Aarne ”Arkka” Airaksinen muistoissamme

Veiterän 1950-luvun mestaruusjoukkueiden avainpelaaja Arkka Airaksinen, 11.1.1930–8.8.2024, on poissa.

Hänen jääpalloura on alkanut jo 1940-luvulla LUM:n riveissä, jossa tuloksena oli SM-kulta ja pronssi. Veiterä perustettiin vuonna 1950 ja Airaksinen kuului kolmesti SM-kultaa ja muita mitaleja voittaneisiin joukkueisiin. Hän oli yksi lappeenrantalaisen jääpallo-dynastian avainpelaajia.

Viimeisen SM-mitalin Airaksinen saavutti vuonna 1959, jolloin tuloksena oli SM-pronssi.

Kaikkiaan LUM:ssa ja Veiterässä pelannut Arkka saavutti 4 SM-kultaa, 2 SM-hopeaa ja 5 SM-pronssia – 11 mitalia, eli melkoinen mitalisade koko uransa aikana. Jääpallon taso tuohon maailman aikaa oli Suomessa erittäin korkea. SM-tasolla menestyneelle urheilijalle osui kohdalleen 1 B-maaottelu.

Aarnen muistoa kunnioittaen Veiterä ry lähettää hänen omaisilleen, lapsilleen ja sukulaisille surunvalittelut. Hieno jääpallopersoona luistelee nyt tuonilmaisilla jäillä.

Veiterämedia haastatteli Arkkaa vuonna 18.2.2021 hänen 91-vuotispäivän jälkeen. Tallenne (n. 11 min) on nähtävänä tästä linkistä.

*  *  *

 

52 kertaa kiitos

Lappeenrannan Veiterän SM-kultaan ja Cup-mestaruuteen päättynyt jääpallokauden mahdollistajina toimivat kaikkiaan 52 lappeenrantalaista, eteläkarjalaista ja suomalaista yritystä ja yhteisöä. Kaikille heille kuuluu suuri kiitos Veiterä ry:lle ja edustusjoukkueelle osoitetusta tuesta.

Veiterän pääyhteistyökumppaneina toimivat nämä 13 yritystä:

Veiterällä oli kauden 2023–24 aikana yhteensä 22 yhteistyökumppania:

Veiterää muuten tukeneita yrityksiä oli 17 toimijaa:

Kiitos kaikille tuestanne edustusjoukkueelle tuplakultakaudella 2023–24!

 

*  *  *

Long Play -raportti: U12SM-finaalit

U12-SM-lopputurnaus pelattiin Porvoossa samanaikaisesti kuin U14 vastaava Jyväskylässä. Oulun putkirikko muutti suunnitelmat monta sataa kilometriä lähemmäs ja monta sataa euroa halvemmaksi.

Turnaukseen ilmoittautui läheisen sijainnin vuoksi peräti 14 joukkuetta mutta viime metreillä Narukerä perui ns. haastejoukkueen osallistumisen. Akilles esitti joukkueille, että pelataan alkusarja kahdessa lohkossa ja vain 20 min suoralla peliajalla. Loppujen lopuksi tähän sapluunaan kaikki sitten suostuivat, mutta näin jälkikäteen arvioiden ehkä kilpailullisesti legendaarinen haaste- ja kilpasarjan erottaminen olisi tuonut enemmän tasokkaita ja kovavauhtisia pelejä. Mutta viisastelu on turhaa, turnaus on pelattu ja mitalit on jaettu.

Veiterä oli A-lohkossa ja neljän joukkoon oli päästävä, jotta su-aamuna pelattaisiin vielä mitaleista. Muita kovia samassa lohkossa olivat timanttinen OLS Sininen talentti Roope Mustajärven johdolla sekä HIFK maesto Toikan johtamana. Neljäs jatkoon menijä olisi sitten Akilles. B-lohkossa neljän joukkoon menisivät ennakolta kivikova OLS Keltainen Johannes Jaakon kipparoimana ja Viitaniemen montussa reenaileva JPS Punainen. Kahdesta jäljelle jäävästä kovan kisailun taistelisivat Kerä, WP ja Vesta.

Pelit käyntiin huippuoloissa

Veiterä matkusti tutulla kaavalla la-aamupäivällä Pallokentän loisto-olosuhteisiin. Aamun kovin pommi oli se, että HIFK löi vastoin odotuksia OLS Sinisen niukasti 4-3. Veiterän ensimmäinen vastus oli heikohko JPS:n haaste. Lopputulos 6-0, ei hienouksia mutta hyvä fiilis päälle. Maalit: Jere Vaittinen 2, Roope Lavikka 2, Jose Lindqvist 1 ja Jermu Sorjonen 1.

Toiseen peliin ei joukkuetta tarvinnut sitten sen enempää valmistaa. Se oli henkisen puolen juttuja koska vastaan tuli kaikkien odottama supertalentti, todennäköinen 2012-ikäluokan NHL-varaus, Roope Mustajärvi. Teema oli selvä:

1) joukkueena ja tiiviinä pakettina ylös- ja alaspäin pelaaminen,
2) jokainen saa mitata oman tasonsa ehkä Suomen parasta oman ikäluokan pelaajaa vastaan.

Toki näissäkin palstoilla on hehkutettu aivan liian paljon yksittäisen pelaajan roolia ja joillakin on saattanut vetää mustiin, että pelihän on joukkuepeli. Niin nytkin. OLS meni menojaan mutta pitkälti 2-3 erinomaisen yksilön voimin, kuin eräät O&O Veiterässä joskus. Tilanne 14. minuutin kohdalla 4-0 Olssille. Veiterä ei ollut pelannut huonosti, ja varsinkin Juuso ”Rocky” Kallio osoitti maalinsuulla, ettei Olssi ainakaan helpolla maaleja tee. Veiterän maaliruisku aukesi vasta pelin 18. minuutilla mutta ne maalit levitettiin sitten nopeasti ja pelin lopputulos 4-4. Veiterältä hylättiin yksi maali, kun Olssin maalivahti väitti maalin siirtyneen pois paikoiltaan ennen kun pallo oli rysässä. Aluksi tuomari maalin hyväksyi mutta maalivahdin huudon jälkeen hylkäsi, jota Olssin lankkuväkikin pelin jälkeen ihmetteli ja oli tällä kertaa Veiterän puolella. Mutta tapahtumiin nähden oikea lopputulos, todella hyvin joukkueena pelannut Veiterä oli istuttanut OLS Sinisen pääkoppaan pahaenteisen tuulahduksen siitä, ettei Veiterää voi sunnuntain ratkaisupeleissä väheksyä vaan Olssinkin pelin tulisi olla pirteän tehokasta, mikäli Veiterän mielisi voittaa. Veiterän maalit: Jere 2 ja Sisu Hyttinen 2. Veiterän paras pelaaja oli ”Rocky” Kallio.

Viiden minuutin mehutauko ja vastaan heikko Kampparit Musta. Veiterä vei peliä ja 9 minuutin jälkeen 4-0. Lopputulos 7-0. Kaamea tasoero, juuri sitä, mitä tällä lohkojaolla ennalta osattiin pelätä. Mutta turha jossitella. Veiterän maalit: Jermu 3, Jose 2, Jere 1 ja Sisu 1.

No niin, henkimaailman juttuja osa kaksi. Ensin upea nousu Olssia vastaan ja sitten heikko Kampparit 7-0. Toiseksi viimeinen peli ja ennakolta heikompi Akilles vastaan, ja varsinkin heikennystä toi se, kun Porvoon Patteriston ykköshaupitsi Rico ”Rocco” Rajala ampui kovilla Jyväskylässä U14-turnauksessa. Veiterä aloitti maalinteon, kun Jermu käveli koko kentän läpi ja 1-0. Kaikki veiteräiläiset luulivat, että saman voi tehdä toistamiseen useita kertoja. Veiterän pelaajat siis unohtivat, mitä tarkoittaa syöttö. Pallon irroittaminen lavasta ja sen saattaminen mailan lavalla tarkasti kanssapelaajan lapaan. Jäi kuva, että lyhyellä tauolla nautittu mehu oli liian sokeripitoista ja osa mehusta oli valunut pelaajien mailojen lapoihin, niin mahdotonta oli päästää pallo irti omasta lavasta. Akilles teki kolme seuraavaa ja johti 3-1. Hupsista. Kaksi maalia kulmasta, ja toinen niistä menisi maaliin kerran talveen, hiljainen lörpsähdys löysi tiensä jostakin Veiterän pelaajien jalkojen välistä. Pallon lentorataa voi verrata ampiaiseen, joka viimeisillä voimillaan auton tuulilasiin hipaisun jälkeen saisi otteen tienpenkan horsmasta; ei voimaa, ei tarkkuutta. Veiterä sai kun saikin tasurin aikaiseksi, Akilleksen omalla maalilla ja Roopen ranteella.

Viimeisessä pelissä vastaan Stadin Punainen HIFK, joka oli voittanut päivän peleissä kaikki pelinsä, myös OLS Sinisen. Veiterällä kaksi tasuria, joten vain voitolla lohkovoittoon. Tappiolla tai tasurilla lohkokolmoseksi. Ei siis tarvittu sen enempää Veiterää henkisellä puolella ”koutsata”. Teemaksi kolme asiaa päivän pelien annin perusteella:

1) 20 minuuttia satalasissa mutta se ei tarkoita hosumista,
2) syöttöpeli,
3) tiivis kuusikko – kaikki hyökkää ja kaikki puolustaa/myötäkarvaa.

OLS-peli näytti, että osataan pelata, ei tarvitse jännittää, ollaan jo jatkossa. Lohkovoitolla lähtökohtaisesti helpompi vastus su-aamun puolivälierään.

