Tylsä tasapeli

Ilmassa oli sopivankokoisen urheilujuhlan tuntua kuin noin pari sataa innokasta jääpallofania kokoontui Kisapuistoon seuraamaan kotijoukkue Veiterän peliä Botniaa vastaan. Alla oli eilinen makea voitto, ja nyt odoteltiin hyvää peliä, miltei täydellisissä olosuhteissa. Toisin kävi: Veiterän näennäisestä hallinnasta huolimatta Botnia leirissä iloittiin tasapelistä, katsomassa ihmeteltiin kotijoukkueen vaisua esitystä. Tomi Hauskalle 700 tehopistettä täyteen Bandyliigassa.

Veiterä – Botnia 6—6 (2—1)

Pelin alku oli kuitenkin vahvasti Veiterän hallintaa. Palloja ei vain saatu hyville maalipaikoille. Pelin rakentelu oli ehkä arvattavaa, ja Botnia otti Veiterän hyökkäykset hyvin vastaan. Ainekset vahvaan Veiterä-alkuun oli olemassa, mutta nihkeästi edettiin: 2—1-taukotulokset vastasivat siten pelitapahtumia, että Veiterän vahvan alun jälkeen peli tasoittui; ehkäpä Botnian pelin moottorina ollut Markus Kumppari Kumpuoja sai vanhat lihaksensa vertymään…

Veiterän maaleista vastasivat tutut nimet: OmaSp:n kummipelurit Janne Hauska ja Tomi Hauska. Jannen maaliin syötön tarjoili Aleksi Seppänen (Ravintola Lalo). Botnian maalista vastasi rankkarista Pekka Niska; tilannetta edelsi hurja myllytys nuoren Aaro Heimalan vartioimalla Veiterä-maalilla, jossa Joel Reposen (Pauniahon kummipelaaja) tulkittiin pelanneen palloa jään pinnasta.

Tauon aikana useampikin katsoja mietti sitä, että mihin ihmeeseen eilinen peli-ilme oli jäänyt…

Toisella jaksolla molemmat joukkueet avasivat peliä ja joukkueet pyrkivät tehokkaammin maalipaikoille. Veiterän peli kulki alakerrassa ja keskialueella hyvin, mutta aivan ratkaisevat läpisyötöt olivat harvassa ja toisaalta Botnia tukki oman maalin edustansa tiiviisti. Kulmatilanteita Veiterällä oli reilusti enemmän, ja jokunen niistä myös osui.

Veiterän 3—1-osuma oli kuin Madredin kynäilemästä maalilaulusta: Hauskat heittivät pikkukikkaa ja lopulta maalintekijänä palkittiin Tomi, Jannen toimiessa syöttäjänä. Tuo maali jää historiaan myös Tomi Hauskan 700. sarjapisteenä Bandyliigassa. Botnia hyödynsi Veiterän puseroon hiipineen hyvänolontunteen ja minuuteilla 55—59—64 tilanne kentällä kääntyi vieraiden eduksi 3—4. Maalareina kokeneet Pekka Niska kahdesti ja kerran Kumpuoja. Yhteistä maaleille oli kovat lyöntilaukaukset, joista varsinkin Niskan kulmurista ampuma johto-osuma oli kova.

Veiterä tuli tasoihin pian pari minuuttia Botnian neljännen maalin jälkeen. Kentällä nähtiin tuttu kuvio, kun T. Hauska flippasi pallon yli Botnian keskuspuolustuksen ja J. Hauska poimi pallon itselleen ja huijasi pienestä kulmasta pallon maaliin. Tilanne oli hieman epätodellinen, jossa taikuri varmasti hämmästyi tempustaan itsekin. Myös kotijoukkueen reaktio maalin jälkeen oli hämmästynyt. Kukaan ei oikeastaan edes tuulettanut Jannen ja Tomin hienoa suoritusta. Sitten peliä jatkettiin keskeltä.

Veiterän CL19, tuttavallisemmin Christian Laibert (Kuusitunturi), kumautti kulmurista Veiterän ansaitun oloisesti 5—4-johtoon (71. min). Kulmurin tarjoili sovittuun paikkaan T. Hauska. Nyt näytti jo paremmalta ja ainakin Mölli itse oli sitä mieltä, että nyt pamahti pallo kohdalleen.

Mutta annas olla: vain kolme minuuttia tästä, niin Veiterän puolustuksen tapahtui ikävä merkkausvirhe, jossa Bottapäällikkö Juri Schreckin roiskaisema kohonenpallo omalta puoliskolta tavoitti tehokkaasti hyökänneen Heikki Pesosen, joka toi vieraan jälleen tasoihin. Höhlä tilanne, joita ei saa tulla jatkossa! Botnia sai tästä hengen päälle ja Veiterä-mokke Heimalaa pommitettiin oikein miehissä. Ja niin siinä kävi, että 80. minuutin kohdalla Leevi Attenberg pääsi Aaron hyvin torjuman vaparin ribariin ja vei villisti maalia tuulettaneet vieraat maalin johtoon.

Veiterä piti kunniansa – vaikkakin vähän puolittain. Koko joukkue painoi väkisin pelin vieraiden päätyyn ja 84. minuutilla Joel Reponen tasoitti loppunumerot maalin edustalta tekemällä maalilla. Tilanne oli kaamea ja iskupaikkoja oli useammallakin Veiterän pelaajalla. Esityön tasurimaaliin teki Paavo Huuhtanen (Imatran K-citymarket), joka pelasi aktiivisesti palloa tuovana pakkina koko pelin. Hieno juttu, että Joel osui ja pallo vietiinkin nopeasti keskelle, että hyvää painostusta saatiin jatkettua. Enivei – mikään ei auttanut vaan peli päättyi noihin vähän tympeisiin tasanumeroihin. Noh, hyvä että tuli edes tasapeli.

Ottelun tulospalvelusivulle (Torneopalin tulospalvelussa lienee jotain vikaa?)

Lappeenrannan Energian energisimmän pelaajan palkinto ojennettiin vieraiden Heikki Pesoselle ja Veiterästä energiapalkinnon kävi pokkaamassa kovasti jälleen raatanut Tomi Hauska (OmaSp). Tuomarikolmikko Kaipia—Vauhkonen—Keränen selvisivät loppua kohden koventuneesta pelistä hyvin, ja parista pienestä tuomaribugista huolimatta peli ei siihen(kään) Veiterän osalta jumittunut. Se tietysti on pantava merkille, että Veiterä ei ole vielä hävinnyt Bandyliigassa yhtään peliä, kun takana on kuusi ottelua. Tasureita on neljä kappaletta, joka lienee jonkinlainen moderinin Bandyliiga-aikakauden ennätys tässä vaiheessa kautta? (Jääpallitilastotietäjä Tuomas Hoppu voisi hoppuilematta tarkastaa tämän Exceleistään?)

Ylä-Outinen: parempaan olisi pystyttävä

Päävalmentaja Joonas Ylä-Outinen oli mietteissään pelin jälkeen:

– Ensimmäisellä puoliajalla peli oli aika hyvin meidän hallussa. Botnia ei pystynyt maalipaikkoja juurikaan luomaan. Meidän vastaavasti olisi pitänyt pystyä paikoistamme tekemään enemmän kuin kaksi maalia, päävalkka pohti.
– Toisella jaksolla puolustaminen oli paljon lepsumpaa kuin ensimmäisellä jaksolla ja meidän virheistä Botnia pääsi rokottamaan liian monta kertaa.
– Tämän päivän esityksemme ottaa päähän varmasti koko joukkuetta, mutta huomenna on taas uusi päivä ja taas on uusi mahdollisuus kehittyä paremmaksi ja vahvemmaksi.

Luvassa Narukerää ja Tapanina Mikkeliin

Veiterän pelit jatkuvat ensi lauantaina (14.12.) kovalla vieraspelillä Porissa. Sen jälkeen palataan kotikentälle, ja la 21.12. kohdataan toistamiseen Narukerä. Tämän kauden perinteinen Tapaninpeli on vuorostaan Mikkelissä (torstaina 26.12.).

–Bndtmts
(Rapsaa täydennetty päävalmentajan kommenteilla klo 20:20.)

 

Tärkeä voitto porvoolaisista

Veiterä palasi voittojen tielle tärkeällä voitolla Porvoon Akilleksesta. Koti-Kisapuiston huippuolosuhteissa nähtiin kauden parasta Veiterää: hyvin luisteleva ja taisteleva kotijoukkue on uusinut peli-ilmeensä ja tässä vaiheessa kautta napattu voitto yhdestä päävastustajasta pitää hengen korkealla.

Veiterää – Akilles 3—2 (2—1)

Pelillä oli panosta. Sen näki jo alkuläppärin aikana: ottelua valmistavat luistelut ja verryttelypelit otettiin napakasti ja joukkueet tulivat varsinaiseen peliin hyvin latautuneena.

Ensimmäisellä puoliskolla lappeenrantalaisjoukkue näytti kannattajilleen – sekä ahkerasti omia kannustaneelle porvoolaisten faniryhmälle – miksi Veiterää ei saa laskea pois loppukauden ratkaisupelejä pohdittaessa: nöyryys hyökkäyspelissä, pallon hallinta omalla puoliskolla, terävät ja oikea-aikaiset hyökkäyksien päättämiset piti aloitteen kotijoukkueella koko ensimmäisen jakson aikana. Toisaalta myös Akilleksen hyväksi tiedetty puolustus piti numerot tasaisina ja pelin jännittävänä.

Toisin sanoen: tänään nähtiin Kisapuistossa kauden parasta jääpalloa kahden huippujoukkueen toimesta.

Veiterä aloitti maalinteon kulmurista 9. minuutilla; Christian Mölli Laibert (Kuusitunturi) iski Tomppa Hauskan (OmaSp) tarjoileman syötän sisään. Hyvä suoritus, vaikka painetta Veiterällä on juuri kulmamaalien tekoon.

Akilles vastasi heti muutama minuutin kuluttua, kun Filip Svennas ruokki Joni Vupi Vuopiota kulmurista kaarelle ja siitä vastustamattomasti Vuopio iski pelin tasoihin. Onneksi laukaus ei osunut kenenkään maalissa seisoneen muurimiehen naamaan…

Ensimmäinen jakso oli kuitenkin hienoisesti Veiterällä hallussa. Eritysesti vihreiden #6, T. Hauskan panos oli vahva. Hän oli energinen ja todellinen kentän kunkku. Hän pelasi esimerkillisesti ja viisaasti ruokkien ylempiä keskikenttäpelaajia ja hyökkäyksen kärkeä. Näin ollen peli painui vääjäämättä Akilles-päätyyn ja 24. minuutilla Janne Hauska (OmaSp) osoitti edelleen vaarallisuutensa, tarkka osuma vei Veiterän 2—1-taukojohtoon. Syötön merkkautti peliä hyvin viimeisellä hyökkäyskolmanneksella järjestellyt Aleksi Aksi Seppänen (Ravintola Lalo). Myös Veiterän maalivahti Saku Herranen (Lappeenrannan Energia) nappasi muutaman maukkaan, maukkaan kopin ja siten nollasi mm. Killenin syömähammaslääkäri Rasmus Kettusen.

