Veiterälle uusi päävalmentaja!

Veiterä on solminut Bandyliigakautta 2023-2024 koskevan sopimuksen Joonas Ylä-Outisen kanssa!

Ylä-Outinen on aiemmin toiminut Veiterän apuvalmentajana ja oli nyt valmis astumaan isompiin saappaisiin päävalmentajan penkille. Ylä-Outinen korvaa päävalmentajana aiemmilla kausilla Veiterän mitaleille johtaneen Tero Niemisen. Ylä-Outinen valmentaa Veiterää sivutoimenaan, päätyö Joonaksella on kirjanpidon puolella.

Jääpallo ja Veiterä ovat Ylä-Outiselle tuttuja niin pelaajan (8 Bandyliigakautta)  kuin apuvalmentajankin (3 kautta) roolissa. Puskista sopimus ei siis tullut. Ylä-Outinen on kehittänyt itseään valmentajana päämäärätietoisesti pelaajauransa jälkeen ja päävalmentajan tehtävä on tälle kehitykselle luonnollinen jatkumo.

Ylä-Outinen ei halua lähteä muutoksen vuoksi muuttamaan hyväksi havaittuja valmennuksellisia asioita Veiterässä. Hän aikoo kuitenkin tuoda oman mausteensa joukkueen valmennukseen syksyn ja talven aikana. Ylä-Outisen valmennusfilosofia pohjaa ajatukselle siitä, että jääpallo on pelaajien peli ja koska kenttä on täynnä laadukkaita pelaajia, tulee näiden yksilöiden luovuudelle ja osaamiselle antaa kentällä tilaa. Hän uskoo, että olemalla se sama, aktiivinen ja työteliäs joukkue, kuin ennenkin, tullaan tulevalla kaudella pääsemään pitkälle! Tavoitteena on, että Veiterän pallollinen peli on Bandyliigan laadukkainta.

 

 

 

Veiterän veteraanit viheriöllä

Veiterän veteraanit ovat jälleen kamppailleet kesäkauden kuninkaan tittelistä golfkisan muodossa!

Etelä-Saimaa golfkentällä, tuttavallisemmin Tuosassa, kilpailtiin Veiterän veteraanien golfherruudesta.

Tänä vuonna kamppailun vei Toni Taalikka. 

Veiterä onnittelee voittajaa!

Lauri ”Lare” Segerman 60 vuotta

Lappeenrantalaisessa jääpallossa pitkään vaikuttanut pelaaja, valmentaja, joukkueenjohtaja, luistelukoulunopettaja ja seuratoiminnan tukija, Lauri Segerman täyttää tänään 60 vuotta. Seuraväki onnittelee!

Bandytoimitus tavoitti kaikkien tunteman Lare Segermanin kesken lohen savustusta Savitaipaleen Sorronniemen maisemista. Kuluneen kevään ja kesän aikana Lauri on ihastuttavan vaimonsa Sirpan kanssa pystyttänyt heille uutta kotia ”Sipun” lapsuuden maisemiin.

–Kiirettä on pitänyt, mutta alkaa vaikuttaa hyvältä. Kesä on mennyt mukavasti ja asiat ovat jiirissä.

Lauri kertoili toimitukselle omaan rauhalliseen tapaansa historiaansa jääpallon parissa:

–Ootas… se oli niin, että ensin oltiin mukana paikallisessa korttelikiekossa ja taisin olla 10-vuotias kun menin mukaan jääpalloon. Asuimme silloin lähellä Vanhista ja kun teitä ei hiekoitettu, niin luistimet kotona jalkaan siitä suoraan kentälle! Ajatella, siitäkin jo puoli vuosisataa aikaa…
–Täytyy sanoa, että Vanhis on minun ”kotikenttä”, Lauri muistelee.
–Ja kyllähän toki isoveljen esimerkki kannusti mukaan jääpalloon. Lajina jääpallo on jäänyt sydämeen ja seuraan kyllä edelleen lajia hyvin tarkasti niin Lappeenrannassa kuin muuallakin.

