
Alkusarjan viimeinen ottelu oli Kampparit Mustaa vastaan, ja siinä päästiin hyvin pelikirjan ajatuksiin mukaan selvällä voitolla. Alkusarja oli taputeltu ja sunnuntaiaamuna vastaan tulisi Kampparit Valkoinen.
Alkusarjan pelit oli sovittu pelattavaksi Fair Play-säännöllä, että maalieron ollessa 12, niin maaleja ei enää lasketa ja johtava joukkue pelaa sen jälkeen 5 kenttäpelaajalla kuuden sijaan. Tämä sääntö osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Kaikki pelaajat pääsivät pelaamaan ja kokemaan maalinteon iloa.
Sunnuntain pudotuspelit
Sunnuntaiaamuna Kampparit/Valkoinen osoittautui kevyeksi aamupalaksi Veiterän joukkueelle. Siitä voitto ja mitalipelit oli varmistettu.
Välierävastustajaksi tuli Kampparit/Mustan kaatanut Stadin punainen HIFK. Ennen peliä Veiterän pojista aisti jännityksen, mutta luotto omaan tekemiseen oli vahva. Oli päätetty satsata erittäin liikkuvaan ja aktiiviseen alkukymppiin ja ratkaista ottelu siinä.
Ottelu sai unelma-alun, aloituskuviosta joukkueen maaliseppo Otso Toivanen teki Oula Mihlin syötöstä 1–0. Seuraavan kuuden minuutin aikana Oula teki kaksi ja Otso yhden, jännitys oli ohi ja Veiterän teki kentällä lähes mitä halusi.
Kun 13 minuutin kohdalla Otso oli tehnyt neljä maalia ja Oula kolme maalia, niin HIFK otti aikalisän. Peli oli käytännössä kuitenkin jo ohitse. Toisella puoliajalla keskityttiin finaaliin ja samalla ladottiin maaleja kaikkiaan 15 ajatuksella: ”säästellään finaalia varten”.
Itäsuomalainen finaali
Finaalivastustajaksi asettui odotetusti WP 35, joka marssi omansa lohkon voittajaksi suvereenisti. WP 35 on pelannut samalla joukkueella jo lähes jääpallokoulusta lähtien sekä samalla tavalla kuin Veiterä, joukkueen runko pelaa myös jääkiekkoa.
Joukkue pelaa nimenomaan joukkueena siistiä ja näyttävää jääpalloa. Molemmissa joukkueissa odotukset olivat korkealla jo pelkästään talven aikana keskinäisten otteluiden perusteella; 5–5 tasuri ja 4–0 Veiterän voitto sekä 7–6 WP:n voitto.
Valmennuksen teeseillä yritettiin luoda uskoa, ettei peli poikkea tavallisesta pelistä mitenkään, rauhoittaa poikia pelaamaan rohkeasti ”kuuluisaa omaa peliä” ja välttää virheitä eli pelata yksinkertaisesti luottaen siihen, että tarvittavat maalit kyllä tulee. Korostettiin pelikirjan ”laatikkoajatusta” paineistamisesta sekä 100 % yrittämisen merkitystä ja pelaa kaverille. Jännitys näkyi kuitenkin poikien kasvoilla.
Veiterän fanit olivat vielä järjestäneet irtokaiuttimesta raikuneen Veiterän maalilaulun jäälle mentäessä. Jännitys tiivistyi.
Vielä kun katsomoon oli muiden Veiterän ”mintunvihreiden kannattajien” sekaan saapunut Veiterän edaripelien selostusvelho kuuluvalla äänellä, niin eipä juuri enempää voinut tunnelmalta toivoa. Kun sää- ja jääolosuhteet olivat erinomaiset, niin peli oli valmis alkamaan.
Veiterän pelistä huokui jännitys, mutta onneksi Otso Toivanen pääsi minuutin kohdalla Wepari-puolustuksen välistä vetämään tutun ranteen rynnäten maalivahdin riparille ja pallo häkkiin. Kaksi minuuttia tästä, niin Veiterän hermostuneen hetken jälkeen WP:n Eemeli Nyyssönen haltuunoton jälkeen nosti ohi maalivahti Heppu Iitiän. WP 35 tuli tasoihin. Ottelu jatkui kohtuutasaisena, ehkä hivenen Wepari-hallinnassa.
Kahdeksan minuutin kohdalla Otso rynnisti totutusti keskeltä kohti maalia ja tilanteesta tuomittiin rankkari. Otso löi pallon pussiin ja näin saatiin 2–1-johto. Seuraavat 7 minuuttia oli tasaista vääntöä ja molemmilla joukkueilla oli pari maalintekopaikkaa. 15. minuutilla kulmasta Weparit tasoittivat 2–2 tilanteeseen. Veiterän peli oli kaikkiaan jännittynyttä.
Onneksi tauolle päästiin tasatilanteessa ja valmennuksen tehtävänä oli muistuttaa, ettei enää tarvitse jännittää kun puolet on jo pelattu.
Ja kun mustikkasopat oli huitaistu naamariin niin kättä yhteen: sovittiin, että lisätään luistelua ja aloitetaan pelaamaan! Sovittu aloituskuvio meni nappiin ja Oulan syötöstä Otso sivalsi 3–2 johtomaalin. Kaksi minuuttia myöhemmin vasen puolustaja Vili Mielonen teki ottelun lopputuloksen kannalta tärkeän coast to coast -maalin: Weparit odottivat, että Vili syöttää mutta 11-vuotissyntymäpäiväänsä viettänyt pelimies pujotteli vauhtiin päästyään loppuun saakka ja kaaren jälkeen ranteella pallo häkkiin.