Tauon jälkeen osat pelin hallinnassa vaihtuivat. Veiterä ei enää päässyt niin selvästi tekopaikoille ja aivan viimeisimmät ratkaisut jäivät näkemättä. Lisäksi on todettava, että sulkavalta maailmalle soutanut huippumolari Iikka Lempinen piti ajoittain joukkuettaan pystyssä. Vierasjoukkueelta erottui varsikin Lappeenrannan Energian energisimmän palkinnot napannut Otto Huopalainen – hänestä on kasvamassa arvokas pelaaja Akillekselle. Voi nähdä, että Huopalaisella on edessään lupaava jääpalloura suomalaisilla tai mieluummin ruotsalaisilla kentillä.

Akilleksen nuori Elmer Lönnberg sai survausta maalinedusruuhkasta pelin tasoihin ja porvoolaiset saivat hengen päälle. Tilannetta edelsi Veiterän koko puolustuksen hieman slarvi asenne ja Kettunen pääsi vapauttamaan Lönnbergin maalintekoon.

Ajoittain näytti siltä, että tuleeko tästäkin tasuri – vai viekö porvoolaiset pisteen pois kotijoukkueelta. Toisella jaksolla pidettiin yksi Akilleksen aikalisä ja jokunen lisäaikaa tuonut huoltotauko. Niistä päätuomari Antti Malaska, joka ihan vaan sivumennen sanoen oli tänään eleettömän hyvä, antoi sopivasti lisäaikaa, jonka myötä Veiterä sai luotua muutaman tiukan tilanteen Lempisen maalille – ehkä Akilles keskittyi liikaa hyökkäämään?

Kun kellossa oli 90:00, niin Veiterä sai Starkin kulman tilanteen, jossa kaarelle aseteltiin kotijoukkueen ykköspyssyt. Lappeenrannan Energian energisimmän pelaajan palkinnon ansaitusti pokannut T. Hauska syötti ja vastoin tapojaan Janne Hauska ei litsannutkaan palloa voimalla maaliin, vaan tyylipuhtaalla suppauksella sijoitti pelivälineen nätisti maalin kattoon. Kädet kohti pimeää Kisapuiston iltaa!

Joonas Ylä-Outinen: ansaittu voitto

Veiterän päävalmentaja Joonas Ylä-Outinen oli tyytyväinen joukkueensa otteisiin:
– Tänään varsinkin ensimmäinen jakso oli meiltä todella hyvää ja kontrolloitua pelaamista.
– Pystyimme käyttämään niitä tiloja hyväksemme, joita olimme etukäteen katsoneet ja vähän paremmalla viimeistelyllä olisimme voineet johtaa enemmänkin kuin yhdellä maalilla, päävalmentaja analysoi.

– Toisen puoliajan alkuun saimme myös muutaman erinomaisen maalipaikan luotua, mutta tänään oli maalinteon tehokkuudessa parantamisen varaa.
– Sen jälkeen liian moni meidän hyökkäyksistämme päättyi Akilleksen kaaren tuntumassa huonoihin ratkaisuihin, joista Akilles pääsi kääntämään hyvin peliä kohti meidän maalia, mutta Saku [Herranen] piti meitä taas pelissä mukana kun sitä tarvittiin. Onneksi lopussa Jamo [Hauska] sitten ratkaisi kulmasta ja saimme mielestäni ansaitun voiton, kun katsoo koko pelin kokonaiskuvaa, Ylä-Outinen summasi.

Kaikkiaan Veiterän tärkeä kotivoitto osoitti, että edellisviikon aikana reeneissä on keskitytty oikeisiin asioihin ja joukkueen kesken on pohdiskeltu hyvän joukkuepelaamisen teemoja myös fläppitaulun äärellä.

Akilles-pelin pöytäkirja

Veiterän kotimatsit jatkuvat heti huomenna Botniaa vastaan. Helsingin jääpulmat siirsivät heidän päivän ottelun tulevaisuuteen, ja onkin kiva että bottalaiset pääsevät sunnuntaina isolle jäälle täällä ”isiensä mailla”, monessakin mielessä…

Ottelu Botniaa vastaan alkaa sunnuntaina klo 15 – tervetuloa kannustamaan Veiterää ja nauttimaan hienosta pelistä! EeKoo:n vihreällä kortilla on maksuton sisäänpääsy.

–Dndtmts

 

Taas tasuri

Veiterä ja kotijoukkue HIFK tasasivat pisteet jo toistamiseen. Myös tällä kerralla HIFK kiri takaa tasoihin. Päävalmentaja pettyi omaan panokseensa otteluun valmistautumisessa, ja antoi sapiskaa myös joukkueelleen…

HIFK – Veiterä 3-3 (0-1)

Ottelun alku Kallion tekarilla oli HIFK:n hallintaa ja Veiterä ei päässyt kunnolla peliin mukaan. Aku Ojanen iski punapaidat rankkarilta jaksojohtoon, joka piti taukoon asti.

Toisella jaksolla Veiterä paransi peliä: Janne Hauskan (OmaSP), Veeti Hyvärisen (Bonum) ja Joonas Peuhkurin (Nordic Interim)  maaleilla Veiterä oli jo 1–3-johdossa, ja näytti siltä että kyllähän tästä voitto saadaan.

Sen jälkeen Veiterä hölläsi jälleen otetta. Remmiä ei pidetty riittävän tiukalla. Pettikö luistimen vai henkinen kantti? HIFK kipusi rinnalle, ja olipa lähellä, ettei HIFK vienyt koko pottia itselleen.

Ylä-Outinen: Olen todella pettynyt…

Valmennusjohto ei säästellyt sanojaan pelin jälkeen:

— Olen todella pettynyt meidän ensimmäisen jakson tekemiseen tänään, tööttösi päävalkka Joonas Ylä-Outinen pelin jälkeen.
— Keskittyminen oli täysin väärissä asioissa ja pelaaminen sitä myötä täysin ala-arvoista, pois lukien vastustajan pitkien pallojen puolustaminen, jotka puolustus hoiti kiitettävästi.

Eikä Joonas säästänyt kritiikiltä myöskään itseään:

— Otan siitä kyllä osan omaan piikkiini, etten pystynyt valmistamaan joukkuetta otteluun niin kuin olisi pitänyt.
— Toisella puoliajalla ensimmäinen 25 minuuttia pelattiin jo vähän sinnepäin ja hallitsimme ottelua selkeästi. Mutta sen jälkeen aloimme luopumaan pallosta liian helposti ja jouduimme puolustamaan pitkiä aikoja omalla alueella ja IFK sai tarvittavat pomput tasoitusmaaleihin.
— Lopussa olisimme voineet paremmalla onnella saada voitonkin, mutta ei tämän päivän esityksellä yhtään enempää ansaittu kuin yksi piste ja siihenkin saadaan olla tyytyväisiä, puhisi Ylä-Outinen.

Pöytäkirja HIFK-pelistä

Veiterän seuraava peli on lauantaina 7.12. kotikentällä Kisapuistossa. Silloin vieraaksi saapuu Bandyliigan ennakkosuosikiksi veikattu Porvoon Akilles. Ottelu alkaa klo 16.

Sunnuntaina 8.12. kohdataan kotona Botnia Itä-Helsingistä, 2. peli alkaa klo 15. 

Tulkaa sankoin joukoin kannustamaan Veiterä voittoon!

–Bndtmts 

 

Kauden avausvoitto Botniasta

Veiterän kauden ensimmäinen voitto tuli Botnian kustannuksella. Veiterä hallitsi peliä, mutta ratkaisut tapahtuivat vasta toisella jaksolla.

Botnia — Veiterä 1—4 (1—1)

Lappeenrannan Veiterä nappasi ensimmäisen voittonsa tämän kauden Bandyliigassa Botnian kustannuksella. Peli oli hyvin vierasjoukkueen hallinnassa, vaikka taukonumerot olivat 1—1. Veiterän maalin teki Joonas Peuhkuri (Nordic Interim) ottelun 5. minuutilla Aksi Seppäsen (Ravintola Lalo) esityöstä. Botnia tasoitti ottelun kulmasta.

Toisella jaksolla myötätuuleen hyökkäämään päässyt Veiterä oli vahvempi ja teki tarvittavat maalit. Lopputulos 1—4 Veiterälle oli selvä. Veiterä hallitsi peliä ja maalinteossa onnistuivat Veeti Hyvärinen (Bonum), Matias Valtanen (Gallery Tarvainen) sekä Janne Hauska (OmaSp).

Päävalkka Ylä-Outinen pohti ottelua:

— Saimme otteluun hyvän startin ja nopean avausmaalin, mutta sen jälkeen pelimme meni vastatuulessa hieman sekavaksi.

— Meille tuli iso määrä harhasyöttöjä keskialueella sekä muutamia puolustuksellisia virheitä, joista Botnia pääsi iskemään muutaman kerran vaarallisesti vastaan, mutta onneksi Saku Herranen oli maalissa mies paikallaan ja piti pelin tasalukemissa.

— Toisella puoliajalla saimme tuulen selkämme taakse ja pystyimme hallitsemaan ottelua pallolla ja painamaan Botnian syvälle omalle alueelleen.
— Pelasimme fiksusti emmekä antaneet Botnialle juurikaan paikkoja toisella jaksolla ja vastaavasti pystyimme itse tekemään tarvittavat maalit paikoistamme. Parannettavaa jäi huomiselle paljon, mutta henkisesti tärkeä avausvoitto joukkueelle.

Ottelupöytikseen ja liveseurantaan

Botnia Bandy Youtube

Bottan otteluraportti

Jääpallon ystävien otteluraportti (FB)

Veiterän pelit jatkuvat sunnuntaina Helsingissä. Ottelu HIFK:ta vastaan alkaa Brakun kentällä klo 13. Helsingissä asuvat etäfanit kannustamaan valkovihreä joukkue voittoon!

—Bndtmts

 

Kauden toinen tasuri

Veiterän toinen kotipeli Bandyliigassa päättyi tasanumeroihin 4–4 JPS:n kanssa. Loistavassa bandysäässä pelattu ottelu osoitti, että tilanteet vaihtuvat nopeasti ja sarjan kärkijoukkueet ovat tuloksellisesti hyvin lähellä toisiaan.

Veiterä – JPS 4–4 (0–1)

Loistavissa oloissa pelattu ottelu alkoi varovaisissa merkeissä. Veiterän pelinrakentaminen eteni pitkälti tutusti: Tomi Hauska, Aksi Seppänen, Ere Verhelä ja Joonas Peuhkuri nousivat vuorollaan tuomaan palloa kohti vierasjoukkueen puolustusta. Palloa kierrätettiin rauhallisesti ja varmasti pelaajalta toiselle, mutta viimeisellä kolmanneksella syötöt eivät tavoittaneet hyökkääjiä. JPS:n puolustus oli tiivis.