Kun joskus pelaajista aistii, että kaikki on valmista kuin partiopojalla nuotion sytytyksessä niin ennen HIFK-peliä fiilis oli vahva. Tarvittiin tulitikun sijaan tuomarin pillin vislaus. Kahdeksan minuuttia ja peli Veiterälle 4-0. Joukkue karvasi korkealta ja luisteli pallon kiinni, vei sitä sitten maestro-Toikka tai joku muu. Veiterän peli oli 100 % hanskassa. HIFK ei päässyt oikein mihinkään, joten 14min ja 7-0. Toikka kaunisteli 7-1 lopputuloksen. Veiterä pelasi hienosti ja jälkikäteen kuultuna HIFK pelasi yhden talven huonoimmista peleistään. Veiterä kihautti pesää: Jere ja Sisu kahdesti sekä Touko Nurminen, Jose ja Roope maali poikaan.

Yllätyksiä myös muissa peleissä

Toisessa lohkossa tapahtui myös isoja yllätyksiä. Lohkovoittajaksi yllätysten yllättäjä Vesta, joka löi yhdellä pisteellä kakkoseksi tulleen OLS Keltaisen, kolmoseksi JPS Punainen ja neloseksi Kerä. Se tarkoitti sitten sitä, että Kerä Veiterän välierävastustajaksi, Olssit joutuivat vastakkain, HIFK-JPS ja Akilles-Vesta.

Turnauksen ensimmäinen julma kohtalo oli siis tapahtunut; osoitus, ettei maailma ole tasapuolinen, se on selittämätön. Kun alkusarjassa pelattiin vain 20 min per ottelu, niin tasaisessa pelissä yhdelläkin virheellä oli iso merkitys. Nyt sen koki molemmat OLS:t, kun Vesta yllätti OLS Keltaisen B-lohkossa ja A-lohkossa HIFK OLS Sinisen sekä Veiterä nipisti Siniseltä pisteen niin talven tuloksien perusteella ennakkoluulottomasti kahta mitalia metsästämään lähtenyt OLS saisi mitalipeleihin vain toisen joukkueen. Se oli kyllä suuren suuri yllätys – jopa vääryys – mutta osoitus siitä, että turnaus oli käsittämättömän kovatasoinen. Toki yksi talven suurista Olssin pelimiehistä Ilari Marjamäki, ei ollut OLS:n rostereissa mukana, joten tasoitusta oli Olssikin joutunut antamaan ennen turnauksen alkua.

A-lohkon pörssikärki oli Olssin Mustajärvi 20+2, Olssin Daniel Pietilä 9+7, HIFK:n Viljo ”Maestro” Toikka 12+2, HIFK:n Lasse Toikka 5+6 ja Veiterän Jere Vaittinen 7+2. B-lohkossa Vestan Jukka Kankaanpää 16+1, Olssin Juho Jaako 10+1 ja Olssin Julius Tiensuu 8+3.

Veiterä lähti hotellille pesulle, sieltä maukkaalle Shell Helmisimpukan kanakorille ja kauppaan iltapalan ostoon. Hotellin uusittua saunaa karjalaispojat ihmettelivät kuin satakuntalaista kumina-leipää. Saunassa oli mukava tunnelma ja valmentajan johdolla muisteltiin kun Jokerit eikun Botnia pyyhki jäätä Veiterän kustannuksella U12-lopputurnauksessa Porvoossa 2020. Veiterällä oli tuolloin kovat odotukset, todella laadukas Veiterä-joukkue mutta osaltaan lauha sää vei Veiterän taitopelistä tehot pois ratkaisupeleissä. Veiterä jäi tuolloin neloseksi, joten mitali voitiin asettaa tällä kertaa sunnuntain tavoitteeksi kun sääkin näytti jatkuvan ihanteellisena jääpalloon.

Valmiina sunnuntain mitalipeleihin

Kaikki terveenä ja mieli virkeänä su-aamun klo 09 peliin Kerää vastaan. Henki oli selvä, voitolla neljän joukkoon, tappiolla säälipeleihin. Kerällä oli kaksi laatupelaajaa, muutama hyvä ja kentällinen haastepoikia. Käytännössä Kerä vesitti mahdollisuutensa menestyä pelaamalla ylisuurella joukkueella kun haastejoukkuetta ei ilmoitettu turnaukseen mukaan. Valmennuksella luottavainen mieli kun pelataan 2x20min ja Kerä peluuttaa lähes tasaisesti kaikkia, joten Veiterän tasokas joukkue myllyttää jossakin vaiheessa tarvittavat maalit. Veiterän prinsiipit peliin olivat: 1) alku huolellista ja virheetöntä peliä 2) vahva luistelu molempiin suuntiin 3) maalipaikoissa huolellisuutta.

Veiterä sai hyvän draivin päälle heti alusta saakka ja joukkueiden tasoero tuli selvästi esille. Veiterä oli luisteluvoimaisempi, taitavampi, joukkueena tiivis kuin tiiliseinä. 7 minuuttia ja 5-1, taukotulos 6-1. Kerän maalivahti taisi olla vastustajan paras pelaaja. Toisella puolikkaalla Veiterä vei ja Kerä purkautui. Lopputulos 11-1. Karu osoitus siitä, että Kerän olisi pitänyt saada jostakin 2-3 pelaajaa lisää ja ilmoittautua turnaukseen haaste- ja kilpajoukkueilla. Nyt kun oli rumasti sanottuna pari merimerkkiä mukana niin Veiterä kiersi ne joko väärältä tai oikealta puolelta muttei koskaan ajanut karille. Ns. sekajoukkueella ei näissä karkeloissa pärjää, turnauksen taso oli niin jäätävän kova. Veiterän sepot: Jose 5, Jere 2, Sisu 2 sekä Aslalle ja Roopelle 1 peluriin.

Turnauskaavio ei ollut aivan timanttinen kun perusperiaate on se, että lohkovoittajaa vastaan tulisi aina huonoiten alkusarjassa sijoittunut joukkue. HIFK voitti JPS Punaisen 6-2, OLS Sininen Keltaisen 11-5 ja Akilles valmisti todellisen aamupommin pudottamalla Vestan 4-2. Näin Akilleksen olisi pitänyt tulla Veiterää vastaan ja HIFK ja OLS Sininen olisi ollut toinen pari. Mutta totuus oli se, että välierissä Veiterä – OLS Sininen ja HIFK – Akilles.

Jos mielit finaaliin, oli voitettava OLS Sininen, Roope Mustajärven tähdittämä ja Daniel Pietilän toimiessa adjutanttina. Kaamea vastus, uskaltaa sanoa, että jollakin tavalla alkusarjat ja puolivälierät huomioiden, henkinen finaali. Veiterää ei tarvinnut valmistaa peliin, kaikki ymmärsivät pelin hengen. Valmennus nosti esiin kaksi tärkeää pointtia. 1) OLS:lla on pakkovoitto koska OLS Keltainen pelaa vain sijoista 5-8 ja 2) Veiterä pärjää vain yhtenäisellä joukkuepelillä, ei sooloilemalla.

Pelin alku oli tuloksellisesti OLS:n, 1-3 seitsemän peliminuutin kohdalla. Mustajärvi ei ollut maalannut vielä yhtään, Pietilä teki kaksi. Seuraavat seitsemän minuuttia oli Veiterän, tilanne vartin kohdalla 7-3 Veiterälle. Erän päätteeksi Mustajärvi heräsi ja teki kaksi. Kun tuomari vislasi tauon merkiksi, alkoi OLS:n lankulla kauhea meuhkaaminen siiitä, mikä on ottelun taukotilanne. Tilastopalvelu näytti 7-5, OLS:n mukaan tilanne olisi 6-6 ja Veiterän mielestä 7-6 Veiterälle. Päätuomari, liigassakin viheltänyt Söderberg, kertoi varmistavansa tornista tilanteen ja haki sieltä käsinkirjatut muistiinpanot. Tosiaan yksi maali puuttui ja Veiterä sen osti. Tilanne olisi siis 6-7. OLS:n lankkuväki, jossa oli yhtenä valmentajana Suomen mr bandy Samuli Niskanen, väitti kovasti vastaan tilanteen olevan 6-6. Veiterä ehdotti, että tarkastetaan maalintekijät ja syöttäjät pelinumeroittain niin nähdään onko torni tehnyt kirjausvirheen eli erehtynyt tuomarin radiopuhelimen sanomasta. Samoja numeroita ei ollut. Jotta asiassa päästiin eteenpäin, sovittiin, että pelataan peli loppuun ja katsotaan sitten tilanne toisen puolikkaan jälkeen onko tarvetta tarkastella asiaa videolta. Kättä päälle ja peli käyntiin. Toki siinä välissä rauhoiteltiin pelaajia, ettei vika ollut heissä vaan tiukka peli vaati 100% keskittymistä myös tilastopalveluissa.

Toisen puolikkaan alku oli Veiterän, joka pelasi joukkueena yhtenäisemmin kuin OLS. Toki yksilötasolla ehkä OLS vei mutta mutta Veiterälläkin oli kuuluisaa yksilötaitoa mm. Jere Vaittisen mailassa.. 28 minuutilla tilanne Veiterälle kutkittavasti 10-7. Ottelun ratkaisu nähtiin pelin 29. minuutilla. Erittäin vahvasti pelannut Roope Mustajärvi nousi tutun vauhdikkaasti keskeltä. Tilanteessa Veiterän vauhtikone Sisu Hyttinen ajoi Mustajärveä kohti, jolloin Mustajärvi harhautti Sisua mutta Sisun maila kopsahti todella kovaa Mustajärven lapaan, äänen ollessa kuin patteriston Rico Rajalan pommi yläputkeen. Tuomari Söderberg ei viheltänyt tilanteesta vaparia vaan Veiterä sai pallon itselleen ja viiletti vastahyökkäykseen, jonka päätteeksi Jere sivalsi tilanteeksi 11-7. OLS:n lankkuväen lisäksi Mustajärvikin kävi kuumana ja laukoi tuomarille ehkä kuulun V-kirjaimen, ja siitä 3 min jäähy. Mustajärven mennessä jäähylle, maila lensi kenttämikon John Deere -traktorin ovilasiin. Söderberg vihelsi siitä Mustajärvelle kympin eli ulosajon.