Pelin 25. minuutilla Vili piti vasemman laatikon kiinni ja pallo pomppi Oulalle, jonka rytminvaihdokseen Wepari-libero ei ehtinyt pienestä liu’sta mukaan: Oula yksin puolesta kentästä läpi ja tuuletus päälle. WP 35 otti aikalisän.
Veiterän valmennus muistutti aikalisällä ”omasta pelistä” ja pidetään saatu rytmi päällä. Peli tasaantui hieman aikalisän jälkeen ja kun laatikko vuoti niin Nyyssönen kavensi hienon pitkän syötön päätteeksi tilanteeksi 5–3.
Tämän jälkeen onneksi Veiterän peli pysyi kasassa ja keskirajan laatikot pysyivät kiinni. Paineen alla Weparit antoi hieman pehmeän syötön, jonka johdosta Oula pääsi aivan keskisektorilta läpi kahta pakkia vastaan. Kun Oula on päättänyt pelin voittaa, niin loistava yksilösuoritus: vartaloharhautuksella vasemmalle sivuun ja ranteella pallo takanurkkaan. Seuraavilla hetkillä kentällä näytti olevan vain yksi joukkue.
Alla olevalla videolla näkyy kuinka Veiterän hieman epäonnistuneen sivurajan jälkeen Wepari-maalivahti avaa väärälle puolelle, puolustaja Jonne Rikkinen pitää ”laatikon kiinni” ja kun oikeaan aikaan oikealle paikalle kaartaa vielä sivutuki Jere Vaittinen, niin Weparin Nyyssönen antaa paineistettuna huonon syötön. Siitä Oula katkolle, puolustus ehdi mukaan ja ranteella tilanteeksi 7–3. Kellossa 33:37 ja voitto alkaa olemaan sinettiä vaille…
Viimeisen yhdeksän minuutin aikana Oula tekee vielä yhden häkin ja syksyllä kiekosta mukaan tullut Nikita Osipov kruunaa työteliään treenitalven tekemällä Otson syötöstä puhtaan ”one timerin” maalin alarautaan.
Lisäajalla Weparit kaventaa laukauksella lopputulokseksi 9–4. Tuomari viheltää pelin päättyneeksi ja Veiterän U12-joukkueesta oli leivottu Suomen Mestari ja voitonjuhlat olivat valmiit: Veiterän liput kentälle soihtujen kera.
Tämän jälkeen kokoonnuttiin ”pojan” ja jääpallo-ikoni Samuli Niskasen luokse palkintojen jakoon. Veiterän tsempparipelaajan palkinnon sai #50 Nikita Osipov ja MVP-pytyn pokkasi #87 Oula Mihl. Mitalit kaulaan ja lopuksi ”poika” saatiin riemukkaaseen syleilyyn. Ennen kentältä poistumista kiitettiin vielä Weparin poikia hyvästä vastuksesta.
Kokonaisuutena voitto oli jokseenkin odotettu kun luotettiin siihen, että joukkue tekee finaalissakin minimissään viisi maalia. Pelikirja oli rakennettu finaalivastustajaa varten: laatikot kiinni ja keskustassa turnauksen kaksi parasta pelaajaa puolustaa ja hyökkää.
Joukkueessa oli potentiaalia ja taustalla valtava määrä harjoittelua: jäällä käydään lähes joka päivä. Huima joukkue, aikamoisia sankareita.
U12 Suomen Mestarit:
#1 maalivahti Heppu Iitiä (2011)
Varmaa työskentelyä, hyvä heittokäsi ja finaalissa pari huipputorjuntaa
#4 vasen puolustaja Vili Mielonen (2011)
Hyvä luistelu, hyvät kädet, potentiaalia vaikka mihin, parhaimmillaan tärkeissä peleissä
#45 oikea puolustaja Jonne Rikkinen (2011)
Joukkueen toinen luomujääpallopoika, hyvä luistelu, vahva ja vaikea ohitettava
#17 oikea sivutuki Jere Vaittinen (2012)
Tuleva supertähti, virheetöntä peliä, hyvä pelisilmä, oikeaan aikaan oikeassa paikassa, hieno tulevaisuus
#50 vasen sivutuki Nikita Osipov (2010)
Periksiantamaton työmyyrä, aina löytyy yksi vaihde lisää, ’käsiklinikan’ kautta tähtiainesta
#74 ’kymppipaikka’ Otso Toivanen (2011)
Supertalentti, käsittämätön himo tehdä maaleja, kovakuntoinen valtavan kikka-arsenaalin omaava ratkaisijatyyppi
#87 keskikenttä Oula Mihl (C) (2010)
Supertalentti, voitontahtoinen, pehmeäkätinen pelikenttien älykkö, luistelutaito ’excellent’, voittajatyyppi
#10 sivutuki/hyökkäys Anton Zavarzin (2011)
Silmiä hivelevä luistelu, ’käsiklinikan’ kautta tähtiainesta
#61 puolustaja Paavo Tolska (2011)
Joukkueen toinen luomujääpallopoika, liukas luistelija ja harjoittelun kautta mestariksi
#88 sivutuki/hyökkäys Asla Mihl (2012)
Lopputurnauksesta sairastumisen vuoksi kotiin jäänyt right-puolen taiteilija
* * *