JPS puolestaan lähti hyökkäyksiin terävästi ja suoraviivaisti: useimmin palloa yritettiin nostaa flippaamalla kärkkäästi irtoavalle Nico Nevalaiselle tai Jarno Eroselle – tämä kaksikko saikin aikaa vieraiden ensimmäisen maalin ottelun 24. minuutilla, Eronen maalintekijänä.

Runkosarjalla jokaisella ottelulla on iso merkitys kauden jatkoa ajatellen. Tämä näkyy ennakkoon kärkijoukkueiksi ajateltujen joukkueiden otteissa. Virheitä varotaan.

Veiterän peliä ensimmäisen jakson osalta voi arvioida siten, että syöttösuunnat ja ajoitukset ovat vielä hieman hakusessa, ja hyökkäyksiin lähtö oli hieman verkkaista. Se antoi vieraille aikaa ryhmittyä omalle puoliskolle valmiina ottamaan hyökkäykset vastaan.

Sellainen historia tähän otteluun liittyi, että JPS:n riveissä esiintyi Tarmo Ässämäki (s. 2006), joka pelasi Lappeenrannassa uransa ensimmäisen miesten Bandyliigaottelun.

Toisella puoliskolla molemmat joukkueen lisäsivät vauhtia. Ensin Veiterän pelin rytmittäjä ja keskikentän moottori Tomi Hauska vedettiin näyttävän pujottelun jälkeen nurin rankkarialueella: pakki Atte Niiranen jäähylle ja Janne Hauska täräytti pallon verkon perukoille.

Hetken päästä tästä pallo vietiin kulmalipulle, josta T. Hauska syötti Valtteri Hauskalle: Veiterä johtoon 2–1 ja ote näytti kääntyneen kotijoukkueelle. Kellossa oli 51 minuuttia.

Tämän jälkeen JPS aloitti vahvan jakson: Joonas Hiltunen tinttasi kulmurista yläkulmaan ja tasoitti pelin (58. min), JPS sai hengen päälle. Vierasjoukkueen suoraviivainen peli toi tulosta kuuden minuutin jälkeen: Hiltunen kikkaili illan toisen hyvän hyökkäyksen jälkeen ja vei valkopaidat 2–3-johtoon. Eikä mennyt kuin neljä minuuttia, niin JPS oli jo kahden maalin johdossa (Aki Manninen–Veeti Pulkkinen). Tilanne näytti kotijoukkueen kannalta hankalalta.

Veiterä lisäsi  luistelua ja vaikutti siltä, että JPS tyytyi vetäytymään omalle puoliskolle täyttämään puolustusaluetta. Kotijoukkueen T. Hauska ja A. Seppänen pyörittivät peliä kohti vastustajan maalia ja vihdoin 70. minuutin kohdalla Ere Verhelän laukauksella Veiterä kavensi pelin 3–4:ään. Tässä vaiheessa näytti taas siltä, että ote kääntyi kotijoukkueelle. Kippari-Verhelä oli kotijoukkueen vastuunkantaja ja tasoitti numerot 84. minuutilla.

Ottelun lopussa odotettiin, että Veiterä olisi kerännyt pisteet kotiin, mutta niin vain JPS sai pidettyä oman puolustuksen kasassa ja pisteet jaettiin. Rehellisyyden nimessä on todettava, että tasuri oli Veiterälle tyydyttävä ratkaisu.

Pelin jälkeen valmentaja Joonas Ylä-Outinen tyytyi toteamaan:
– Hyvä peli oli. Kaksi tosi hyvää joukkuetta oli vastakkain. Tärkeä piste saatiin.
– Varsinkin alkukauden näkökulmasta hyvä peli pelattiin, ja pelikelikin suosi tällä kertaa, Ylä-Outinen pohti.

Lappeenrannan Energian energisimmän pelaajan palkinnot osuivat tällä kertaa maalisepoille Verhelä ja Hiltunen.

Ottelupöytäkirja

Veiterän osalta sarja jatkuu ensi viikonvaiheessa Tsadinreissulla: lauantaina Botta ja sunnuntaina Hifki – pelit pelataan Brakun kentällä. Seuraava kotiottelu on la 7.12., jolloin Kisapuistoon saapuu viime vuosien kova vastus Akilles. Ottelu alkaa klo 16:00.

–Bndtmts

Kauden avaus: tasapisteisiin Hifkin kanssa

Veiterä – HIFK 4–4 (1–1)

Lappeenrannan Veiterä avasi jääpallokauden 2024–25 sateisella Kisapuiston tekojäällä Helsingin IFK:ta vastaan. Ottelu oli tasainen, ja juuri ennen loppua koettu raju sadekuuro ja kova tuulenpuuska vei kotijoukkueelta parhaan terän. Aktiivinen vierasjoukkue kampesi itsensä tasoihin.

Ottelun alku oli kotijoukkueelta hieman hapuileva ja selvästi aktiivisemmin luistellut ja korkeita nostopalloja viljellyt HIFK pääsi tekemään avausmaalin jo 4. peliminuutin kohdalla: ennakkoluulottomasti peliä avannut Eelis Laitinen viskasi pitkän ja kokenut Aku Ojanen taituroi pallon ilmasta maaliin ohi Veiterän Saku Herrasen. Avausmaalin myötä pelin ote oli vahvasti vierasjoukkueella.

Veiterän tasoitusta – ja samalla kauden avausmaalia Bandyliigassa – saatiin odottaa 26. minuutille, jolloin terävästi maalipaikkoja nuuskinut nuorisolainen Paavo Simpura sivalsi maalin edustalta pelin tasoihin. Näissä numeroissa mentiin vaihtamaan kuivat sukat litimärkiin luistimiin.

Pelilliset hienoudet jäivät näkemättä: molemmat joukkueet paiskoivat pitkiä palloja kohti vastustajan rankkarialuetta ja mitään erityisempiä pelikuvioita ei nähty. Tuomarikolmikolla riitti tsekkailtavaa paitsiotilanteissa ja ajoittain pitkinä ammutut pallot pysähtyivät ennen päätyviivaa vesilammikoihin. Ja sitten luisteltiin kilpaa sen perään.

Toisella puolikkaalla sade hieman hellitti ja kentältä aurattiin vesi pois. Veiterä sai navakan myötätuulen paidan numeropuolelle ja Ere Verhelän (64. min) ja Janne Hauskan (69. min) maaleilla kotijoukkue hankkiutui johtoon – vaikutti siltä, että mestarijoukkueen rutiinitaso riittäisi tänään tuomaan pisteet kotiin. Varsinkin Hauskan 3–1-maali oli osoitus, että ”vanhakin vielä osaa”. Loistava pallon haltuunotto pitkästä Herrasen heitosta ja ykkösellä ohjaus maaliin yli korkeaksi kurottaneen Laitisen.

Vielä kun ankarasti uurastanut Christian Laibert tinttasi maalinedusruuhkasta Veiterälle 4–1-johdon (78. min), niin näytti siltä, että pisteen jäävät kotiin. HIFK ei kuitenkaan luovuttanut – ja heti maalin jälkeen otetulla aikalisällä valmentaja Teemu ”Temppu” Laitinen teki muutamia taktisia muutoksia.

HIFK kavensi 82. minuutilla rankkarista (Ojanen) ja viiden minuutin kuluttua Ilia Sokolev toi vieraat jo maalin päähän. Sitten alkoi sataa oikein kunnolla. Viimeisen noin kymmenen minuutin kohdalla koettiin Kisapuistossa erittäin ankara sadekuuro, jota maustoi erittäin kova ja puuskainen tuuli. Siis sellainen keli, jossa veneellä ajetaan saaren suojaan turvaan pitämään tuulta ja pienentämään purjeita. Ja varmaan Veiterän ukotkin luulivat, että näin pitää tehdä. HIFK sen sijaan painoi täysillä vastatuuleen. Iiro Väkiparran maalilla, johon syöttöpojo merkittiin Patrik Huberille valkopaidat nousivat tasoihin. Sitten vielä pelattiin hetki ja lopulta pt Gustafssonin pilli pelasti pelurit pukukopin suojaan.

Veiterän leirissä päät painuivat ja hifkiläiset tuulettivat. Tasuri oli karvas, mutta rehellisesti sanottuna vierasjoukkue ansaitsi pisteen: se oli aktiivisempi, yritteliäämpi, aktiivisempi ja luistelevampi. Veiterässä ajoittain vain Aleksi Seppänen teki yksittäisiä nousuja ja J. Hauskan taiturimaista maalia lukuun ottamatta tästä pelistä ei juuri jäänyt muuta kerrottavaa.

Ylä-Outinen: Isot virheet ratkaisivat

Pelin jälkeen Veiterän päävalmentaja Joonas Ylä-Outinen oli mietteliäs:

– Oli kyllä haastavat olosuhteet koko pelin ajan, mutta olihan tuo pelin lopun keli jotain sellaista mitä en ole koskaan jääpallokentällä kokenut!
– Ensimmäisen puoliajan aloitimme heikosti, mutta pelin edetessä pystyimme parantamaan huomattavasti ja saimme pelin hallinnan itsellemme kovasta vastatuulesta huolimatta.

Ylä-Outinen näki pelin kehittyneen suotuisasti puoliajan jälkeen:
– Toiselle puoliajalle saimme myötätuulen taaksemme ja tarkoitus oli lähteä pelaamaan jäitä pitkin kelin niin salliessa, mutta vähän se alku meni turhaksi räiskimiseksi, päävalmentaja harmitteli.
– HIFK puolestaan pelasi järkevämmin jäätä pitkin ja hallitsi sitä kautta peliä. Oman aikalisämme jälkeen saimme kuitenkin hieman selkeytettyä pelaamistamme ja saimme tehtyä tarvittavat maalit, joiden olisi pitänyt riittää voittoon, mutta lopun muutamat isot virheet maksoivat tänään harmittavasti yhden tärkeän pisteen, totesi Joonas Ylä-Outinen.

Lappeenrannan Energian energisimmän pelaajan palkinnot ojennettiin ansaitusti Veiterän Janne Hauskalle sekä junnuaikojen kotikentällä pelanneelle, HIFK:n puolustuksen varmaotteiselle Richard Laibertille. Tutut pelimannet paiskasivat hymyssä suin kättä pelin jälkeen:

Ottelupöytäkirja

Veiterän seuraava kotipeli on lauantaina 23.11. kun yhdeksi mitalisuosikiksi veikattu JPS saapuu Kisapuistoon. Ottelu alkaa klo 16. Tervetuloa kannustamaan kotijoukkue voittoon! 

–Bndtmts
Kuva ja päävalmentajan haastattelu: Mari Ylhäinen

Aarne ”Arkka” Airaksinen muistoissamme

Veiterän 1950-luvun mestaruusjoukkueiden avainpelaaja Arkka Airaksinen, 11.1.1930–8.8.2024, on poissa.