Nyt kun asiasta on kulunut jo viikkoja ja kaikki ovat saaneet pulssin alalukemiin niin tilanteeseen voi suhtautua jo humoristisesti, kun tällä palstalla on tapana hieman jerrytellä. Tuleva änärivaraus saanee tuosta tempauksesta johdatellen lempinimen Roope ”Deere” Mustajärvi Suomen ykkösnimen Mikko ”Moose” Rantasta mukaillen. Tällä palstalla on otettu kantaa kovista pelimiehistä, niiden ominaisuuksista ja vaatimuksista. Talenttipelaajan kuupan pitää kestää henkisellä puolella enemmän kuin joukkuepelaajan, niin se vain on. Jollakin tavalla kohtuutonta, jollakin tavalla ymmärrettävää, muttei kuitenkaan mikään helppo setti 12-vuotiaan pelimiehen alun käsiteltäväksi, pelaajalta, jolta kaikki odottavat vain maaleja, menestystä ja mammonaa. Tottakai on lisättävä, ehkä OLS:n lankkuväki antoi erätauolla mahdollisuuden viheltää tai jättää viheltämättä tulkinnanvaraisessa tilanteessa. Hyvä pelimies pelaa aina niin, ettei anna mahdollisuutta viheltää, ei kannata kerjätä verta nenästä.

Loppu oli Veiterän ja lopputulos 16-8. Veiterä syötti karvaan kalkin OLS:lle, lankkuväki vielä kivet heitti mutta puputtivat kuitenkin taukotilanteesta. OLS:n pojat kättelyssä muistuttivat, että veiteräläiset olisivat pelaajia, jotka tykkäävät pojista. Niistä ei kannattanut välittää vaan marssia koppiin iloisena ja tyytyväisenä sekä nauttia finaalipaikasta kolmatta vuotta peräkkäin. Veiterä oli parempi joukkueena, ehdottomasti yhtenäinen, halukas ja intohimoinen voittamaan. Jossittelun varaa jäi tietenkin Mustajärven ulosajon myötä mutta kaikkien ykköspyssyjen pitää pysyä kentällä, mikäli mielit pelejä voittaa. Veiterän maalit: Jere 8, Jose 4, Roope 3 ja Sisu 1. MV Juuso pelasi taas hienosti Jeren ollessa kuitenkin kentän herra ja hidalgo.

Finaalissa vastassa HIFK

Finaaliin vastustajaksi HIFK. Peliin valmistautuminen sisälsi evästelyä ja varusteiden kuntoon laittoa. Harmaita hiuksia aiheutti se, että Jermun toista jalkaa painoi luistin tai sukka tai molemmat. Jalka piti saada pelikuntoon, muutoin ei hyvä heiluisi. Alkuveryttelyssä käytiin ottamassa happihyppelyt ja muistuttamassa siitä, että kaikki pitää loksahtaa kohdalleen, mikäli pytty meinataan viedä Lappeenrantaan. Talven jokaisen keskinäisen mittelön Veiterä oli vienyt, Varkaudessa joulukuun alussa ilman Jereä ja maestro-Toikkaa, Ogelissa kahdesti maalin erolla ja pari viikkoa aikaisemmin Porvoossa. Klo 15:30 ja finaali oli valmis alkamaan aurinkoisessa loisteliaassa bandysäässä. Veiterä karvasi korkealta ja pelasi hyvin, todella hyvin. Riisui HIFK:n aseista ja meni 3-0 johtoon. Paikkoja oli enempääkin mutta hivenen huonoa viimeistelyä ja vielä olisi pitänyt syötellä maalipaikoissa piirun verran paremmin ja enemmän. Tuossa kohtaa maalimäärä olisi voitu paikat laskien tuplata. Vanha viisaus kun et tee niin kaveri tekee ja teki kaksi. Eka erän loppu oli hivenen HIFK:n ja kavensi taukotilanteeksi 4-3. Juuso ”Rocky” Kallio teki yhden paraatipelastuksen kun Toikka sivalsi läheltä ranteella. HIFK:llä oli paikkoja mennä jopa johtoon.

Erätauolla otettiin mehua ja mustikkasoppaa. Peliä ei kehuttu vaan korostettiin, että pitäisi pelata kuten eka erän ensimmäiset 10 minuuttia. Virheetöntä ja varmaa peliä sekä kaikki mehut jätetään kentälle. Toinen puolikas vahvaa Veiterän peliä, Sisu kaahasi banjon ja Jere teki yhden, tilanne 6-3. Sen jälkeen melko tasaista peliä puolin ja toisin 10 minuuttia. Maestro-Toikka otti yhden kolmen minuutin jäähyn, jona aikana pelin 33. minuutilla Touko Nurminen pääsi hyvän joukkuekarvauksen myötä 1-1 tilanteeseen mutta Touko kaasutti HIFK-pakista irti ja pallo pesään, tilanne 7-3. Sen jälkeen valmennus teki yhden virheen ottamalla Toukon vaihtoon, se oli selkeä virhe vaan aina pitää hyödyntää maalin tuoma pelaajan positiivinen into ja energia.

Aloituksesta Lasse Toikka pääsi kiemurtelemaan Veiterän kuusikon läpi ja tilanne 7-4. Seuraavasta Veiterän keskialoituksesta hyökkäyspäässä karmea syöttövirhe ja HIFK läpi ja tilanne 7-5. Kun Veiterä oli käyttänyt eka puolikkaalla FairPlay-hengessä aikalisän kiristettäessä Juuson mv-patjoja niin aikalisääkään ei voinut enää ottaa.

Yksi merkittävä takaisku oli se, ettei Jermun jalka kestänyt täysipainoista peliä, jolloin turnauksessa tuttu vaihtorumba ei päässyt pyörimään suunnitellusti toisella puolikkaalla. Hyökkäyksessä Touko-Sisu-Jose kiersivät keskenään, alakerrassa Asla-Jermu-Jinna pyörittivät alakertaa, keskikentällä Jere ja Roope, joita tuurasi Asla. Jermun poissaolo pakotti siihen, ettei valtavasti töitä tehneet Jere ja Roope päässyt vaihtoon ja Porvoon kuuma keli oli veroittanut poikien luistinten potkua. Tuomari Söderberg vihelsi rankkarin ja Toikka iski sisään, tilanne 7-6. Jollakin ihmeen tavalla Veiterä ylihyökkäsi taas ja jälleen pallon menetys, vastahyökkäys kestettiin mutta avaussyöttö epäonnistui ja pallo HIFK:lle, ja Jusa Haapasaari tasoitti ottelun. Kentällä oli ollut viimeisenä viitenä minuuttina kaksi joukkuetta, joista toinen teki turnauksen kaikki virheet ja toinen rokotti niistä armottomasti maalit ja toi pelin tasoihin. Kaamea tilanne, Veiterä oli henkisesti lyöty. HIFK sai vielä rankkarin mutta Rocky Kallio torjui sen osoittaen olevansa turnauksen yksi parhaista maalivahdeista. Peli viiden minuutin jatkoajalle. HIFK:n pyörityksen jälkeen Veiterä vastahyökkäykseen, ylihyökkäys, pallonmenetys ja maestro-Toikka iskee läpiajosta ratkaisun. Veiterä hiljenee, se oli siinä.

Peli osoitti sen, että altavastaajana on henkisesti paljon helpompi pelata, on vain voitettavaa. Myös valmistautumisessa ryhdyttiin jo hieman miettimään voittoon liittyviä rituaaleja, joka tietysti on ymmärrettävää, olihan HIFK voitettu edellisenä päivänä selvästi. HIFK oppi pelaamaan pelin aikana Veiterää vastaan ja alkoi puolustamaan neljällä kahden karvatessa ylempää. Iskettiin joukkueena, kuten Veiteräkin, omalla puolustusaleueella pallolliseen ja saatiin painetta ja pakotettua huonoihin ratkaisuihin. Tätä tietysti auttoi Veiterän ratkaisevat virheet, joka oli harmillista siihen nähden, kuinka virheetöntä turnaus oli ollut siihen saakka Veiterän osalta. Pelin viimeisellä kympillä palloa ei saatu enää riittävästi Veiterän nopeille hyökkääjille HIFK lisättyä sumputusta puolustuspäässään. Totta kai jälkiviisaana olisi voitu välieräpelin lopussa huilauttaa vieläkin enemmän Jereä ja Roopea, jotta finaaliin olisi jäänyt enemmän energiaa. Viikko oli ollut kaikille pelaajille raskas ja olosuhteet olivat hienot mutta hyvin lämpimät ja sitä kautta raskaat pelaajille auringon porottaessa.

Kaikkiaan turnaus oli Veiterän osalta menestys. Hiukan huonommalla pelillä tai huonolla pelillä väärään paikkaan, oltaisiin voitu jäädä sijoille 5-8 tai vain pronssipeliin, joka sekin olisi voitu hävitä riippuen kuka olisi ollut vastassa. Kuitenkin alkusarjan lohkovoitto, HIFK:n päänahka ja tasuri OLS Sinisen kanssa, Akilles-pelin tasuri oli loppujen lopuksi merkityksetön. Puolivälierässä Kerä oli täysin vastaantulija, Veiterä jätti keräläiset odottamaan kylmiä porilaisia nakkikioskille. Välierässä Veiterä oli parempi OLS:n kahta todella kovaa yksilöä vastaan ja onnistui nipistämään itsensä alun tappioasemasta kuskin paikalle olemalla yhtenäinen joukkue ja tyly maalipaikoissa. Finaalissa päästiin niin lähelle, niin lähelle mutta kaikki palaset eivät kestäneet viimeistä vitosta ja takkiin tuli. Hirveä tapa hävitä, ja aina hopea tuntuu aluksi hävityltä. Niin se on. Vasta myöhemmin sen ymmärtää, oltiin hyviä ja pelattiin upea turnaus. Aina ei voi voittaa ja tappio kasvattaa. Häviämistä pitää oppia vihaamaan. Kolme kertaa peräkkäin Veiterän U12-joukkue on ollut SM-finaalissa tuloksena yksi kulta ja kaksi hopeaa. Viime lopputurnauksessa Jyväskylässä kaikista peleistä voitto paitsi siitä viimeisestä. Karua.

