Veiterälle hopeaa, Porvoo mestariksi

Akilles – Veiterä 3-1 (3-1)
Suomen mestaruus meni tällä kaudella Porvooseen, Akillekselle. Veiterä ei aivan päässyt tavoitteeseensa ja jännittävän finaalipelin jälkeen Veiterän poikien kaulaan ripustettiin hopeamitalit.

Finaalipeli päästiin aloittamaan loistavassa pelikelissä. Hyvä jää ja lähes tuuleton olosuhde antoivat odottaa hyvää finaalia. Ensimmäinen 10 minuuttia oli hyvin tarkkaa peliä molemmilta joukkueilta. Toki nämä joukkueet tuntevat toisensa hyvin ja pelitavat oli scautattu huolella.

Ennen ottelua Veiterän maalivahti Topi Peuhkuri oli luottavaisin mielin:

Kun peliä oli takana 19 minuuttia, niin Veiterä kehitteli hyvän hyökkäyksen, jossa irtopallo jäi Eetu Peuhkurin ulottuville ja Veiterä-kippari ei erehtynyt: 0-1. Mutta vai kaksi minuuttia tästä, niin Akseli Laakkonen pääsi ohjaamaan Matti Vainion syötöstä pallon maaliin. Akilles oli pelissä mukana ja puntit tasan.

Akilles sai tasurista lisää virtaa ja pelistä otteen. Veiterän hyökkäykset kilpistyivät jo keskialueella tiiviiseen Akilles-muuriin ja edes pitkillä nostoilla ei päästy kunnolla rankkarialueelle taistelemaan irtopalloista. Akilles käänsi ottelun edukseen 25. minuutilla kun Casper Hänninen antoi maailmanluokan syötön Rasmus Kettuselle läpiajoon. Akilles-kippari ei erehtynyt ja vei kotijoukkueen johtoon. Koulun aidan takana peliä seurannut Trömpperi-ryhmä oli haljeta liitoksistaan. Hännisen syöttö oli pelin hienoimpia suorituksia.

Ensimmäisen jakson lopulla Akilles lisäsi johtoa 3-1:teen Andreas Flinckin maalilla. Syöttöpojo merkittiin Akke Laakkoselle. Näissä numeroissa mentiin viettämään taukoa.

Tauolle mentäessä Kalle Pesonen näki, että vielä on parannettavaa:

Nopea sadekuuro sotki pelin

Toiselle jaksolle Veiterä tuli vahvalla pelillä mukaan taisteluun kullasta. Sitten kävi se, jota hieman pelättiin: alkoi sataa vettä. Sadekuuro oli kuitenkin hyvin nopea, noin 5 minuuttia. Veiterä-leirissä reagoitiin nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen: sade aiheutti jään pintaan nihkeyttä ja pelin pelaaminen jäitä pitkin oli mahdotonta.

Ere Verhelä nostettiin target-pelaajaksi Tuukka Loikkasen ja Matias Lehtosen rinnalle. Topi Peuhkurin pitkillä heitoilla ja alakerran nostoilla tavoiteltiin Ereä ja siitä maalitilanteita, mutta ei, niin ei. Raoul Karlqvist oli edelleen ilmatilan herra ja piti huolen, että palloja ei saatu kunnolla maalipaikoille.

Toinen jakso oli siten poikkeuksellinen, että Veiterän aikalisän ja yhden pienen huoltotauon lisäksi pöytäkirjaan ei tullut muita merkintöjä. Veiterä painoi pelin jatkuvasti kohti Akilles-maalia, mutta kymmenen pelaajan puolustusmuuri oli tänään ohittamaton.

Päätuomari Petri Kuuselan antama lisäaika oli pelattu ajassa 92:00 ja Akilles-juhlat olivat valmiina.

Veiterälle siis hopeaa viime vuoden tavoin. Merkittävästi uusiutunut joukkue ja valmennus osoittivat, että Veiterän paikka on edelleen suomalaisen jääpallokartan kärkikastissa. Samalla tavalla Akilles osoitti, että se on Suomen mestaruuden arvoinen – viime kauden tapaan. Onnittelut Akilles Bandylle.

Ottelupöytäkirja

Pelin jälkeen Veiterän Tero Liimatainen oli hieman kallella kypärin:

 

Joukkueen päävalmentaja Tero Nieminen oli odottanut finaalista enemmän:

 

Hopeajoukkue 2020–21:

 

 

 

 

Bandyfinaali: Akilles – Veiterä ottelun kuvat By Topi Lainio / VMH

Veiterä kiittää kaudesta 2020-21 kaikkia tukijoitaan, yhteistyökumppaneita ja fanejaan saamastaan tuesta. Kiitoksen ansaitsevat myös kovat kilpakumppanit Bandyliigassa, tuomarit ja kenttäväki. Tarkemman yhteenvedon ja analyysin paikka joukkueen kaudesta 2020-21 on myöhemmin ja asiaan palataan erillisessä raportissa.

–Bandytoimitus