Hänen jääpalloura on alkanut jo 1940-luvulla LUM:n riveissä, jossa tuloksena oli SM-kulta ja pronssi. Veiterä perustettiin vuonna 1950 ja Airaksinen kuului kolmesti SM-kultaa ja muita mitaleja voittaneisiin joukkueisiin. Hän oli yksi lappeenrantalaisen jääpallo-dynastian avainpelaajia.

Viimeisen SM-mitalin Airaksinen saavutti vuonna 1959, jolloin tuloksena oli SM-pronssi.

Kaikkiaan LUM:ssa ja Veiterässä pelannut Arkka saavutti 4 SM-kultaa, 2 SM-hopeaa ja 5 SM-pronssia – 11 mitalia, eli melkoinen mitalisade koko uransa aikana. Jääpallon taso tuohon maailman aikaa oli Suomessa erittäin korkea. SM-tasolla menestyneelle urheilijalle osui kohdalleen 1 B-maaottelu.

Aarnen muistoa kunnioittaen Veiterä ry lähettää hänen omaisilleen, lapsilleen ja sukulaisille surunvalittelut. Hieno jääpallopersoona luistelee nyt tuonilmaisilla jäillä.

Veiterämedia haastatteli Arkkaa vuonna 18.2.2021 hänen 91-vuotispäivän jälkeen. Tallenne (n. 11 min) on nähtävänä tästä linkistä.

*  *  *

 

52 kertaa kiitos

Lappeenrannan Veiterän SM-kultaan ja Cup-mestaruuteen päättynyt jääpallokauden mahdollistajina toimivat kaikkiaan 52 lappeenrantalaista, eteläkarjalaista ja suomalaista yritystä ja yhteisöä. Kaikille heille kuuluu suuri kiitos Veiterä ry:lle ja edustusjoukkueelle osoitetusta tuesta.

Veiterän pääyhteistyökumppaneina toimivat nämä 13 yritystä:

Veiterällä oli kauden 2023–24 aikana yhteensä 22 yhteistyökumppania:

Veiterää muuten tukeneita yrityksiä oli 17 toimijaa:

Kiitos kaikille tuestanne edustusjoukkueelle tuplakultakaudella 2023–24!

 

*  *  *

Long Play -raportti: U12SM-finaalit

U12-SM-lopputurnaus pelattiin Porvoossa samanaikaisesti kuin U14 vastaava Jyväskylässä. Oulun putkirikko muutti suunnitelmat monta sataa kilometriä lähemmäs ja monta sataa euroa halvemmaksi.

Turnaukseen ilmoittautui läheisen sijainnin vuoksi peräti 14 joukkuetta mutta viime metreillä Narukerä perui ns. haastejoukkueen osallistumisen. Akilles esitti joukkueille, että pelataan alkusarja kahdessa lohkossa ja vain 20 min suoralla peliajalla. Loppujen lopuksi tähän sapluunaan kaikki sitten suostuivat, mutta näin jälkikäteen arvioiden ehkä kilpailullisesti legendaarinen haaste- ja kilpasarjan erottaminen olisi tuonut enemmän tasokkaita ja kovavauhtisia pelejä. Mutta viisastelu on turhaa, turnaus on pelattu ja mitalit on jaettu.

Veiterä oli A-lohkossa ja neljän joukkoon oli päästävä, jotta su-aamuna pelattaisiin vielä mitaleista. Muita kovia samassa lohkossa olivat timanttinen OLS Sininen talentti Roope Mustajärven johdolla sekä HIFK maesto Toikan johtamana. Neljäs jatkoon menijä olisi sitten Akilles. B-lohkossa neljän joukkoon menisivät ennakolta kivikova OLS Keltainen Johannes Jaakon kipparoimana ja Viitaniemen montussa reenaileva JPS Punainen. Kahdesta jäljelle jäävästä kovan kisailun taistelisivat Kerä, WP ja Vesta.

Pelit käyntiin huippuoloissa

Veiterä matkusti tutulla kaavalla la-aamupäivällä Pallokentän loisto-olosuhteisiin. Aamun kovin pommi oli se, että HIFK löi vastoin odotuksia OLS Sinisen niukasti 4-3. Veiterän ensimmäinen vastus oli heikohko JPS:n haaste. Lopputulos 6-0, ei hienouksia mutta hyvä fiilis päälle. Maalit: Jere Vaittinen 2, Roope Lavikka 2, Jose Lindqvist 1 ja Jermu Sorjonen 1.

Toiseen peliin ei joukkuetta tarvinnut sitten sen enempää valmistaa. Se oli henkisen puolen juttuja koska vastaan tuli kaikkien odottama supertalentti, todennäköinen 2012-ikäluokan NHL-varaus, Roope Mustajärvi. Teema oli selvä:

1) joukkueena ja tiiviinä pakettina ylös- ja alaspäin pelaaminen,
2) jokainen saa mitata oman tasonsa ehkä Suomen parasta oman ikäluokan pelaajaa vastaan.

Toki näissäkin palstoilla on hehkutettu aivan liian paljon yksittäisen pelaajan roolia ja joillakin on saattanut vetää mustiin, että pelihän on joukkuepeli. Niin nytkin. OLS meni menojaan mutta pitkälti 2-3 erinomaisen yksilön voimin, kuin eräät O&O Veiterässä joskus. Tilanne 14. minuutin kohdalla 4-0 Olssille. Veiterä ei ollut pelannut huonosti, ja varsinkin Juuso ”Rocky” Kallio osoitti maalinsuulla, ettei Olssi ainakaan helpolla maaleja tee. Veiterän maaliruisku aukesi vasta pelin 18. minuutilla mutta ne maalit levitettiin sitten nopeasti ja pelin lopputulos 4-4. Veiterältä hylättiin yksi maali, kun Olssin maalivahti väitti maalin siirtyneen pois paikoiltaan ennen kun pallo oli rysässä. Aluksi tuomari maalin hyväksyi mutta maalivahdin huudon jälkeen hylkäsi, jota Olssin lankkuväkikin pelin jälkeen ihmetteli ja oli tällä kertaa Veiterän puolella. Mutta tapahtumiin nähden oikea lopputulos, todella hyvin joukkueena pelannut Veiterä oli istuttanut OLS Sinisen pääkoppaan pahaenteisen tuulahduksen siitä, ettei Veiterää voi sunnuntain ratkaisupeleissä väheksyä vaan Olssinkin pelin tulisi olla pirteän tehokasta, mikäli Veiterän mielisi voittaa. Veiterän maalit: Jere 2 ja Sisu Hyttinen 2. Veiterän paras pelaaja oli ”Rocky” Kallio.

Viiden minuutin mehutauko ja vastaan heikko Kampparit Musta. Veiterä vei peliä ja 9 minuutin jälkeen 4-0. Lopputulos 7-0. Kaamea tasoero, juuri sitä, mitä tällä lohkojaolla ennalta osattiin pelätä. Mutta turha jossitella. Veiterän maalit: Jermu 3, Jose 2, Jere 1 ja Sisu 1.

No niin, henkimaailman juttuja osa kaksi. Ensin upea nousu Olssia vastaan ja sitten heikko Kampparit 7-0. Toiseksi viimeinen peli ja ennakolta heikompi Akilles vastaan, ja varsinkin heikennystä toi se, kun Porvoon Patteriston ykköshaupitsi Rico ”Rocco” Rajala ampui kovilla Jyväskylässä U14-turnauksessa. Veiterä aloitti maalinteon, kun Jermu käveli koko kentän läpi ja 1-0. Kaikki veiteräiläiset luulivat, että saman voi tehdä toistamiseen useita kertoja. Veiterän pelaajat siis unohtivat, mitä tarkoittaa syöttö. Pallon irroittaminen lavasta ja sen saattaminen mailan lavalla tarkasti kanssapelaajan lapaan. Jäi kuva, että lyhyellä tauolla nautittu mehu oli liian sokeripitoista ja osa mehusta oli valunut pelaajien mailojen lapoihin, niin mahdotonta oli päästää pallo irti omasta lavasta. Akilles teki kolme seuraavaa ja johti 3-1. Hupsista. Kaksi maalia kulmasta, ja toinen niistä menisi maaliin kerran talveen, hiljainen lörpsähdys löysi tiensä jostakin Veiterän pelaajien jalkojen välistä. Pallon lentorataa voi verrata ampiaiseen, joka viimeisillä voimillaan auton tuulilasiin hipaisun jälkeen saisi otteen tienpenkan horsmasta; ei voimaa, ei tarkkuutta. Veiterä sai kun saikin tasurin aikaiseksi, Akilleksen omalla maalilla ja Roopen ranteella.

Viimeisessä pelissä vastaan Stadin Punainen HIFK, joka oli voittanut päivän peleissä kaikki pelinsä, myös OLS Sinisen. Veiterällä kaksi tasuria, joten vain voitolla lohkovoittoon. Tappiolla tai tasurilla lohkokolmoseksi. Ei siis tarvittu sen enempää Veiterää henkisellä puolella ”koutsata”. Teemaksi kolme asiaa päivän pelien annin perusteella:

1) 20 minuuttia satalasissa mutta se ei tarkoita hosumista,
2) syöttöpeli,
3) tiivis kuusikko – kaikki hyökkää ja kaikki puolustaa/myötäkarvaa.

OLS-peli näytti, että osataan pelata, ei tarvitse jännittää, ollaan jo jatkossa. Lohkovoitolla lähtökohtaisesti helpompi vastus su-aamun puolivälierään.

Kun joskus pelaajista aistii, että kaikki on valmista kuin partiopojalla nuotion sytytyksessä niin ennen HIFK-peliä fiilis oli vahva. Tarvittiin tulitikun sijaan tuomarin pillin vislaus. Kahdeksan minuuttia ja peli Veiterälle 4-0. Joukkue karvasi korkealta ja luisteli pallon kiinni, vei sitä sitten maestro-Toikka tai joku muu. Veiterän peli oli 100 % hanskassa. HIFK ei päässyt oikein mihinkään, joten 14min ja 7-0. Toikka kaunisteli 7-1 lopputuloksen. Veiterä pelasi hienosti ja jälkikäteen kuultuna HIFK pelasi yhden talven huonoimmista peleistään. Veiterä kihautti pesää: Jere ja Sisu kahdesti sekä Touko Nurminen, Jose ja Roope maali poikaan.

Yllätyksiä myös muissa peleissä

Toisessa lohkossa tapahtui myös isoja yllätyksiä. Lohkovoittajaksi yllätysten yllättäjä Vesta, joka löi yhdellä pisteellä kakkoseksi tulleen OLS Keltaisen, kolmoseksi JPS Punainen ja neloseksi Kerä. Se tarkoitti sitten sitä, että Kerä Veiterän välierävastustajaksi, Olssit joutuivat vastakkain, HIFK-JPS ja Akilles-Vesta.