Turnaus oli kaikkiaan todella kovatasoinen. Yksilöt Toikka, Mustajärvi, Pietilä, Vaittinen, Lavikka, Kankaanpää, Haapasaari jne. jne. osoittivat, että taitoa, nopeutta ja peliälyä on jokaisella. Kun huippuyksilöitä tukivat vahvat joukkuekaverit niin keskinkertaisella joukkueella ei ollut mitään asiaa neljän joukkoon. Huima turnaus. Sijoitusotteluiden (3) pistepörssin kärki oli: Jere 13+5, maestro-Toikka 11+4, Mustajärvi 13+2, Jose 10+2, Pietilä 9+2, Roope 5+3.

SM-hopean arvoa nostaa se, että vielä lokakuussa oli hieman epävarmaa, saako Veiterä U12-joukkuetta kasaan. Jeren parin kuukauden huili heikensi joukkuetta parissa turnauksessa ja U14-lopputurnauksen tullessa samaan ajankohtaan Porvoon kanssa Oulun putkirikon vuoksi pakotti se täydentämään Veiterän pakkaa. Kaikki nämä seikat huomioiden selkeästi voitettu hopea. Veiterän U12-joukkuetta kuvaavat sanat:

• joukkue isolla J:llä
• tiivis ja yhtenäinen
• hyvähenkinen
• pakettina pelaava
• roolitettu
• maalintekokykyinen.

Veiterän hopeiset SM-mitalit Porvoon Pallokentältä hakivat:

Juuso ”Rocky” Kallio, maalivahti: pelasi itsensä turnauksen ehdottomaan eliittiin, toisena junnuveiteräläisenä torjui rankkarin finaalissa, vahvat ja varmat patjatorjunnat, piti torjunnoillaan Veiterää pystyssä pelin vaikeina hetkinä, loi joukkueeseen taistelutahtoa, johtajatyyppi kuten maalivahdin tulee olla, upea veskari

Asla Mihl, puolustus ja keskikenttä: pienikokoinen taitava pörrääjä, hyvä ja tasainen turnaus, virheetöntä peliä kalkkiviivoille saakka, hoiti tonttinsa, pelirohkea joukkuepelaaja

Jinna Sorjonen, puolustus: valmennuksen suurin virhe kun ei rekrytty tätä jääkenttien kuningatarta jo alkukaudesta veljensä mukana bandykentille, olemus ja sulava luistelu kuin bandylle luotu, rauhallinen ja varma, todella eteenpäinmenevä luistelu, tie menestykseen vaatii asennetta, rohkeutta ja määrätietoisuutta ja niitä Jinnalla on

Jermu Sorjonen, puolustus: turnauksen parhaita puolustajia ellei paras, hullunrohkeaa mutta varmaa ja taitavaa peliä, lukee peliä ja ennakoi, ajoitus kuin kellonviisarilla, harmillinen jalkavamma välierässä ja finaalissa jätti hivenen jossiteltavaa

Jere Vaittinen, keskikenttä: turnauksen ehdoton TOP3-pelaaja, MVP, kun Veiterä puhuu Mustajärvestä tai maestro-Toikasta, vastustaja puhuu Vaittisesta, jatkaa sitä hienoa junnuVeiterä-perinnettä että voittavassa joukkueessa pitää olla vähintään yksi superyksilö joka pystyy maalintekoon, jatkaa Oulan ja Otson viitoittamalla tiellä

Roope Lavikka, keskikenttä: Veiterän filosofimainen kiituri, peliä tekevä ja peliä lukeva älykkö, urheilullinen asenne ja hyvä luistelu, Jeren kanssa samalla aaltopituudella, Veiterän joukkuepelin sielu , kun saa luistelun smoothie:ksi on vain taivas rajana

Touko Nurminen, hyökkäys: pienikokoinen taisteleva ja periksiantamaton raketti, talven aikana eniten kehittynyt bandypoika, luonne ei tunne sanaa ”luovuta”, Veiterän karvauspelin ilmentymä, valmentajan ihannepelaaja

Jose Lindqvist, hyökkäys: karhea ja rouhea maalintekijä, kaaren sisällä vaarallisimmallaan eikä kysy lupaa, kauhea vimma iskeä maaleja, lapa on kuuma kuin sepällä, kun saa luistelun vieläkin paremmaksi ja syöttöpelin minttiin Jose nousee seuraavalle levelille

Sisu Hyttinen, hyökkäys: valmennuksen rekrytointi ei pettänyt, kaamean luisteluvoimainen, todellinen talentti, kiihdytys kuin Hornetilla, teki töitä molempiin suuntiin ja kovissa peleissä ratkaisevia hienoja yksilösuorituksia.

Veiterän U12-kultajoukkue kiittää tukijoitaan:

Kymecon, Rakentamisen asiantuntija
Hertz Lappeenranta
Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy
Etelä-Karjalan Tili- ja Isännöinti
Kiwa Oy
Kuljetus Kilpiä Oy
LATO, Lappeenrannan Toimitilat Oy
LOAS.fi
LVI Toivanen Oy
MetsäBoard
Peltolan Piha Oy

… koska peli on parasta!

Veiterän U14 tie Suomen mestariksi

U14-SM-lopputurnaus järjestettiin Jyväskylässä Viitaniemen hienossa bandypyhätössä 8.–10.3.2024. Veiterän U14-joukkue sai lopputurnaukseen yhden vahvistuksen kun muutkin joukkueet käyttivät ns. Y-lupapykälää, toiset enemmän, toiset vähemmän. Veiterän ainoa 2009-syntynyt bandypelaaja liittyi joukkueen vahvuuteen.

Turnaus pelattiin erinomaisen hyvissä olosuhteissa kolmepäiväisenä Viitaniemen montussa. HIFK asettui Veiterän ensimmäiseksi vastustajaksi. HIFK:ssa pelasivat tutut kovat nimet aikaisemmilta talvilta: mm. Viljam Huuskonen, Manu Nousiainen ja Martta Niemi. Peli olikin tasan niin vaikea kun ennalta osattiin odottaa. Yksäämistä, puskemista vailla joukkuepelaamisen aakkosia. HIFK pääsi 3–1 johtoon eka puoliskolla Veiterän näennäisestä hallitsemisesta (puskemisesta) huolimatta. Toisen puolikkaan alkuun Vili Mielonen kavensi mutta HIFK teki heti perään tilanteeksi 4–2. Onneksi Otso Toivanen punnersi kaksi kaappia ja sen jälkeen pelattiin tovi tasatilanteessa. Lopun 9 minuutin aikana Veiterä käänsi pelin itselleen neljällä maalillaan HIFK:n tehden vain yhden. Lopputulos Veiterälle 5–8. Nihkeä alku mutta tärkeä voitto. Veiterän tilastot: Oula Mihl 4+2, Otso Toivanen 2+1, Ville-Veikko Hietamies ja Vili Mielonen 1+0 sekä Eliel Pekkola 0+3 ja Luka Harinen 0+1.

Toisessa pelissä vajaan puolentoistatunnin tauon jälkeen vastaan asettui kotijoukkue JPS, joka oli ennakkoon ns. lohkovoiton ratkaiseva peli. JPS tuli tuttuun tyyliin peliin kovalla luistelevalla asenteella olihan talven pelit olleet tiukkoja, toisessa Veiterälle maalin voitto ja toisen JPS käänsi sitten itselleen. Pelin alku oli Veiterän… Eliel VeeVeen syötöstä 1–0, Vili pilkulta 2–0 ja Oula seiskaminuutilla 3–0. JPS otti aikalisän. JPS kavensi 3–1 mutta Oula lisäsi johdon 4-1:een. JPS tuli maalin päähän pelin 14. minuutilla. Mutta JPS sortui hieman veiterämäiseen yksäämiseen ja puskemiseen, joka tuotti tyhmiä virheitä. Veiterän keskikentän pelin sielu, Oula haistaa nämä haaskat. Kaverin päässä on joku oikea bitti, jolla lukee vastustajan aikeet ja kun muun joukkueen avustuksella poloinen pyristelijä ajetaan nuottaan, niin Oula kairaa pienen punaisen itselleen ja rynnii maalintekoon. Niin nytkin, ennen taukoa tärkeä 5–3 ja tauon jälkeen kahteen minuuttiin kaksi kihausta päälle. Kun VeeVee teki Oulan syötöstä vielä yhden ja Oula 28. minuutilla tilanteeksi 9–3 niin JPS oli lyötynä ja eväät syötynä. Lopputulos 10–5 Veiterälle. Oula hurjasteli tehot 6+2 osoittaen olevansa pelin kurko. Veiterän muut rysät: Veevee, Vili, Eliel ja Jessica Kietäväinen 1 per peluri.

Veiterän alkusarjan viimeinen peli oli myös perjantaina ennalta heikoksi uumoiltua Kamppien haastejoukkuetta eli Kampparit Valkoista vastaan. Pelistä ei kannata sen suuremmin kirjailla tuloksen ollessa 18–0. Veiterän maalit: Oula 7, Luka Harinen 3, Veeti Keskitalo 3, Eliel 2 sekä Otso, Vili, VeeVee 1 per peluri.