Lauri kertaa junnuvuosia:

–Jääpallon lisäksi pelattiin tietysti kesällä jalkapalloa Lapassa ja yleisurheiltiin ahkerasti. Se antoi hyvää pohjaa jääpallolle. Lisäksi muistan käyneeni kerran Namikan koripallotreeneissä, mutta sattuneesta syystä se jäi siihen. Huomasin olevani vähän lyhyt siihen lajiin.

–Pikkupoikana harrastin lisäksi painia, vähän kuin yksilölajina joukkuepelien futiksen ja jääpallon lisäksi.

–Veiterän edustukseen nousin mestaruusvuoden jälkeen, kaudeksi 1980–81. Siitä vakava harjoittelu ja tavoitteellinen peliura alkoi.
–Pääsin mukaan nuorisomaajoukkueisiin ja 1980-luvun alkupuolella voitimme MM-hopeaa U19-joukkueella. Sitä pitää sanoa voitoksi, koska se oli siihen aikaan kova saavutus.
–Aikalailla heti asevelvollisuuden jälkeen lähdin hetkeksi Ruotsiin ja olin Vänersborg IFK:n ensimmäinen ulkomaalainen pelaaja. Sitten veri veti kuitenkin takaisin Suomeen, kouluun ja ammatin pariin.

Peliuraa kertyi jääpallon SM-sarjassa ja Bandyliigassa pitkälti toistakymmentä vuotta ja arvomitaleja on noin puolitusinaa. A-maajoukkueen leiriryhmässä tuli piipahdettua, mutta varsinainen murtautuminen tuon ajan kovaan maajoukkueryhmään jäi muille.

Peliuran jälkeen Lare on huolehtinut jälkikasvun mukaan jääpalloon ja liikunnalliseen elämäntapaan. Laurin ja Sirpan lapset Johan ja Sofia asuvat nyt pääkaupunkiseudulla: Johan, joka oli Veiterän runkopelaaja noin 10 vuoden ajan, pelaa ensi kaudella HIFK:n riveissä, Sofia kuuluu Wiipurin Susien joukkueeseen.
–Olin Johanin vuonna 1996 syntyneiden valmentajana sieltä pikkujunnuista, E:sta aina B-ikäisiin saakka, sitten lähdin vetämään edustusjoukkuetta.
–Sofian ikäisille nuorille käynnistettiin luistelukoulua ja se oli hauskaa aikaa touhuta pienten parissa. Ja siitä sitten muodostuikin Veiterän tyttöjoukkueen ja -toiminnan runko, joka on jatkunut Susissa.

Edustusjoukkueen taustavoimissa Lare Segerman on toiminut joukkueenjohtajan, valmentajana ja erityisesti Aleksei Nikisovin valmennusvuosina peluuttamisesta vastaavana valkkana. Menestystä on tullut niin Suomen Cupissa kuin Bandyliigassakin: 2 Suomen mestaruutta ja yksi SM-hopea. Pasa Bandyn päävalmentajana hänet valittiin vuoden valmentajaksi 1990-luvulla.

Veiterän veteraanitoiminta on ollut tärkeää Lauri Segermanille.
–Omat pelit jäivät Veteraaneissa vanhojen vammojen takia kesken, mutta olen pyrkinyt avustamaan Veteraaneja muuten, tukemalla ja varsinkin turnaustapahtumissa toimimaan joukkueen johto- ja valmennustehtävissä.
–Vaikka siellä kentällä on paljon kokemusta, niin lankulta voi antaa hyviä vinkkejä ja neuvoja myös vanhemmille pelimiehille, Lauri naurahtaa.

Ja jotta Laurin tehtäväkenttä ei rajoittuisi vain pelikentälle, niin hän myös järjestellyt omien vaikutuskanavien kautta taloudellista tukea Veiterän toimintaan:
–Aluksi tuimme seuraa Mokesin kautta ja sitten oman yritykseni Hevistarin kautta. Koen tärkeänä, että Veiterällä on monipuolinen joukko hyviä tukijoita ja edelleen nykyisen työnantajani Rentan kautta olemme mukana tukemassa Veiterää kohti menestystä.