Turnauksen ensimmäinen julma kohtalo oli siis tapahtunut; osoitus, ettei maailma ole tasapuolinen, se on selittämätön. Kun alkusarjassa pelattiin vain 20 min per ottelu, niin tasaisessa pelissä yhdelläkin virheellä oli iso merkitys. Nyt sen koki molemmat OLS:t, kun Vesta yllätti OLS Keltaisen B-lohkossa ja A-lohkossa HIFK OLS Sinisen sekä Veiterä nipisti Siniseltä pisteen niin talven tuloksien perusteella ennakkoluulottomasti kahta mitalia metsästämään lähtenyt OLS saisi mitalipeleihin vain toisen joukkueen. Se oli kyllä suuren suuri yllätys – jopa vääryys – mutta osoitus siitä, että turnaus oli käsittämättömän kovatasoinen. Toki yksi talven suurista Olssin pelimiehistä Ilari Marjamäki, ei ollut OLS:n rostereissa mukana, joten tasoitusta oli Olssikin joutunut antamaan ennen turnauksen alkua.

A-lohkon pörssikärki oli Olssin Mustajärvi 20+2, Olssin Daniel Pietilä 9+7, HIFK:n Viljo ”Maestro” Toikka 12+2, HIFK:n Lasse Toikka 5+6 ja Veiterän Jere Vaittinen 7+2. B-lohkossa Vestan Jukka Kankaanpää 16+1, Olssin Juho Jaako 10+1 ja Olssin Julius Tiensuu 8+3.

Veiterä lähti hotellille pesulle, sieltä maukkaalle Shell Helmisimpukan kanakorille ja kauppaan iltapalan ostoon. Hotellin uusittua saunaa karjalaispojat ihmettelivät kuin satakuntalaista kumina-leipää. Saunassa oli mukava tunnelma ja valmentajan johdolla muisteltiin kun Jokerit eikun Botnia pyyhki jäätä Veiterän kustannuksella U12-lopputurnauksessa Porvoossa 2020. Veiterällä oli tuolloin kovat odotukset, todella laadukas Veiterä-joukkue mutta osaltaan lauha sää vei Veiterän taitopelistä tehot pois ratkaisupeleissä. Veiterä jäi tuolloin neloseksi, joten mitali voitiin asettaa tällä kertaa sunnuntain tavoitteeksi kun sääkin näytti jatkuvan ihanteellisena jääpalloon.

Valmiina sunnuntain mitalipeleihin

Kaikki terveenä ja mieli virkeänä su-aamun klo 09 peliin Kerää vastaan. Henki oli selvä, voitolla neljän joukkoon, tappiolla säälipeleihin. Kerällä oli kaksi laatupelaajaa, muutama hyvä ja kentällinen haastepoikia. Käytännössä Kerä vesitti mahdollisuutensa menestyä pelaamalla ylisuurella joukkueella kun haastejoukkuetta ei ilmoitettu turnaukseen mukaan. Valmennuksella luottavainen mieli kun pelataan 2x20min ja Kerä peluuttaa lähes tasaisesti kaikkia, joten Veiterän tasokas joukkue myllyttää jossakin vaiheessa tarvittavat maalit. Veiterän prinsiipit peliin olivat: 1) alku huolellista ja virheetöntä peliä 2) vahva luistelu molempiin suuntiin 3) maalipaikoissa huolellisuutta.

Veiterä sai hyvän draivin päälle heti alusta saakka ja joukkueiden tasoero tuli selvästi esille. Veiterä oli luisteluvoimaisempi, taitavampi, joukkueena tiivis kuin tiiliseinä. 7 minuuttia ja 5-1, taukotulos 6-1. Kerän maalivahti taisi olla vastustajan paras pelaaja. Toisella puolikkaalla Veiterä vei ja Kerä purkautui. Lopputulos 11-1. Karu osoitus siitä, että Kerän olisi pitänyt saada jostakin 2-3 pelaajaa lisää ja ilmoittautua turnaukseen haaste- ja kilpajoukkueilla. Nyt kun oli rumasti sanottuna pari merimerkkiä mukana niin Veiterä kiersi ne joko väärältä tai oikealta puolelta muttei koskaan ajanut karille. Ns. sekajoukkueella ei näissä karkeloissa pärjää, turnauksen taso oli niin jäätävän kova. Veiterän sepot: Jose 5, Jere 2, Sisu 2 sekä Aslalle ja Roopelle 1 peluriin.

Turnauskaavio ei ollut aivan timanttinen kun perusperiaate on se, että lohkovoittajaa vastaan tulisi aina huonoiten alkusarjassa sijoittunut joukkue. HIFK voitti JPS Punaisen 6-2, OLS Sininen Keltaisen 11-5 ja Akilles valmisti todellisen aamupommin pudottamalla Vestan 4-2. Näin Akilleksen olisi pitänyt tulla Veiterää vastaan ja HIFK ja OLS Sininen olisi ollut toinen pari. Mutta totuus oli se, että välierissä Veiterä – OLS Sininen ja HIFK – Akilles.

Jos mielit finaaliin, oli voitettava OLS Sininen, Roope Mustajärven tähdittämä ja Daniel Pietilän toimiessa adjutanttina. Kaamea vastus, uskaltaa sanoa, että jollakin tavalla alkusarjat ja puolivälierät huomioiden, henkinen finaali. Veiterää ei tarvinnut valmistaa peliin, kaikki ymmärsivät pelin hengen. Valmennus nosti esiin kaksi tärkeää pointtia. 1) OLS:lla on pakkovoitto koska OLS Keltainen pelaa vain sijoista 5-8 ja 2) Veiterä pärjää vain yhtenäisellä joukkuepelillä, ei sooloilemalla.

Pelin alku oli tuloksellisesti OLS:n, 1-3 seitsemän peliminuutin kohdalla. Mustajärvi ei ollut maalannut vielä yhtään, Pietilä teki kaksi. Seuraavat seitsemän minuuttia oli Veiterän, tilanne vartin kohdalla 7-3 Veiterälle. Erän päätteeksi Mustajärvi heräsi ja teki kaksi. Kun tuomari vislasi tauon merkiksi, alkoi OLS:n lankulla kauhea meuhkaaminen siiitä, mikä on ottelun taukotilanne. Tilastopalvelu näytti 7-5, OLS:n mukaan tilanne olisi 6-6 ja Veiterän mielestä 7-6 Veiterälle. Päätuomari, liigassakin viheltänyt Söderberg, kertoi varmistavansa tornista tilanteen ja haki sieltä käsinkirjatut muistiinpanot. Tosiaan yksi maali puuttui ja Veiterä sen osti. Tilanne olisi siis 6-7. OLS:n lankkuväki, jossa oli yhtenä valmentajana Suomen mr bandy Samuli Niskanen, väitti kovasti vastaan tilanteen olevan 6-6. Veiterä ehdotti, että tarkastetaan maalintekijät ja syöttäjät pelinumeroittain niin nähdään onko torni tehnyt kirjausvirheen eli erehtynyt tuomarin radiopuhelimen sanomasta. Samoja numeroita ei ollut. Jotta asiassa päästiin eteenpäin, sovittiin, että pelataan peli loppuun ja katsotaan sitten tilanne toisen puolikkaan jälkeen onko tarvetta tarkastella asiaa videolta. Kättä päälle ja peli käyntiin. Toki siinä välissä rauhoiteltiin pelaajia, ettei vika ollut heissä vaan tiukka peli vaati 100% keskittymistä myös tilastopalveluissa.

Toisen puolikkaan alku oli Veiterän, joka pelasi joukkueena yhtenäisemmin kuin OLS. Toki yksilötasolla ehkä OLS vei mutta mutta Veiterälläkin oli kuuluisaa yksilötaitoa mm. Jere Vaittisen mailassa.. 28 minuutilla tilanne Veiterälle kutkittavasti 10-7. Ottelun ratkaisu nähtiin pelin 29. minuutilla. Erittäin vahvasti pelannut Roope Mustajärvi nousi tutun vauhdikkaasti keskeltä. Tilanteessa Veiterän vauhtikone Sisu Hyttinen ajoi Mustajärveä kohti, jolloin Mustajärvi harhautti Sisua mutta Sisun maila kopsahti todella kovaa Mustajärven lapaan, äänen ollessa kuin patteriston Rico Rajalan pommi yläputkeen. Tuomari Söderberg ei viheltänyt tilanteesta vaparia vaan Veiterä sai pallon itselleen ja viiletti vastahyökkäykseen, jonka päätteeksi Jere sivalsi tilanteeksi 11-7. OLS:n lankkuväen lisäksi Mustajärvikin kävi kuumana ja laukoi tuomarille ehkä kuulun V-kirjaimen, ja siitä 3 min jäähy. Mustajärven mennessä jäähylle, maila lensi kenttämikon John Deere -traktorin ovilasiin. Söderberg vihelsi siitä Mustajärvelle kympin eli ulosajon.

Nyt kun asiasta on kulunut jo viikkoja ja kaikki ovat saaneet pulssin alalukemiin niin tilanteeseen voi suhtautua jo humoristisesti, kun tällä palstalla on tapana hieman jerrytellä. Tuleva änärivaraus saanee tuosta tempauksesta johdatellen lempinimen Roope ”Deere” Mustajärvi Suomen ykkösnimen Mikko ”Moose” Rantasta mukaillen. Tällä palstalla on otettu kantaa kovista pelimiehistä, niiden ominaisuuksista ja vaatimuksista. Talenttipelaajan kuupan pitää kestää henkisellä puolella enemmän kuin joukkuepelaajan, niin se vain on. Jollakin tavalla kohtuutonta, jollakin tavalla ymmärrettävää, muttei kuitenkaan mikään helppo setti 12-vuotiaan pelimiehen alun käsiteltäväksi, pelaajalta, jolta kaikki odottavat vain maaleja, menestystä ja mammonaa. Tottakai on lisättävä, ehkä OLS:n lankkuväki antoi erätauolla mahdollisuuden viheltää tai jättää viheltämättä tulkinnanvaraisessa tilanteessa. Hyvä pelimies pelaa aina niin, ettei anna mahdollisuutta viheltää, ei kannata kerjätä verta nenästä.

Loppu oli Veiterän ja lopputulos 16-8. Veiterä syötti karvaan kalkin OLS:lle, lankkuväki vielä kivet heitti mutta puputtivat kuitenkin taukotilanteesta. OLS:n pojat kättelyssä muistuttivat, että veiteräläiset olisivat pelaajia, jotka tykkäävät pojista. Niistä ei kannattanut välittää vaan marssia koppiin iloisena ja tyytyväisenä sekä nauttia finaalipaikasta kolmatta vuotta peräkkäin. Veiterä oli parempi joukkueena, ehdottomasti yhtenäinen, halukas ja intohimoinen voittamaan. Jossittelun varaa jäi tietenkin Mustajärven ulosajon myötä mutta kaikkien ykköspyssyjen pitää pysyä kentällä, mikäli mielit pelejä voittaa. Veiterän maalit: Jere 8, Jose 4, Roope 3 ja Sisu 1. MV Juuso pelasi taas hienosti Jeren ollessa kuitenkin kentän herra ja hidalgo.