Kun JPS voitti HIFK:n 5–3 niin A-lohkon järjestys muovautui Veiterä ykkönen, JPS kakkonen, HIFK kolmonen ja Kampit Valk nelonen. B-lohkossa ykkönen oli Kampparit Musta, kakkonen Narukerä, kolmonen Akilles ja nelonen OLS. B-lohkossa Narukerän Y-lupalainen kovan luokan pelimies hölmöili itselleen Akilles-pelin taklauksesta kahden ottelun pelikiellon, joka osaltaan vaikutti siihen, ettei Kerä voittanut Kamppeja keskinäisessä ottelussaan.

Veiterän puolivälierävastus oli lauantain Veiterän ainoassa ottelussa OLS, jonka alkusarja jäi jotenkin talven esitysten perusteella piippuun tai ainakin lievästä alisuorittamisesta voitiin puhua.

Parasta Veiterää Olssia vastaan

Veiterän U14-joukkue ei jättänyt pelissä OLS:lle mitään saumaa. Veiterän peli oli yksi tämän joukkueen viimeisen viiden vuoden ajalta kaikkein paras jääpallopeli. Pelissä oli bandylle tuttuja elementtejä eikä vain keskitytty tekemään maaleja ja puskemaan jokaisesta hyökkäyksestä maalia. Yhdeksän peliminuuttia ja 5–0, taukotulos 25 min jälkeen 6–0. Toisella jaksolla maalintekovauhti yltyi ja lopputulos oli huikaiseva 16–0. Tämä ei ollut vain sitä, että OLS oli huono vaan sitä, että Veiterä oli loistava, suorastaan hohdokas. Veiterän kihaukset suhisivat: Oula 8, Otso 3, VeeVee 2 sekä Jessica, Veeti, Paavo Tolska 1 per peluri. Lisäksi syöttöpisteitä Topias Leminen ja Vili 0+3 sekä Eliel 0+2. Veiterälle seuraava peli varhain sunnuntaiaamuna. Joukkue sai välipalkinnoksi pastan sijaan ruokailla pizzapaikassa, jossa saatiin luotua mukavaa pelihenkeä vieläkin paremmaksi hyvän ruoan ja seuran merkeissä.

Välieräparit olivat Veiterä–HIFK, JPS–Kampit Musta. Narukerän huippuyksilön törkeilyn aiheuttama poissaolo oli sitten todella merkittävä kolaus Kerälle kun HIFK tuuppasi Kerän lyttyyn peräti 9–1 (Huuskonen 4, Nousiainen 3 sekä Kaukver ja Lohva maali poikaan).

Semifinaali Hifkiä vastaan, finaalissa Kampparit

Su-aamu klo 09:00, pikkupakkanen ja Viitaniemen monttu: jäälle kivikova Veiterä ja vastustajaksi aina kova laadukkaita kiekkopoikia vilisevä HIFK. Välieränäytelmä oli valmis alkamaan. Veiterän peli oli ensimmäisellä puolikkaalla hyvin uomissaaan ja luottotykkien lapa kävi taas tutun kuumana sekä kun siihen lisättiin Veiterän kokonaisvaltainen joukkuepuolustaminen VeeVeen johdolla, taukotulos 25min jälkeen karuhko 6–1 Veiterälle Otson ja Oulan tehdessä hatut poikaan. HIFK:n ainokaisen sivalsi kukas muukaan kuin Viljam Huuskonen. Toisella puolikkaalla Veiterä jatkoi hyvää peliään. Otson, Vilin, Veetin ja Lukan maalatessa, lopputulos 10–1. Veiterä loppuotteluun toista vuotta putkeen näissä karkeloissa.

Finaalivastustajaksi asettui Kampit Musta, joka pyyhki kotijoukkueen pronssipeliin tuloksella 3–1. Ennakkoasetelma oli se, että Kampparit muuraavat peräpään umpeen lähes kaikilla kahdeksalla pelaajalla ja isketään hyökkäyksien tai onnistuneiden katkojen jälkeen todella nopeasti vastaan. Kampparit teki alkusarjassa kolmessa pelissä 13 maalia päästäen 3, kun taas Veiterän vastaava oli 36–10. Myös puolivälierä–välieräpelissä suhde pysyi samana. Eli kaikkiaan vastassa oli erittäin puolustava joukkue. Kamppien johtotähdet olivat Viljo Hatakka, Jenna Kastevaara (2008) ja Emil Toivanen. Joukkue oli tasainen mutta sieltä puuttui Huotelinin, Kumelan tai Kokon-tyyppiset huikaisevat maaliruiskut tai jääraketit.

Veiterä aloitti finaalin hyvin tai oikeastaan pelasi sen laadukkaasti kokonaisuudessaan. Toinen puolisko oli ehkä vähän pelailua kun peli oli jo ratkennut eka puoliskolla.

Toisella peliminuutilla Veiterä sai vaparin, pallon taakse Oula ja keskeltä lipui hiljaa VeeVee kuin sähköauto risteykseen. Oula syötti VeeVeelle liukuun, joka liukui vielä muutaman metrin lähemmäs maalia, josta pallo kattoon ja kädet ylös. Hieno maali.

Pelin 4. minuutilla Oula sai Vililtä syötön vauhtiin ja Oula lähti haastamaan puolustussumppua oikealta ja nousi vielä päätyviivan tienoilta lähemmäs tolppaa ja nosto pienestä kulmasta rysään. Osoitus siitä, ettei lopputurnauksessa kukaan muu A) lähde haastamaan tuosta paikasta, B) pääse läpi ja C) saa palloa noin pienestä kulmasta sisään. Puhutaan sellaisesta maalista, jonka negatiivinen merkitys vastustajan pääkopassa on selvästi suurempi taakka kuin maalisarakkeen yksi merkintä.

Kolmas Veiterän maali oli tyylipuhdas ”otsomainen maali”, joita on nähty bandykentillä aikaisemminkin lukuisia kertoja. Otso haki irtopallon itselleen pienen pallon tavoittelun jälkimainingeissa, lähti suoraviivaisesti maalintekoon vipuillen matkalla pari vastustajaa, ja kaaren sisällä vahva ranne pakin jaloista ohi maalivahdin ja tuuletukset päälle. Peli 3–0 ja 13 minuuttia takana sekä Kampeilla yksi kulma tähän mennessä. Veiterän totaalista hallintaa.

Seuraavan 9 minuutin aikana Veiterälle 10 tapahtumaa Kamppien maalilla muttei maalia. Mutta 22. peliminuuttia Oula osoitti, ettei Kamppien puolustus pidä loputtomiin. Oulalta tutun vauhdikas ja hallittu nousu, keskeltä hieman yllättävä ja nopea ranne pakin jaloista ja erinomaisesti Kamppeja pelissä mukana pitänyt maalivahti SS Myyryläinen oli ohitettu. Kamppareiden lankulta reagoitiin aikalisällä.

VeeVee sai Paavo Tolskan vaparista vauhtiin ja kaikki odottivat elegantin pelimiehen syöttävän muut maalintekoon mutta VeeVee luki tilanteen oikein, kun tilaa oli ja nosti pallon rystyltä kattoon. Tuli mieleen U12-lopputurnaus Oulussa ja Vili Mielosen 4–2 johtomaali. Pelikirjan teesi ”tunnista – reagoi – lue – ratkaise”; pelimiehen älykkyys tuli jälleen kerran esille.

Tauolle mentiin 5–0 tilanteessa ja totta puhuen vain Kamppien mv SS Myyryläisen loistokoppien myötä tilanne oli Veiterälle ”noin vähän”. Heti toisen jakson alussa Kampparit sai maalisarakkeen auki kun Viljo Hatakka purjehti yksin läpi mv Myyryläisen pitkän heiton päätteeksi. Kirin odotettiin alkaneen. Vielä kun VeeVee otti jäähyn 28. minuutilla niin Kamppi-pelaajien mielissä vilkkuivat kavennusmaalit. Mutta Veiterä osoitti olevansa joukkue isolla J:llä ja puolusti Kamppien pyristelyt nurkkiin tai jonnekin muualle kuin maalintekosektoreille. Pelin 37. minuutilla Oula näytti vielä yhden kerran Viitaniemen montulla, ettei maalinteko ole liian vaikeaa kun itseluottamus on kohdallaan ja takana pelaa upea joukkue, pikkunätit kikat oikealta ja vielä maalivahti mustalle kahville ja pallo tyhjiin. Kampit oli lyöty, kentällä oli vain yksi joukkue. Loppu oli pelailua ja kellon viisarin seisahtumisen odottamista 50. minuutin kohdalle.

Veiterä voitti suvereenisti finaalipelin ennen kaikkea kokonaisvaltaisen joukkuepelin johdosta. Hyökkäys voitti yltiöpuolustamisen ja kun Kamppareilla ei ollut tosiasiassa oikein ketään sellaista ”pelottavaa pyssyä” maalintekoon, niin lopputulos ansaitusti Veiterälle 6-1. Ilman loistavaa veskari SS Myyryläistä Veiterän maalisarakkeessa olisi ollut varmasti kaksi numeroa. Tyly suoritus.

Veiterä oli turnauksessa vakuuttava ja joukkueesta huokui tietynlainen varmuus ja terve itseluottamus. Ja mikä ettei kun joukkue oli tottunut menestymään ja VeeVeen myötä joukkue sai kaivatun rauhan takalinjoille ja kun vielä muistetaan manageri Rikkisen salibandykentiltä värväämä kiekkokenttien loistelias Topias ”Top” Leminen tuomaan puolustukseen erinomaista peliälykkyyttä ja hötkyilemättömyyttä. Ja kun Jonne Rikkinen rouhi tutun kovaa takalistoilla niin paketti oli sopivan särmikäs mutta rauhaisa voittamaan pelejä.