Nykyisin Lare viihtyy jääpallokatsomon lisäksi metsällä ja kalalla – myös Sorronniemen, aluksi kesäasunnon laittelu, ja nyttemmin uuden omakotitalon, rakentaminen käyvät harrasteesta. Myös golfmaila pysyy Laren hallinnassa: siitä todisteena Hole-In-One vuonna 2021 Tuosan kentällä.

60-vuotishaastattelun lopuksi Lauri Segerman lähettää terveisiä Veiterän kannattajille ja Lappeenrannan päättäjille:
–Lähdetään taas suurin joukoin mukaan kentän laidalle kannustamaan Veiterää! Kyllä minä Kisapuistoon tulen vaikka ”Jupe” onkin nyt Hifkissä. Jääpallo ja Veiterä ovat sydämen asia.
–Toivon Veiterän joukkueelle hyvää tulevaisuutta – meillä on hyviä paluumuuttajia ja vahva joukkue tiedossa.
Halliasia on edelleen ajankohtainen. Näin Segerman:
–Kaupungin päättäjien olisi hyvä nähdä, että ison jään halli ei toimisi vain jääpallon ehdoilla, vaan tarjoaa mahdollisuuden muillekin kuin kiekkoilijoille päästä liikkumaan luistelemalla vaikka vähän huonommassakin säässä.

Lauri Segerman toteaa, että lohi alkaa kohta olla valmista ja on aika kutsua kesävieraat pöytään.
–Toivon kaikille Veiterän kannattajille hyvää loppukesää ja mukavaa alkavaa jääpallokautta, hän huikkaa haastattelun lopuksi.

*  *  *

Janne Hauska palaa vihreään paitaan

Veiterä vahvistuu jälleen!

Meillä on ilo ilmoittaa, että Veiterä on solminut kautta 2023-24 koskevan sopimuksen lajilegenda Janne Hauskan kanssa.

Jannella on vyöllään huimat 500 Bandyliigaottelua. Mukaan mahtuu muun muassa 556 maalia ja lukuisia eri värisiä mitaleita viimeksi kuluneiden 22:n kauden aikana.  Janne pelasi kolme edellistä kautta Mikkelin Kamppareiden riveissä. Ennen Kampparikausia Janne oli merkittävässä roolissa Veiterän joukkueessa voittamassa muun muassa sekä Suomen Mestaruuden että Suomen Cupin.

Jannen saavutusten listaamiseen menisi koko ilta, joten siirrytään suoraan kommentteihin päivän päätähdeltä.

”On ilo palata pelaamaan kotikaupunkiin. Pelihaluja ja -nälkää löytyy vielä ja yhteinen sävel joukkueenjohdon kanssa löytyi kesän aikana. Tavoitteena on tietenkin voittaa mestaruus Veiterä-paidassa ja uskon, että ensi kauden joukkueen kanssa se on mahdollista!”

Janne halusi Tomin tavoin korostaa sitä, että Mikkelistä lähdetään hyvillä fiiliksillä ja Kamppareille toivotetaan pelkkää hyvää tulevaan kauteen! Kovia kamppailuja odotellessa!

Jannen paluu Veiterä-paitaan vahvistaa joukkueen hyökkäyspäätä ja tuo johtajuutta kentälle. Janne liittyy joukkueen harjoitusvahvuuteen heinäkuun aikana.

 

 

Edustujoukkue vahvistuu paluumuuttajilla

Veiterän edustusjoukkueen valmistautuminen Bandyliigakauteen 2023-2024 on täydessä vauhdissa.

Joukkue aloitti peruskuntoharjoittelun toukokuun alussa Joonas Ylä-Outisen ja muun  valmennustiimin alaisuudessa.
Veiterällä on aikaisempien vuosien tapaan käsissään positiivinen ongelma, kun pelaajiamme siirtyy pelaamaan Ruotsiin, parempien olosuhteiden perässä.