Finaalissa vastassa HIFK

Finaaliin vastustajaksi HIFK. Peliin valmistautuminen sisälsi evästelyä ja varusteiden kuntoon laittoa. Harmaita hiuksia aiheutti se, että Jermun toista jalkaa painoi luistin tai sukka tai molemmat. Jalka piti saada pelikuntoon, muutoin ei hyvä heiluisi. Alkuveryttelyssä käytiin ottamassa happihyppelyt ja muistuttamassa siitä, että kaikki pitää loksahtaa kohdalleen, mikäli pytty meinataan viedä Lappeenrantaan. Talven jokaisen keskinäisen mittelön Veiterä oli vienyt, Varkaudessa joulukuun alussa ilman Jereä ja maestro-Toikkaa, Ogelissa kahdesti maalin erolla ja pari viikkoa aikaisemmin Porvoossa. Klo 15:30 ja finaali oli valmis alkamaan aurinkoisessa loisteliaassa bandysäässä. Veiterä karvasi korkealta ja pelasi hyvin, todella hyvin. Riisui HIFK:n aseista ja meni 3-0 johtoon. Paikkoja oli enempääkin mutta hivenen huonoa viimeistelyä ja vielä olisi pitänyt syötellä maalipaikoissa piirun verran paremmin ja enemmän. Tuossa kohtaa maalimäärä olisi voitu paikat laskien tuplata. Vanha viisaus kun et tee niin kaveri tekee ja teki kaksi. Eka erän loppu oli hivenen HIFK:n ja kavensi taukotilanteeksi 4-3. Juuso ”Rocky” Kallio teki yhden paraatipelastuksen kun Toikka sivalsi läheltä ranteella. HIFK:llä oli paikkoja mennä jopa johtoon.

Erätauolla otettiin mehua ja mustikkasoppaa. Peliä ei kehuttu vaan korostettiin, että pitäisi pelata kuten eka erän ensimmäiset 10 minuuttia. Virheetöntä ja varmaa peliä sekä kaikki mehut jätetään kentälle. Toinen puolikas vahvaa Veiterän peliä, Sisu kaahasi banjon ja Jere teki yhden, tilanne 6-3. Sen jälkeen melko tasaista peliä puolin ja toisin 10 minuuttia. Maestro-Toikka otti yhden kolmen minuutin jäähyn, jona aikana pelin 33. minuutilla Touko Nurminen pääsi hyvän joukkuekarvauksen myötä 1-1 tilanteeseen mutta Touko kaasutti HIFK-pakista irti ja pallo pesään, tilanne 7-3. Sen jälkeen valmennus teki yhden virheen ottamalla Toukon vaihtoon, se oli selkeä virhe vaan aina pitää hyödyntää maalin tuoma pelaajan positiivinen into ja energia.

Aloituksesta Lasse Toikka pääsi kiemurtelemaan Veiterän kuusikon läpi ja tilanne 7-4. Seuraavasta Veiterän keskialoituksesta hyökkäyspäässä karmea syöttövirhe ja HIFK läpi ja tilanne 7-5. Kun Veiterä oli käyttänyt eka puolikkaalla FairPlay-hengessä aikalisän kiristettäessä Juuson mv-patjoja niin aikalisääkään ei voinut enää ottaa.

Yksi merkittävä takaisku oli se, ettei Jermun jalka kestänyt täysipainoista peliä, jolloin turnauksessa tuttu vaihtorumba ei päässyt pyörimään suunnitellusti toisella puolikkaalla. Hyökkäyksessä Touko-Sisu-Jose kiersivät keskenään, alakerrassa Asla-Jermu-Jinna pyörittivät alakertaa, keskikentällä Jere ja Roope, joita tuurasi Asla. Jermun poissaolo pakotti siihen, ettei valtavasti töitä tehneet Jere ja Roope päässyt vaihtoon ja Porvoon kuuma keli oli veroittanut poikien luistinten potkua. Tuomari Söderberg vihelsi rankkarin ja Toikka iski sisään, tilanne 7-6. Jollakin ihmeen tavalla Veiterä ylihyökkäsi taas ja jälleen pallon menetys, vastahyökkäys kestettiin mutta avaussyöttö epäonnistui ja pallo HIFK:lle, ja Jusa Haapasaari tasoitti ottelun. Kentällä oli ollut viimeisenä viitenä minuuttina kaksi joukkuetta, joista toinen teki turnauksen kaikki virheet ja toinen rokotti niistä armottomasti maalit ja toi pelin tasoihin. Kaamea tilanne, Veiterä oli henkisesti lyöty. HIFK sai vielä rankkarin mutta Rocky Kallio torjui sen osoittaen olevansa turnauksen yksi parhaista maalivahdeista. Peli viiden minuutin jatkoajalle. HIFK:n pyörityksen jälkeen Veiterä vastahyökkäykseen, ylihyökkäys, pallonmenetys ja maestro-Toikka iskee läpiajosta ratkaisun. Veiterä hiljenee, se oli siinä.

Peli osoitti sen, että altavastaajana on henkisesti paljon helpompi pelata, on vain voitettavaa. Myös valmistautumisessa ryhdyttiin jo hieman miettimään voittoon liittyviä rituaaleja, joka tietysti on ymmärrettävää, olihan HIFK voitettu edellisenä päivänä selvästi. HIFK oppi pelaamaan pelin aikana Veiterää vastaan ja alkoi puolustamaan neljällä kahden karvatessa ylempää. Iskettiin joukkueena, kuten Veiteräkin, omalla puolustusaleueella pallolliseen ja saatiin painetta ja pakotettua huonoihin ratkaisuihin. Tätä tietysti auttoi Veiterän ratkaisevat virheet, joka oli harmillista siihen nähden, kuinka virheetöntä turnaus oli ollut siihen saakka Veiterän osalta. Pelin viimeisellä kympillä palloa ei saatu enää riittävästi Veiterän nopeille hyökkääjille HIFK lisättyä sumputusta puolustuspäässään. Totta kai jälkiviisaana olisi voitu välieräpelin lopussa huilauttaa vieläkin enemmän Jereä ja Roopea, jotta finaaliin olisi jäänyt enemmän energiaa. Viikko oli ollut kaikille pelaajille raskas ja olosuhteet olivat hienot mutta hyvin lämpimät ja sitä kautta raskaat pelaajille auringon porottaessa.

Kaikkiaan turnaus oli Veiterän osalta menestys. Hiukan huonommalla pelillä tai huonolla pelillä väärään paikkaan, oltaisiin voitu jäädä sijoille 5-8 tai vain pronssipeliin, joka sekin olisi voitu hävitä riippuen kuka olisi ollut vastassa. Kuitenkin alkusarjan lohkovoitto, HIFK:n päänahka ja tasuri OLS Sinisen kanssa, Akilles-pelin tasuri oli loppujen lopuksi merkityksetön. Puolivälierässä Kerä oli täysin vastaantulija, Veiterä jätti keräläiset odottamaan kylmiä porilaisia nakkikioskille. Välierässä Veiterä oli parempi OLS:n kahta todella kovaa yksilöä vastaan ja onnistui nipistämään itsensä alun tappioasemasta kuskin paikalle olemalla yhtenäinen joukkue ja tyly maalipaikoissa. Finaalissa päästiin niin lähelle, niin lähelle mutta kaikki palaset eivät kestäneet viimeistä vitosta ja takkiin tuli. Hirveä tapa hävitä, ja aina hopea tuntuu aluksi hävityltä. Niin se on. Vasta myöhemmin sen ymmärtää, oltiin hyviä ja pelattiin upea turnaus. Aina ei voi voittaa ja tappio kasvattaa. Häviämistä pitää oppia vihaamaan. Kolme kertaa peräkkäin Veiterän U12-joukkue on ollut SM-finaalissa tuloksena yksi kulta ja kaksi hopeaa. Viime lopputurnauksessa Jyväskylässä kaikista peleistä voitto paitsi siitä viimeisestä. Karua.

Turnaus oli kaikkiaan todella kovatasoinen. Yksilöt Toikka, Mustajärvi, Pietilä, Vaittinen, Lavikka, Kankaanpää, Haapasaari jne. jne. osoittivat, että taitoa, nopeutta ja peliälyä on jokaisella. Kun huippuyksilöitä tukivat vahvat joukkuekaverit niin keskinkertaisella joukkueella ei ollut mitään asiaa neljän joukkoon. Huima turnaus. Sijoitusotteluiden (3) pistepörssin kärki oli: Jere 13+5, maestro-Toikka 11+4, Mustajärvi 13+2, Jose 10+2, Pietilä 9+2, Roope 5+3.

SM-hopean arvoa nostaa se, että vielä lokakuussa oli hieman epävarmaa, saako Veiterä U12-joukkuetta kasaan. Jeren parin kuukauden huili heikensi joukkuetta parissa turnauksessa ja U14-lopputurnauksen tullessa samaan ajankohtaan Porvoon kanssa Oulun putkirikon vuoksi pakotti se täydentämään Veiterän pakkaa. Kaikki nämä seikat huomioiden selkeästi voitettu hopea. Veiterän U12-joukkuetta kuvaavat sanat:

• joukkue isolla J:llä
• tiivis ja yhtenäinen
• hyvähenkinen
• pakettina pelaava
• roolitettu
• maalintekokykyinen.

Veiterän hopeiset SM-mitalit Porvoon Pallokentältä hakivat:

Juuso ”Rocky” Kallio, maalivahti: pelasi itsensä turnauksen ehdottomaan eliittiin, toisena junnuveiteräläisenä torjui rankkarin finaalissa, vahvat ja varmat patjatorjunnat, piti torjunnoillaan Veiterää pystyssä pelin vaikeina hetkinä, loi joukkueeseen taistelutahtoa, johtajatyyppi kuten maalivahdin tulee olla, upea veskari

Asla Mihl, puolustus ja keskikenttä: pienikokoinen taitava pörrääjä, hyvä ja tasainen turnaus, virheetöntä peliä kalkkiviivoille saakka, hoiti tonttinsa, pelirohkea joukkuepelaaja

Jinna Sorjonen, puolustus: valmennuksen suurin virhe kun ei rekrytty tätä jääkenttien kuningatarta jo alkukaudesta veljensä mukana bandykentille, olemus ja sulava luistelu kuin bandylle luotu, rauhallinen ja varma, todella eteenpäinmenevä luistelu, tie menestykseen vaatii asennetta, rohkeutta ja määrätietoisuutta ja niitä Jinnalla on

Jermu Sorjonen, puolustus: turnauksen parhaita puolustajia ellei paras, hullunrohkeaa mutta varmaa ja taitavaa peliä, lukee peliä ja ennakoi, ajoitus kuin kellonviisarilla, harmillinen jalkavamma välierässä ja finaalissa jätti hivenen jossiteltavaa

Jere Vaittinen, keskikenttä: turnauksen ehdoton TOP3-pelaaja, MVP, kun Veiterä puhuu Mustajärvestä tai maestro-Toikasta, vastustaja puhuu Vaittisesta, jatkaa sitä hienoa junnuVeiterä-perinnettä että voittavassa joukkueessa pitää olla vähintään yksi superyksilö joka pystyy maalintekoon, jatkaa Oulan ja Otson viitoittamalla tiellä

Roope Lavikka, keskikenttä: Veiterän filosofimainen kiituri, peliä tekevä ja peliä lukeva älykkö, urheilullinen asenne ja hyvä luistelu, Jeren kanssa samalla aaltopituudella, Veiterän joukkuepelin sielu , kun saa luistelun smoothie:ksi on vain taivas rajana

Touko Nurminen, hyökkäys: pienikokoinen taisteleva ja periksiantamaton raketti, talven aikana eniten kehittynyt bandypoika, luonne ei tunne sanaa ”luovuta”, Veiterän karvauspelin ilmentymä, valmentajan ihannepelaaja

Jose Lindqvist, hyökkäys: karhea ja rouhea maalintekijä, kaaren sisällä vaarallisimmallaan eikä kysy lupaa, kauhea vimma iskeä maaleja, lapa on kuuma kuin sepällä, kun saa luistelun vieläkin paremmaksi ja syöttöpelin minttiin Jose nousee seuraavalle levelille

Sisu Hyttinen, hyökkäys: valmennuksen rekrytointi ei pettänyt, kaamean luisteluvoimainen, todellinen talentti, kiihdytys kuin Hornetilla, teki töitä molempiin suuntiin ja kovissa peleissä ratkaisevia hienoja yksilösuorituksia.