Manageri Rikkisen älykäs siirto ennen turnausta oli se, että Vili Mielonen nostettiin sivutueksi, jolloin Vilin taituruutta ja vahvaa luistelua sekä laukausta saatiin hyödynnettyä yläpäässä tukemaan ykköstykkien peliä. Vuosien aikana Vilin ja Otson yhteispeli on syventynyt eikä pojat enää kisaile keskenään pisteillä. Kun huomioidaan vielä se, että Vili Mielonen–Oula Mihl-kaksikon välillä synkkaa muukin kuin kaksi etukirjainta niin tilastonikkarilla saattoi olla välillä kiireen tuntua pitäessään tulospalvelua ajan tasalla.

MVP-pelaajan pysti meni tyylikkäälle ja upealle pelileidille eli Kamppareiden Jenna Kastevaaralle. Veiterällä olisi ollut ehdolle ”toinen O”, jonka pyttykerho sivuutti varmaankin tarkoituksella, mutta tällä palstalla on aina vahvat valkovihreät lasit päässä. Oula mätti kuuteen peliin 31 maalia ja 9 syöttöä. Taiturimainen, bandykenttien tehokas bemari, kaikkien vastustajien pelkäämä, välierässä 3+1 ja finaalissa kolme kertaa puolustussumpun läpi ja paljon muuta, huima pelaaja mutta vahvaa oli koko Veiterän joukkueen antama tuki maaliruiskuille. Ja menestyvä joukkue tarvitsee AINA voittaakseen pari priimusluokan pelimiestä ratkomaan pelit itselleen kuten Veiterän pikkujunnuissa aina on näin ollutkin. Jos et tee maaleja, et voi voittaa.

SM-pronssin nappasi ennakko-odotuksien vastaisesti mutta turnauksessa erittäin kovaa ja vahvasti pelannut HIFK, joka löi pronssipelissä JPS:n peräti 9–0. Näin ennakolta kovat JPS ja Narukerä pelattiin tänä vuonna mitalien ulkopuolelle.

Veiterän kultajunassa paahtoivat:

mv Heppu Iitiä 2011, varmaa heppumaista peliä läpi turnauksen

mv Nuutti Uusipuro 2011, sairasaallon turvaksi mukaan saatu varaveska osoitti olevansa rauhallisen hieno maalivahti

puolustaja Jonne ”Jofa” Rikkinen 2011, sopivaa äijämäisyyttä, karheutta ja rouheutta

puolustaja Ville-Veikko ”VeeVee” Hietamies 2009, Y-luvalla mukaan headhantattu bandykenttien tyyliniekka, elegantti, vauhdikas ja varma, jokaisen valmentajan unelmapelaaja

puolustaja Topias ”The Top” Leminen 2011, salibandykenttien maju-mies vaihtoi tennarit kokonaan hokkareihin eikä syyttä, pallovarma itserauhallisuus, manageri Rikkisen kesän kovin naaraus siirtomarkkinoilta, Topan tulevaisuus on kirkkaissa valoissa

keskikenttä/kärki Otso ”Pontso” Toivanen 2011, tällä palstalla useita vuosia kehuttu ja ylistetty maalipyssy, täynnä maalinteon intohimoa, kikka-arsenaalissa on valinnan varaa

keskikenttä Oula ”Oukki” Mihl 2010, ylisanat käytetty, sveitsiläisellä luxus-kellon älyllä ja tarkkuudella varustettu tappavan tehokas ykkösnyrkki

sivutuki Vili ”Velmu” Mielonen 2011, yksi Veiterän avainpelaajista, käsittämättömän kokonaisvaltainen pelaaja, todellinen joukkueen tuki ja turva, luistelu ja lyönti ihanaa katseltavaa

hyökkääjä Eliel ”Elkku” Pekkola 2010, bandykenttien älykkö ja proffa, lukee peliä ja on kuin liikkuva syöttöseinä

sivutuki Paavo ”Pave” Tolska 2011, pienikokoinen sitkeä uurastaja, laadukas laukaus

hyökkääjä Luka Harinen 2011, hieman talven vammat heikensivät tulosta, parhaimmillaan maalinteossa kaaren sisällä

hyökkääjä/sivutuki Jessica ”Jessi” Kietäväinen 2010, joukkueen vahva, sisukas ja kovaa luisteleva leidi, periksiantamaton luonne, pelasi upean turnauksen

hyökkääjä Veeti ”Vede” Keskitalo 2010, vauhdikas hyrrä, karvaaja ja pörrääjä, maalin edessä vaarallinen

Valmennus:

Aki ”Manageri” Rikkinen, antaa poikien pelata eikä meidän tarvitse näille sitä enää fläpillä kertoa

Marko Piispa, bandykärpäsen purema rauhallinen koutsi, joka kiivastuu oikeastaan enemmän pelin ulkopuolisista asioista

Ville Mihl, pelaajien kanssa pitkään mukana ollut, tietynlaisen pelisapluunan iskostanut valkku

Aatu Streng, Jyväskylään rekrytty aktiivipelaaja, joka veti pelaajille alkulämmöt ja aikataulutti ohjelman, hieno tuki

Kolmen kullan kerhoon

Heppu Iitiä, Vili Mielonen, Oula Mihl ja Otso Toivanen tekivät samalla Veiterä-junnuhistoriaa saavuttamalla kolme SM-kultaa kolmeen kauteen. Kultajunan kyytiin pojat hyppäsivät U12-turnauksessa Oulussa 2022, ryöstivät U14-kullan Varkaudessa 2023 ja ottivat omansa nyt Jyväskylässä.

Kaksi kultaa ovat kauhoneet Ville-Veikko Hietamies, Veeti Keskitalo, Eliel Pekkola, Jonne Rikkinen ja Paavo Tolska.

Veiterän U14-kultajoukkue kiittää tukijoitaan:

Kymecon, Rakentamisen asiantuntija
Hertz Lappeenranta
Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy
Etelä-Karjalan Tili- ja Isännöinti
Kuljetus Kilpiä Oy
LATO, Lappeenrannan Toimitilat Oy
LOAS.fi
LVI Toivanen Oy
MetsäBoard
Peltolan Piha Oy
Kiwa Oy

… koska peli on parasta!

*  *  *

 

Veiterä on Suomen mestari!

Veiterä ratkaisi SM-kullan toisen puoliajan maaleilla. Porvoon Akilles taisteli tiukasti, mutta Veiterän puolustus pelasi uhrautuvasti ja Joonas Kankkusen torjuma rankkari pelin lopulla ratkaisi voiton Veiterälle.

Veiterä – Akilles 3–1 (1–1)

Kisapuiston tekojää oli höylätty hyvään kuntoon ja pitkin päivää sadellut vesi hieman haittasi pelin kulkua ja antoi pelille oman luonteensa.

Peli oli hyvin varoista ja tarkkaa. Molempien joukkueiden keskialue oli hyvin tukittu ja oikein vaarallisia tilanteita ei nähty.

Veiterän avausmaali syntyi 28. minuutilla, kun Samppa Äikäs osui kulmatilanteesta. Hän sai pallon pienen kikan jälkeen Joonas Peuhkurilta ja Veiterä oli ottanut johtoaseman. Tilanne oli vähän kuin toisen liigan Åsten–Petrell -tilanne, siitä maali.

Akilles ei kauaa tappiota murehtinut: taitavasti pelattu pitkä avaus tavoitti ensin Santeri Laitisen, joka jatkoi pallon kovassa vauhdissa olleelle Rasmus Kettuselle, joka pääsi nokikkain Joonas Kankkusen kanssa: 1–1 hienon harhautuksen tuloksena.

Ensimmäisen jakson jälkipuolella jää meni siten huonoon kuntoon, että maalivahdit tyytyivät heittämään pitkää kohti toista päätyä. Kankkunen ja Akilles-vahti Iikka Lempinen viskoivat palloa toisilleen ja onneksi päästiin viettämään puoliaikaa ja vaihtamaan kuivat hanskat…

Toisen jakson alkuun jää oli sliipattu hyvään kuntoon ja Veiterä otti aloitteen itselleen. Jakson alussa pirteästi pelannut Äikäs pääsi parikin kertaan kokeilemaan Lempisen reaktiota – Iikka veti pidemmän korren.

Vihdoin 62. minuutilla Veiterä pelasi Aksi Seppäsen kautta kuin väkisin pallon maalintekosektorille ja pallo päätyi loisto-ottelun pelanneen Joonas Peuhkurin kautta nuorelle, viiksekkäälle Paavo Simpuralle joka teki tärkeän 2–1-maalin. Paavon maali jäi lopulta voittomaaliksi.

Tämän jälkeen kylmän viileästi peliä seurannut Akilles-koutsi Juha Laitinen otti aikalisän ja Akilles alkoi juonia uusia juonia… Ote pysyi kuitenkin Veiterällä ja otteet myös hieman kovenivat. Päätuomari Antti Malaska oli napakkana ja komensi vuorotahtiin pelaajia nauttimaan 10 minuutin huileja.

Veiterän 10. kulmatilanne ottelun 74. minuutilla toi ratkaisun – Joonas Peuhkuri sivalsi Tomi Hauskan antamasta kulmurista numeroiksi 3–1. Kulma pelattiin niin kuin usein ennenkin: Joonas pääsi ottamaan kovan vauhdin kulmurilyöntiin ja pääsi ampumaan aivan ryysääjien jaloista.

Akilles painoi lopussa päälle kuin Suomenlahden merivartiosto näinä vaikeina aikoina. Pelin 89. minuutilla Akillekselle tuomittiin rankkari ja Paavo Huuhtaselle 10:n jäähy pelin sabotoinnista: Paavo pelasi korkealla mailalla ja tuomio oli selvä. Iisakki Kaivola asettui ampumaan, mutta oliko paine liian kova? Kankkunen nappasi pallon kiinni ja loikkasi pallon perään ja nappasi pallon isojen hanskojensa alle.