Onneksemme saamme kuitenkin riveihimme vuosittain myös paluumuuttajia! Näin on myös tänä vuonna, sillä

Tomi Hauska ja Aleksi Seppänen palaavat Veiterän vihreään paitaan pelaamaan! 

Tomi pelasi kolme edellistä kautta Mikkelin Kamppareiden riveissä. Ennen Kampparikausia Tomi oli merkittävässä roolissa
Veiterän joukkueessa voittamassa muun muassa sekä Suomen Mestaruuden että Suomen Cupin. Tomi on pelannut urallaan tähän mennessä 44 A-maaottelua.

Tomi kertoi Veiterän kesätoimittajalle, että paluu Veiterän paitaan pelaamaan tuntui tässä kohtaa luonnolliselta ja hyvältä vaihtoehdolta. Elämä ja työt ovat Lappeenrannassa, joten se, että hirviä vilisevällä Mikkelintiellä tarvitsee reissata vähemmän ei ainakaan vaikeuttanut päätöstä. Tomin mukaan on mukava päästä tutustumaan uudistuneeseen joukkueeseen ja antaa oma panos matkalla kohti mestaruutta. Mikkelistä jäi Tomille vain hyviä muistoja ja pahaa sanottavaa ei löydy. Tsempit sinne tulevaan kauteen!

Aleksi Seppänen palaa kasvattajaseuraansa Ruotsin Elitserienin Motala IFK:sta.
Aleksi pelasi Motalan joukkueessa suuressa roolissa 3 vuotta, minkä noteerasi myös Suomen maajoukkueen valmennus.

Aksi kertoi, että jo Ruotsiin lähtemisestä lähtien paluu Veiterään, ennemmin tai myöhemmin, on ollut selvää. Nyt oli elämäntilanteen suhteen hyvä hetki palata Suomeen ja tulla nauttimaan pelaamisesta parhaiden kavereiden ympäröimänä. Ruotsista jäi hyviä muistoja ja ystäviä, joihin tulee varmasti pidettyä yhteyttä.

Molemmat pelaajat tuovat ison määrän kokemusta Veiterän keskialueelle.

Uutena pelaajana Veiterän vahvuuteen liittyy myös OLS:sta Matias Valtanen.
Mahdollisten muiden uusien pelaajien osalta neuvottelut ovat käynnissä ja tiedotamme niistä
lähiviikkojen aikana.

KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN

Veiterä ry:n vuosikokous pidetään to 29.6.2023 klo 18.00 Veiterä-talolla Kisapuistossa.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen mukaiset asiat.

10 § Yhdistyksen vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

1. Kokouksen avaus.
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa.
3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.
4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys.
5. Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajien lausunto.
6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille.
7. Vahvistetaan seuraavan toiminta- ja tilikauden toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksun suuruus.
8. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet.
9. Valitaan kaksi toiminnantarkastajaa ja kaksi varatoiminnantarkastajaa.
10. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.

Mikäli yhdistyksen jäsen haluaa saada jonkin asian yhdistyksen vuosikokouksen käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle vähintään kuukausi ennen kokousta.

Tervetuloa!

Veiterä ry, hallitus

Unto Repo 80 v.

Lappeenrannassa – ja laajemmaltakin – kaikkien tuntema jääpallomies Unto ”Untti” Repo vietti 8.6. 80-vuotisjuhliaan. Veiteräväki Onnittelee!

Untti on toiminut monen vuoden ajan Veiterän veteraaneissa ja on eräänlainen Iki-Veiterä. Untti on ollut talkooporukan vetäjänä monessa seuran tapahtumassa; sarjapeleissä, finaaleissa ja kansainvälisissä turnauksissa.

Lappeenrantalaiset muistava Untin urheiluliike Suken, Lappeenrannan Rautakaupan ja UK Koskimiehen asiantuntevalla urheiluväkinemyyjänä. Hänen avullaan useampikin jääpalloikäluokka on löytänyt oikeat varusteet liikuntaharrastuksen pariin.