Veiterän U12-kultajoukkue kiittää tukijoitaan:

Kymecon, Rakentamisen asiantuntija
Hertz Lappeenranta
Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy
Etelä-Karjalan Tili- ja Isännöinti
Kiwa Oy
Kuljetus Kilpiä Oy
LATO, Lappeenrannan Toimitilat Oy
LOAS.fi
LVI Toivanen Oy
MetsäBoard
Peltolan Piha Oy

… koska peli on parasta!

Veiterän U14 tie Suomen mestariksi

U14-SM-lopputurnaus järjestettiin Jyväskylässä Viitaniemen hienossa bandypyhätössä 8.–10.3.2024. Veiterän U14-joukkue sai lopputurnaukseen yhden vahvistuksen kun muutkin joukkueet käyttivät ns. Y-lupapykälää, toiset enemmän, toiset vähemmän. Veiterän ainoa 2009-syntynyt bandypelaaja liittyi joukkueen vahvuuteen.

Turnaus pelattiin erinomaisen hyvissä olosuhteissa kolmepäiväisenä Viitaniemen montussa. HIFK asettui Veiterän ensimmäiseksi vastustajaksi. HIFK:ssa pelasivat tutut kovat nimet aikaisemmilta talvilta: mm. Viljam Huuskonen, Manu Nousiainen ja Martta Niemi. Peli olikin tasan niin vaikea kun ennalta osattiin odottaa. Yksäämistä, puskemista vailla joukkuepelaamisen aakkosia. HIFK pääsi 3–1 johtoon eka puoliskolla Veiterän näennäisestä hallitsemisesta (puskemisesta) huolimatta. Toisen puolikkaan alkuun Vili Mielonen kavensi mutta HIFK teki heti perään tilanteeksi 4–2. Onneksi Otso Toivanen punnersi kaksi kaappia ja sen jälkeen pelattiin tovi tasatilanteessa. Lopun 9 minuutin aikana Veiterä käänsi pelin itselleen neljällä maalillaan HIFK:n tehden vain yhden. Lopputulos Veiterälle 5–8. Nihkeä alku mutta tärkeä voitto. Veiterän tilastot: Oula Mihl 4+2, Otso Toivanen 2+1, Ville-Veikko Hietamies ja Vili Mielonen 1+0 sekä Eliel Pekkola 0+3 ja Luka Harinen 0+1.

Toisessa pelissä vajaan puolentoistatunnin tauon jälkeen vastaan asettui kotijoukkue JPS, joka oli ennakkoon ns. lohkovoiton ratkaiseva peli. JPS tuli tuttuun tyyliin peliin kovalla luistelevalla asenteella olihan talven pelit olleet tiukkoja, toisessa Veiterälle maalin voitto ja toisen JPS käänsi sitten itselleen. Pelin alku oli Veiterän… Eliel VeeVeen syötöstä 1–0, Vili pilkulta 2–0 ja Oula seiskaminuutilla 3–0. JPS otti aikalisän. JPS kavensi 3–1 mutta Oula lisäsi johdon 4-1:een. JPS tuli maalin päähän pelin 14. minuutilla. Mutta JPS sortui hieman veiterämäiseen yksäämiseen ja puskemiseen, joka tuotti tyhmiä virheitä. Veiterän keskikentän pelin sielu, Oula haistaa nämä haaskat. Kaverin päässä on joku oikea bitti, jolla lukee vastustajan aikeet ja kun muun joukkueen avustuksella poloinen pyristelijä ajetaan nuottaan, niin Oula kairaa pienen punaisen itselleen ja rynnii maalintekoon. Niin nytkin, ennen taukoa tärkeä 5–3 ja tauon jälkeen kahteen minuuttiin kaksi kihausta päälle. Kun VeeVee teki Oulan syötöstä vielä yhden ja Oula 28. minuutilla tilanteeksi 9–3 niin JPS oli lyötynä ja eväät syötynä. Lopputulos 10–5 Veiterälle. Oula hurjasteli tehot 6+2 osoittaen olevansa pelin kurko. Veiterän muut rysät: Veevee, Vili, Eliel ja Jessica Kietäväinen 1 per peluri.

Veiterän alkusarjan viimeinen peli oli myös perjantaina ennalta heikoksi uumoiltua Kamppien haastejoukkuetta eli Kampparit Valkoista vastaan. Pelistä ei kannata sen suuremmin kirjailla tuloksen ollessa 18–0. Veiterän maalit: Oula 7, Luka Harinen 3, Veeti Keskitalo 3, Eliel 2 sekä Otso, Vili, VeeVee 1 per peluri.

Kun JPS voitti HIFK:n 5–3 niin A-lohkon järjestys muovautui Veiterä ykkönen, JPS kakkonen, HIFK kolmonen ja Kampit Valk nelonen. B-lohkossa ykkönen oli Kampparit Musta, kakkonen Narukerä, kolmonen Akilles ja nelonen OLS. B-lohkossa Narukerän Y-lupalainen kovan luokan pelimies hölmöili itselleen Akilles-pelin taklauksesta kahden ottelun pelikiellon, joka osaltaan vaikutti siihen, ettei Kerä voittanut Kamppeja keskinäisessä ottelussaan.

Veiterän puolivälierävastus oli lauantain Veiterän ainoassa ottelussa OLS, jonka alkusarja jäi jotenkin talven esitysten perusteella piippuun tai ainakin lievästä alisuorittamisesta voitiin puhua.

Parasta Veiterää Olssia vastaan

Veiterän U14-joukkue ei jättänyt pelissä OLS:lle mitään saumaa. Veiterän peli oli yksi tämän joukkueen viimeisen viiden vuoden ajalta kaikkein paras jääpallopeli. Pelissä oli bandylle tuttuja elementtejä eikä vain keskitytty tekemään maaleja ja puskemaan jokaisesta hyökkäyksestä maalia. Yhdeksän peliminuuttia ja 5–0, taukotulos 25 min jälkeen 6–0. Toisella jaksolla maalintekovauhti yltyi ja lopputulos oli huikaiseva 16–0. Tämä ei ollut vain sitä, että OLS oli huono vaan sitä, että Veiterä oli loistava, suorastaan hohdokas. Veiterän kihaukset suhisivat: Oula 8, Otso 3, VeeVee 2 sekä Jessica, Veeti, Paavo Tolska 1 per peluri. Lisäksi syöttöpisteitä Topias Leminen ja Vili 0+3 sekä Eliel 0+2. Veiterälle seuraava peli varhain sunnuntaiaamuna. Joukkue sai välipalkinnoksi pastan sijaan ruokailla pizzapaikassa, jossa saatiin luotua mukavaa pelihenkeä vieläkin paremmaksi hyvän ruoan ja seuran merkeissä.

Välieräparit olivat Veiterä–HIFK, JPS–Kampit Musta. Narukerän huippuyksilön törkeilyn aiheuttama poissaolo oli sitten todella merkittävä kolaus Kerälle kun HIFK tuuppasi Kerän lyttyyn peräti 9–1 (Huuskonen 4, Nousiainen 3 sekä Kaukver ja Lohva maali poikaan).

Semifinaali Hifkiä vastaan, finaalissa Kampparit

Su-aamu klo 09:00, pikkupakkanen ja Viitaniemen monttu: jäälle kivikova Veiterä ja vastustajaksi aina kova laadukkaita kiekkopoikia vilisevä HIFK. Välieränäytelmä oli valmis alkamaan. Veiterän peli oli ensimmäisellä puolikkaalla hyvin uomissaaan ja luottotykkien lapa kävi taas tutun kuumana sekä kun siihen lisättiin Veiterän kokonaisvaltainen joukkuepuolustaminen VeeVeen johdolla, taukotulos 25min jälkeen karuhko 6–1 Veiterälle Otson ja Oulan tehdessä hatut poikaan. HIFK:n ainokaisen sivalsi kukas muukaan kuin Viljam Huuskonen. Toisella puolikkaalla Veiterä jatkoi hyvää peliään. Otson, Vilin, Veetin ja Lukan maalatessa, lopputulos 10–1. Veiterä loppuotteluun toista vuotta putkeen näissä karkeloissa.

Finaalivastustajaksi asettui Kampit Musta, joka pyyhki kotijoukkueen pronssipeliin tuloksella 3–1. Ennakkoasetelma oli se, että Kampparit muuraavat peräpään umpeen lähes kaikilla kahdeksalla pelaajalla ja isketään hyökkäyksien tai onnistuneiden katkojen jälkeen todella nopeasti vastaan. Kampparit teki alkusarjassa kolmessa pelissä 13 maalia päästäen 3, kun taas Veiterän vastaava oli 36–10. Myös puolivälierä–välieräpelissä suhde pysyi samana. Eli kaikkiaan vastassa oli erittäin puolustava joukkue. Kamppien johtotähdet olivat Viljo Hatakka, Jenna Kastevaara (2008) ja Emil Toivanen. Joukkue oli tasainen mutta sieltä puuttui Huotelinin, Kumelan tai Kokon-tyyppiset huikaisevat maaliruiskut tai jääraketit.

Veiterä aloitti finaalin hyvin tai oikeastaan pelasi sen laadukkaasti kokonaisuudessaan. Toinen puolisko oli ehkä vähän pelailua kun peli oli jo ratkennut eka puoliskolla.

Toisella peliminuutilla Veiterä sai vaparin, pallon taakse Oula ja keskeltä lipui hiljaa VeeVee kuin sähköauto risteykseen. Oula syötti VeeVeelle liukuun, joka liukui vielä muutaman metrin lähemmäs maalia, josta pallo kattoon ja kädet ylös. Hieno maali.