Huhhuh

Peli päättyi tarkasti ajassa 92:30 ja riemu pääsi valloilleen. Katsojat, sekä Porvoon Trömpperit, olivat hienosti hengessä mukana. Porvoosta tulleet viisi bussilastillista faneja kannustivat loppuun asti omiaan ja loivat loistavaa tunnelmaa koko pelin aikana.

Finaalinpelin otteluisäntänä olleen Lappeenrannan kaupungin asettaman pyttykerhon Ville Hokkanen ja Eveliina Lohko palkitsivat Akilleksesta loistopelin pelanneen maalivahdin Iikka Lempisen ja Veiterän ratkaisumaalin tehneen Paavo Simpuran. Lappeenrannan Energian energisimpien pelaajien palkinnot menivät Akilleksen keskikentän moottori Rolf ”Nappe” Larssonille ja Veiterän kaikissa maaleissa mukana olleelle Joonas ”Isojen-pelien-Joonas” Peuhkurille.

Ottelua seurasi Kisapuistossa 2 300 katsojaa. Vaikeasta sääoloista johtuen katsojamäärä oli tämä. Veiterän kenttäjaosto oli tehnyt hienoa työtä upean tapahtuman onnistumiseksi.

Veiterän maalintekijät:
Samppa Äikäs (Marina Saimaan Portti)
Paavo Simpura
Joonas Peuhkuri (Nordic Interim)

Ottelupöytäkirja

Jääpallokausi on ohi.
Veiterälle siis Bandyliigan mestaruus sekä U14 SM-kulta. U14-joukkueen pelaajista Jessica Kietäväinen, Jonne Rikkinen, Paavo Tolska, Veeti Keskitalo ja Emilia Savolainen toimivat tänään lippuvartiossa pelin alkuseremoniassa. Lisäksi Wiipurin Sudet voittivat Naisten Bandyliigan ja Veiterän U12 saavutti hienosti SM-hopeaa.

Veiterä kiittää yleisöä ja tukijoitaan koko kauden ajalta. Kummipelaajien sekä edustusjoukkueen tukijat ovat antaneet tukea kauden aikana. Lisäksi finaalin pääyhteistyökumppanit Lappeenrannan kaupunki, Peuhkuri Oy, Renta ja Stark mahdollistivat hienon tapahtuman.

Nyt vedetään henkeä, juhlitaan, muistellaan kovaa peliä Akillesta vastaan ja mietitään sitä miten tästä selvitään kohti seuraavaan jääpallokautta.

–Bandytoimitus

Finaali-info

Veiterä ja Akilles iskevät yhteen Bandyliigafinaalissa lauantaina. Tässä on finaali-infoa.

Jääpallon Bandyliigan finaaliottelun viralliset pääyhteistyökumppanit ovat:

Lappeenrannan kaupunki / lappeenranta.fi
Peuhkuri Oy / peuhkurioy.fi
Renta / renta.fi
STARK / stark-suomi.fi

Finaaliottelu on Suomen Jääpalloliitto ry:n kauden päätapahtuma. Veiterän ja Akilleksen välinen ottelu alkaa kello 18, siis iltakuudelta.

Sitä ennen tapahtuu jo kaikenlaista:

Kovimmat kannattajat kokoontuvat iltapäivän mittaan Birraan. Birrassa on myös finaalin jatkot, luvassa on haastatteluja ja yllätysvieraita…

Kisapuiston Jääpalloareenan ovet avautuvat yleisölle kello 16:30. Alustavan, ja huomenna lopullisesti varmistuvan, otteluaikataulun mukaan joukkueiden jäälämmittely alkaa 16:45.

Kisapuiston ulkokaukaloon rakennettu Veiterä-baari avaa ovensa kello 17:00. Anniskeluoikeudet ovat kaukalon sisäpuolella. (Huom: röökipaikka on merkitty kaukalon ulkopuolelle radanpuoleiselle alueelle, alueelta ei näe peliä.)

Kuvat Veiterän ja Akilleksen Bandyfinaalista Kisapuistosta vuodelta 2022 (VMH Productions).

Liput ennakkoon!

Pääsylippu kannattaa hakea ennakkoon Tackla Pron tai UK Koskimiehen myymälöistä.

Lipun hinta aikuiselle on 25 €, ja opiskelijoille, eläkeläisille ja 15–17 vuotiaille lippu maksaa 15 €. Alle  15-vuotiaat pääsevät maksutta sisään finaaliin.

Ajoissa paikalle!

Se tiedetään, että normaalisti porukka tulee jääpallo-otteluun juuri kun peli alkaa. Finaaliin tulee useampi tuhat ihmistä. Kannattaa siis olla ajoissa paikalla, että pääset nauttimaan tapahtumasta hyvissä ajoin.

Jos olet ostanut lipun ennakkoon, niin tule sisään UK Areenan puoleisesta portista – siellä järkkärit tarkastavat ennakkoon ostetut liput. Varsinainen lipunmyynti tapahtuu liigahallin puoleisella portilla, siinä saattaa olla ruuhkaa ennen kuutta.

Pue päälle vihreää!

Akilles on uhannut, että finaaliin tulee paitsi iskukykyinen joukkue myös Trömppereiden johtamana 8 bussillista hulluja bandygfaneja Borgåsta. Veiterän kannattajat pukeutuvat myös vihreään ja pitävät ääntä omien puolesta. On aika varmaa, että molemmat kannattajajoukot pukeutuvat vihreään!

Ennakkoon kannattaa opetella: ”Är ni vakna (tai, loppupelistä: ’klara’) på andra sidan…?” -huuto. Se on kyldyyriä.

U14 ja U12 voitokkaina ratkaisupeleihin

U14SM-finaaleissa Veiterä raivasi tieltään Narukerän ja eteni iltapäivän loppuotteluun. Veiterä-U12 kamppailee semifinaaleissa kivikovaa OLS/Sinistä vastaan paikasta loppuottelussa.

Veiterä U14 osoitti, että sen paikka ikäluokan ennakkosuosikkina ei ollut tuulesta temmattu. Vakuuttava esitys Hifkiä vastaan semifinaalissa toi loppuottelupaikan Jyväskylän Viitaniemessä pelattavissa SM-finaaleissa.

Otso Toivasen ja Oula Mihlin orkestroimana Veiterä johti puoliajalla jo 6–1 ja toinen jakso oli muodollisuus. Lopputulos 10–1 ei jättänyt selittelyille sijaa.

U14SM-loppuottelu pelataan Jyväskylän Montussa klo 15. Vastaan asettuu Kampparit/Musta, joka voitti omassa semissä JPS:n. Kampparit on tuttuakin tutumpi kauden aikaisimmista turnauksista…

U12-joukkue kohtaa omassa välierässä OLS/Sininen-joukkueen. Vastus on kovin mahdollinen. Käytännössä sama ryhmä voitti viime kaudella ikäluokan SM-kultaa ja nyt punnitaan Piirakkalaakson poikien sisu, kestävyys ja voitontahto. Semifinaali oululaisia vastaan alkaa klo 12:50. Sen jälkeen tiedetään minkävärisestä mitskusta pikkujunnut kamppailevat iltapäivän mittaan.

Muutama peli on siis vielä jäljellä tätä kautta – ja koska peli on parasta!

*   *   *

U12 ja U14 kärkiasemista loppupeleihin

Veiterän nuoret ovat pärjänneet hienosti lauantaina Porvoossa U12SM- ja Jyväskylän U14SM-finaaleissa. Sunnuntaina on edessä pudotus- ja mitalipelit.

U12:lla on edessä pudotuspelit ja matka finaaliin. Porvoossa Veiterän U12 on lohkovoittaja kolmella voitolla ja kahdella tasurilla. Sunnuntaina pelit jatkuvat aamulla ensin puolivälierässä Porin Narukerää vastaan. Voitolla VeiteräU12 etenisi semifinaaliin ja iltapäivällä olisi edessä mitalipelit. Huominen näyttää miten käy.

Valitettavasti liiton tulospalvelun turnaustiedot eivät ole aivan ajan tasalla, mutta tulospalvelun ottelutietoja vertaamalla tilanteesta saa kyllä selkoa.

U14:lla edessä kovat pelit

Jyväskylässä Veiterä kaatoi tänään OLS:n harvinaisen suurinumeroisesti 16-0.

Lohkovaiheen jälkeen tilanne näyttäisi olevan se, että Veiterän ja HIFK:n aamuottelu klo 9 on välieräpeli ja siitä voittaja etenee iltapäivän finaaliin, jonne vastustajaa haetaan Kampparit/Muta ja JPS:n välisestä pelistä.

Huominen on jännittävä päivä ja Veiterällä on hyvä tilanne.

Muistetaan: Koska peli on parasta!

*   *   *

Veiterän U14 ja U12 viikonlopun SM-finaaleissa

Kun edustusjääpallosta on ns. vapaa viikonloppu, Veiterä on aktiivisesti mukana nuorten SM-finaaliturnauksissa. Seuran U14- ja U12-nuoret pelaavat SM-finaaliturnauksessa tavoitteena hyvät pelit ja hieno sijoitus.

U14SM-finaaliturnaus alkoi eilen Jyväskylän Viitaniemen Montussa. Veiterän alkulohkon pelit sujuivat hyvin ja lohkosta kairattiin selkeä ykkössija.

Lauantaina ovat vuorossa pudotuspelit ja Veiterän osalta ne alkavat klo 12:40. Näyttäisi siltä, että puolivälierävastustajaksi tulee OLS/Keltainen Oulusta.

Kaikkiaan kahdeksan joukkueen finaaliturnauksen mitalipelit ratkaistaan sunnuntaina. Veiterä U14:n kausi on sujunut hyvin ja joukkueen pystyessä omaan varmaan peliinsä, voi viikonloppu tuoda iloisia uutisia.