Pelin 4. minuutilla Oula sai Vililtä syötön vauhtiin ja Oula lähti haastamaan puolustussumppua oikealta ja nousi vielä päätyviivan tienoilta lähemmäs tolppaa ja nosto pienestä kulmasta rysään. Osoitus siitä, ettei lopputurnauksessa kukaan muu A) lähde haastamaan tuosta paikasta, B) pääse läpi ja C) saa palloa noin pienestä kulmasta sisään. Puhutaan sellaisesta maalista, jonka negatiivinen merkitys vastustajan pääkopassa on selvästi suurempi taakka kuin maalisarakkeen yksi merkintä.

Kolmas Veiterän maali oli tyylipuhdas ”otsomainen maali”, joita on nähty bandykentillä aikaisemminkin lukuisia kertoja. Otso haki irtopallon itselleen pienen pallon tavoittelun jälkimainingeissa, lähti suoraviivaisesti maalintekoon vipuillen matkalla pari vastustajaa, ja kaaren sisällä vahva ranne pakin jaloista ohi maalivahdin ja tuuletukset päälle. Peli 3–0 ja 13 minuuttia takana sekä Kampeilla yksi kulma tähän mennessä. Veiterän totaalista hallintaa.

Seuraavan 9 minuutin aikana Veiterälle 10 tapahtumaa Kamppien maalilla muttei maalia. Mutta 22. peliminuuttia Oula osoitti, ettei Kamppien puolustus pidä loputtomiin. Oulalta tutun vauhdikas ja hallittu nousu, keskeltä hieman yllättävä ja nopea ranne pakin jaloista ja erinomaisesti Kamppeja pelissä mukana pitänyt maalivahti SS Myyryläinen oli ohitettu. Kamppareiden lankulta reagoitiin aikalisällä.

VeeVee sai Paavo Tolskan vaparista vauhtiin ja kaikki odottivat elegantin pelimiehen syöttävän muut maalintekoon mutta VeeVee luki tilanteen oikein, kun tilaa oli ja nosti pallon rystyltä kattoon. Tuli mieleen U12-lopputurnaus Oulussa ja Vili Mielosen 4–2 johtomaali. Pelikirjan teesi ”tunnista – reagoi – lue – ratkaise”; pelimiehen älykkyys tuli jälleen kerran esille.

Tauolle mentiin 5–0 tilanteessa ja totta puhuen vain Kamppien mv SS Myyryläisen loistokoppien myötä tilanne oli Veiterälle ”noin vähän”. Heti toisen jakson alussa Kampparit sai maalisarakkeen auki kun Viljo Hatakka purjehti yksin läpi mv Myyryläisen pitkän heiton päätteeksi. Kirin odotettiin alkaneen. Vielä kun VeeVee otti jäähyn 28. minuutilla niin Kamppi-pelaajien mielissä vilkkuivat kavennusmaalit. Mutta Veiterä osoitti olevansa joukkue isolla J:llä ja puolusti Kamppien pyristelyt nurkkiin tai jonnekin muualle kuin maalintekosektoreille. Pelin 37. minuutilla Oula näytti vielä yhden kerran Viitaniemen montulla, ettei maalinteko ole liian vaikeaa kun itseluottamus on kohdallaan ja takana pelaa upea joukkue, pikkunätit kikat oikealta ja vielä maalivahti mustalle kahville ja pallo tyhjiin. Kampit oli lyöty, kentällä oli vain yksi joukkue. Loppu oli pelailua ja kellon viisarin seisahtumisen odottamista 50. minuutin kohdalle.

Veiterä voitti suvereenisti finaalipelin ennen kaikkea kokonaisvaltaisen joukkuepelin johdosta. Hyökkäys voitti yltiöpuolustamisen ja kun Kamppareilla ei ollut tosiasiassa oikein ketään sellaista ”pelottavaa pyssyä” maalintekoon, niin lopputulos ansaitusti Veiterälle 6-1. Ilman loistavaa veskari SS Myyryläistä Veiterän maalisarakkeessa olisi ollut varmasti kaksi numeroa. Tyly suoritus.

Veiterä oli turnauksessa vakuuttava ja joukkueesta huokui tietynlainen varmuus ja terve itseluottamus. Ja mikä ettei kun joukkue oli tottunut menestymään ja VeeVeen myötä joukkue sai kaivatun rauhan takalinjoille ja kun vielä muistetaan manageri Rikkisen salibandykentiltä värväämä kiekkokenttien loistelias Topias ”Top” Leminen tuomaan puolustukseen erinomaista peliälykkyyttä ja hötkyilemättömyyttä. Ja kun Jonne Rikkinen rouhi tutun kovaa takalistoilla niin paketti oli sopivan särmikäs mutta rauhaisa voittamaan pelejä.

Manageri Rikkisen älykäs siirto ennen turnausta oli se, että Vili Mielonen nostettiin sivutueksi, jolloin Vilin taituruutta ja vahvaa luistelua sekä laukausta saatiin hyödynnettyä yläpäässä tukemaan ykköstykkien peliä. Vuosien aikana Vilin ja Otson yhteispeli on syventynyt eikä pojat enää kisaile keskenään pisteillä. Kun huomioidaan vielä se, että Vili Mielonen–Oula Mihl-kaksikon välillä synkkaa muukin kuin kaksi etukirjainta niin tilastonikkarilla saattoi olla välillä kiireen tuntua pitäessään tulospalvelua ajan tasalla.

MVP-pelaajan pysti meni tyylikkäälle ja upealle pelileidille eli Kamppareiden Jenna Kastevaaralle. Veiterällä olisi ollut ehdolle ”toinen O”, jonka pyttykerho sivuutti varmaankin tarkoituksella, mutta tällä palstalla on aina vahvat valkovihreät lasit päässä. Oula mätti kuuteen peliin 31 maalia ja 9 syöttöä. Taiturimainen, bandykenttien tehokas bemari, kaikkien vastustajien pelkäämä, välierässä 3+1 ja finaalissa kolme kertaa puolustussumpun läpi ja paljon muuta, huima pelaaja mutta vahvaa oli koko Veiterän joukkueen antama tuki maaliruiskuille. Ja menestyvä joukkue tarvitsee AINA voittaakseen pari priimusluokan pelimiestä ratkomaan pelit itselleen kuten Veiterän pikkujunnuissa aina on näin ollutkin. Jos et tee maaleja, et voi voittaa.

SM-pronssin nappasi ennakko-odotuksien vastaisesti mutta turnauksessa erittäin kovaa ja vahvasti pelannut HIFK, joka löi pronssipelissä JPS:n peräti 9–0. Näin ennakolta kovat JPS ja Narukerä pelattiin tänä vuonna mitalien ulkopuolelle.

Veiterän kultajunassa paahtoivat:

mv Heppu Iitiä 2011, varmaa heppumaista peliä läpi turnauksen

mv Nuutti Uusipuro 2011, sairasaallon turvaksi mukaan saatu varaveska osoitti olevansa rauhallisen hieno maalivahti

puolustaja Jonne ”Jofa” Rikkinen 2011, sopivaa äijämäisyyttä, karheutta ja rouheutta

puolustaja Ville-Veikko ”VeeVee” Hietamies 2009, Y-luvalla mukaan headhantattu bandykenttien tyyliniekka, elegantti, vauhdikas ja varma, jokaisen valmentajan unelmapelaaja

puolustaja Topias ”The Top” Leminen 2011, salibandykenttien maju-mies vaihtoi tennarit kokonaan hokkareihin eikä syyttä, pallovarma itserauhallisuus, manageri Rikkisen kesän kovin naaraus siirtomarkkinoilta, Topan tulevaisuus on kirkkaissa valoissa

keskikenttä/kärki Otso ”Pontso” Toivanen 2011, tällä palstalla useita vuosia kehuttu ja ylistetty maalipyssy, täynnä maalinteon intohimoa, kikka-arsenaalissa on valinnan varaa

keskikenttä Oula ”Oukki” Mihl 2010, ylisanat käytetty, sveitsiläisellä luxus-kellon älyllä ja tarkkuudella varustettu tappavan tehokas ykkösnyrkki

sivutuki Vili ”Velmu” Mielonen 2011, yksi Veiterän avainpelaajista, käsittämättömän kokonaisvaltainen pelaaja, todellinen joukkueen tuki ja turva, luistelu ja lyönti ihanaa katseltavaa

hyökkääjä Eliel ”Elkku” Pekkola 2010, bandykenttien älykkö ja proffa, lukee peliä ja on kuin liikkuva syöttöseinä

sivutuki Paavo ”Pave” Tolska 2011, pienikokoinen sitkeä uurastaja, laadukas laukaus

hyökkääjä Luka Harinen 2011, hieman talven vammat heikensivät tulosta, parhaimmillaan maalinteossa kaaren sisällä

hyökkääjä/sivutuki Jessica ”Jessi” Kietäväinen 2010, joukkueen vahva, sisukas ja kovaa luisteleva leidi, periksiantamaton luonne, pelasi upean turnauksen

hyökkääjä Veeti ”Vede” Keskitalo 2010, vauhdikas hyrrä, karvaaja ja pörrääjä, maalin edessä vaarallinen

Valmennus:

Aki ”Manageri” Rikkinen, antaa poikien pelata eikä meidän tarvitse näille sitä enää fläpillä kertoa

Marko Piispa, bandykärpäsen purema rauhallinen koutsi, joka kiivastuu oikeastaan enemmän pelin ulkopuolisista asioista

Ville Mihl, pelaajien kanssa pitkään mukana ollut, tietynlaisen pelisapluunan iskostanut valkku

Aatu Streng, Jyväskylään rekrytty aktiivipelaaja, joka veti pelaajille alkulämmöt ja aikataulutti ohjelman, hieno tuki

Kolmen kullan kerhoon

Heppu Iitiä, Vili Mielonen, Oula Mihl ja Otso Toivanen tekivät samalla Veiterä-junnuhistoriaa saavuttamalla kolme SM-kultaa kolmeen kauteen. Kultajunan kyytiin pojat hyppäsivät U12-turnauksessa Oulussa 2022, ryöstivät U14-kullan Varkaudessa 2023 ja ottivat omansa nyt Jyväskylässä.

Kaksi kultaa ovat kauhoneet Ville-Veikko Hietamies, Veeti Keskitalo, Eliel Pekkola, Jonne Rikkinen ja Paavo Tolska.

Veiterän U14-kultajoukkue kiittää tukijoitaan:

Kymecon, Rakentamisen asiantuntija
Hertz Lappeenranta
Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy
Etelä-Karjalan Tili- ja Isännöinti
Kuljetus Kilpiä Oy
LATO, Lappeenrannan Toimitilat Oy
LOAS.fi
LVI Toivanen Oy
MetsäBoard
Peltolan Piha Oy
Kiwa Oy

… koska peli on parasta!

*  *  *