U14SM-finaaliturnauksen pudotuspelien otteluseuranta

U12 taistelee Porvoossa

Ikäluokkaa nuoremmat osallistuvat Porvoossa omaan SM-finaaliturnaukseen. U12SM-finaaleissa on paikalla kaikkiaan 13 (!) joukkuetta ja Veiterä on yksi mitaliehdokkaista.

Pelit Porvoon Pallokentällä alkavat Veiterän osalta klo 11:05 JPS/Valkoista vastaan. Kaikkiaan alkulohkossa joukkueet pelaavat lauantain aikana viisi ottelua ja sitten nähdään miten pelit jatkuvat.

Myös U12:n kausi on sujunut hyvin, esimerkiksi SM-finaalin kenraalissa joukkue nappasi voiton.

Linkki U12-pelien lohkovaiheen otteluseurantaan

Nuorten peleistä raportoidaan päivän mittaan näillä sivuilla, ja tuttuun tapaan valmennusjohdon laatimat ”longplay”-raportit ovat luettavissa ensi viikolla Veiterän verkkosivulla.

Koska: Peli on parasta.

*  *  *

 

Finaaliin.

Veiterä ja Botnia Helsingistä kohtasivat keskiviikkona (6.3.) kolmannen kerran Bandyliigan semifinaaleissa ja Veiterä otti kolmannella voitolla paikan finaalista. Ottelu ratkesi Veiterän toisen jakson vahvaan jaksoon noin tunnin kohdalla, Samppa Äikäs viimeisteli neljä maalia.

Veiterä – Botnia 10–5 (3–1)

Ottelu päästiin alkamaan tosi hyvässä bandysäässä, ainoastaan kentänsuuntainen tuuli oli pienenä miinuksena, joskin Veiterä sai sen selän taakseen ja hyötyi näin myötiksestä.

Molemmat joukkueet pelasivat tarkasti ensimmäiset minuutit. Veiterän Tomi Hauska näki 5. minuutilla keskialueella Aleksi Seppäsen, joka otti pallon hyvin haltuun Botnia-puolustuksen keskellä, otti pari potkua ja pääsi hyvään lyöntipaikkaan: siitä 1–0 Veiterälle.

Tasainen pelaaminen jatkui. Botnia osoitti, että se ei myy nahkaansa halvalla – joukkueen koko kentän pelaaminen toimi hyvin ja varsinkin keskikentän puolustus toi harmeja Veiterälle. Hyökkäyspäässä ratkaisuja yritettiin niin läheltä kuin kaukaa – vihdoin 19. minuutilla Botnia onnistui murtamaan kuparisen ja pallo päätyi Joonas Kankkusen selän taakse. Maali merkittiin Pekka Niskalle, syöttöpojo Pulkkisen Eetulle.

Veiterän ensimmäisestä kulmasta päästiin tälläämään päin Botnia-muuria, ja linjuri S. Kaipia levitti kätensä – irtopalloon hyökkäsi Samppa ”Sämpy” Äikäs ja pallo suoraan ilmasta maaliin. Lumikolaa ei tarvittu, vain pallon mentävä rako muurissa. 2–1 Veiterälle.

Tämän jälkeen Veiterä  nosti karvauskorkeutta ja Botnia oli vaikeuksissa pelin rakentamisen kanssa. Vierasjoukkueen pelitapa on kovin ennakoitava: peli pyörii pitkälti Markus ”Kumppari” Kumpuojan kautta ja hänet on helppo ottaa irti pallosta. Silti: Kumpuoja on kotimaiseen sarjaan loistava pelaaja, mutta edelleen kovin yksinäinen keskikentällä.

Veiterä sai 37. hyvän ylivoimahyökkäyksen aikaiseksi 38. minuutilla ja pallo päätyi Sämpy Äikkään kautta Matias Valtaselle, joka pääsi irti Bottan puolustuksesta ja oli kaksin maalivahti Topi Pihlajamaan kanssa. Mattias kysyi: ”oikialle vai vasemmalle?” Topi vastasi: ”Vasemmalle!” – ja Matias kiepautti oikealle ja pallon reppuun. Näin mentiin viettämään taukoa Veiterän 3–1-johdossa.

Toinen jakso ratkaisi voiton

Botnia avasi toisen jakson vahvasti. Juri ”Jampson” Schreckin ja Ilmari ”Docson” Pesosen maaleilla Botnia nousi 53. minuutin kohdalla tasoihin. Ilmeisesti Botnia-rehtori Ersa Määttä piti kopissa jokseenkin motivoivan puoliaikapuhuttelun. Tämä näkyi tulostaululla.

Veiterässä oleva voittamisen kulttuuri ja joukkueen kollektiivinen pelitapa piti kotijoukkueen kuitenkin ns. pelin päällä. 57. ja 58. minuuteilla Äikkään ja Veeti Hyvärisen maalit veivät kotijoukkueen tukevaan 5–3-johtoon. Kenttäpelissä kotijoukkue istahti kuskin penkille.

Tämän jälkeen peli painui kuin väkisin Botnian kenttäpuoliskolle ja 76. minuutilla kotijoukkueen kippari Ere Verhelä tinttasi nelospaikalta kulmurin yläkulmaan ja peli oli paketissa, 6–3. Tämän jälkeen maaleja iskettiin lisää: Niska kavensi illan toisellaan, mutta pari minuuttia tästä Äikäs teki hattutemppumaalin ja minuutin päästä illan neljännen. ”Sämpy” valittiin aiheellisesti kotijoukkueen parhaana pisteillä 4+1.

Niska teki oman hattutemppunsa 89. minuutilla, ja Verhelä viimeisteli toisella lyöntimaalilla loppunumerot 10–5 vaparista. Lopputulos kertoi joukkueiden tasoerosta ja homma oli selvä. Vaikka Veiterä teki – viiden eri maalintekijän toimesta – 10 maalia, niin Botnia-vahti Topi Pihlajamaa osoitti hienoilla torjunnoillaan, että hän oli mies paikallaan. Topin maalivahtiopit ovat Oulusta ja aina Torniosta saakka.

Veiterän maalarit kolmannessa semifinaalissa:

Samppa Äikäs x4 (Marina Saimaan Portti)
Aleksi Seppänen x2 (Ravintola Lalo)
Ere Verhelä x2 (LähiTapiola)
Matias Valtanen
Veeti Hyvärinen

Pöytäkirja

Illan tuomarikolmikko M-O. Gustafssonin johdolla onnistui hyvin. Todennäköisesti Matti G. pelasi samalla itsensä finaalituomariksi – tietysti vähän riippuu ja roikkuu siitä, miten toisessa semifinaaliparissa käy…

Botnia oli perussarjan jälkeen vasta 7. sijalla ja on noussut hyvän loppukauden myötä pronssiotteluun. Se on varma, että selkeän semifinaalisarjan jälkeen oulunkyläläiset ovat valmiita haastamaan pronssipeliin toisesta semifinaaliparista putoavan joukkueen. Pronssit ratkaistaan pe 15.3. Se on Botnialle joka tapauksessa vieraspeli.

Veiterä toivottaa Bottalle kovat tsempit pronssipeliin. Botnia on jo nyt pelannut hienosti, prossipelissä vastaan tulee pettynyt joukkue.

Ylä-Outinen tyytyväisenä: nyt keskitytään

Veiterän valmennusjohdossa oli ennakoitu hankalaa peliä. Sellaisena se näyttäytyikin toisen jakson alkupuolelle asti. Joonas Ylä-Outinen oli kuitenkin tyytyväinen toisen puoliskon vahvaan karvauspeliin:

– Sarjan katkaiseminen on aina vaikea paikka pudotuspeleissä ja niin se oli tänäänkin.
– Ensimmäisellä puoliajalla emme saaneet tarpeeksi painetta ja häirintää Botnian pallolliseen pelaajaan ja näin ollen Botnia pääsi liian vapaasti rakentamaan hyökkäyksiään.
– Tyydyimme katsomaan vieressä kun olisi pitänyt ottaa vielä yksi tai kaksi potkua lisää, pohti Ylä-Outinen.

Botnian vahva toisen jakson alku yllätti valmennusjohdon:
– Toiselle puoliajalle saimme heikon alun, mutta sen jälkeen joukkue kokosi hyvin itsensä ja saimme paineen Botnian päätyyn.
– Pääsimme paljon lähemmäksi antamaan painetta ja sitä kautta saimme paljon keskialueen riistoja, joista saimme tehtyä tarvittavat maalit.
– Nyt alkaa keskittyminen kohti ensi viikon lauantain finaalia ja tavoite on että sille päivälle sattuu kauden paras peli, totesi silminnähden rentoutuneen oloinen Joonas Ylä-Outinen.

Bandyfinaali Lappeenrannassa la 16.3.

Bandyliigan sarjajärjestelmän mukaan loppuottelu pelataan Bandyliigan runkosarjassa paremmin menestyneen kotikentällä. Veiterä oli runkosarjan ykkönen jatkosarjojen jälkeen, ja finaali varmistui Lappeenrantaan. Nyt alkaa seuraväen härkäviikot ja kaikki on varmasti valmista hienoon ottelutapahtumaan lauantaina 16.3.

Ottelu alkaa illan jo hämärtyessä, kello 18. Kisa-areena avautuu jo aiemmin ja paikalla kannattaa olla ajoissa – kentällä on tarjolla kaikenlaista viihdettä, jolla katsojia herätellään finaalitunnelmaan.

JPS vai Akilles, Akilles vai JPS? Jaa-a…
Porvoolaiset kävivät keskiviikkona (taas) ryöstöretkellä Jyväskylässä. Toisen semifinaaliparin pelit jatkuvat perjantaina. Jipsiläiset pelaavat veitsi kurkulla. Viimeistään sunnuntaina tiedetään kumpi joukkue matkustaa finaalimatkalle Lappeenrantaan.

–Bandytoimitus