Veiterän veteraanien matkassa Untti on nähnyt maailmaa ja aktiivisesti osallistunut ikämiesten pelitapahtumiin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Kazakstanissa ja kaikkialla muualla.

Aina iloinen ja reipas asenne eri tehtävissä kuvastaa Unton veiteräläisyyttä. Onnittelut!

*  *  *

 

Jääpallokauden päättäjäiset, ke 3.5.

On aika nostaa luistimet hetkeksi varastoon, ja juhlistaa Veiterän menestyksekästä ja useamman SM-mitalin tuonutta jääpallokautta 2022-2023!

Kausi paketoidaan koko seuran yhteisessä päättäjäistilaisuudessa keskiviikkona 3.5., klo 17 alkaen.
Paikkana on kahvila-ravintola Saimaan Helmi -ravintolassa (Ajurinkatu 6).

Kaikki Veiterän pelaajat, lasten ja nuorten vanhemmat ja tukijat kutsutaan mukaan tilaisuuteen.

Kauden päätösjuhlassa kuullaan seurajohdon katsaus kuluneeseen kauteen, palkitaan menestyneitä joukkuepelaajia ja vaihdetaan ajatuksia jälleen pian alkavan harjoittelukauden toiminnoista. Kahvi- ja virvoketarjoilu.

Veiterä toivottaa kaikki tervetulleeksi Saimaan Helmeen, hyvässä seurassa!

*  *  *

Veiterä U12:n hopeakertomus SM-turnauksesta

Veiterän U12-joukkue pelasi hienon SM-lopputurnausviikonlopun Jyväskylän Loistokoti-areenalla 11.-12.3. häviten vain yhden ottelun, mutta tappio tuli tärkeimmässä ottelussa – eli finaalissa. Tässä LongPlay-tyyppisessä raportissa valotetaan U12SM-turnauksen kulkua.

Kovatasoisessa turnauksessa hopea ei ole häpeä, mutta joukkueelle se oli pettymys. Alkusarja oli kaikille reilu koska kaikki seitsemän joukkuetta pelasivat toisiaan vastaan 2 x 15 min pelin ja alkusarjasta neljä parasta välieriin. Pelin henki oli selvä: Veiterän oli päästävä neljän joukkoon ja sitten kaksi voittoa ja voittopytty takaisin Kisapuistoon.

Ensimmäisessä pelissä kotijoukkue JPS osoitti heti, ettei lopputurnauksessa ole heikkoja joukkueita mukana. Veiterän valmennuksen hieman liian kireä aikataulu mm. lounaan vuoksi jätti peliin valmistautumisen vähän huonolle. Peli oli sitten osittain sen vuoksi ”sekavaa”. Peliä kuvasti näennäinen yrittäminen ja yksääminen ja maalipaikoista ei oikein saatu sisään. Taukotulos 2–2 kertoo pelin kuvasta paljon.

Toki pitää sanoa, että juuri JPS on se joukkue, joka on parantanut peliään kauden aikana eniten. JPS luisteli, karvasi ja pelasi kovaa Veiterän pelaajien itseluottamusta horjuttaen eli siitä peukut Jipsille. Lopputulos Veiterälle 7–4 oli loppujen lopuksi oikeutettu mutta hyvä muistutus siitä, että kaikki haluavat voittaa hallitsevan mestarin eikä turnauksessa saa yhtään voittoa ilmaiseksi. Otso Toivanen teki viisi maalia sekä Jere Vaittinen ja Roope Lavikka maali per peluri.

Toinen peli oli sitten ennalta yksi kovimmista eli tasaisen kova Botnia, jossa ei juuri heikkoja lenkkejä ollut. Botnian maalivahti oli turnauksen paras, todella aktiivinen peittävä ja hyvän heittokäden omaava veskari. Peli alkoi paremmin kuin JPS-peli, mutta edelleen Veiterän otteet olivat väkinäisiä, eikä paikoista saatu maaleja, jotka olisivat vapauttaneet pelihuumoria. Veska pelasi unelmapeliä, joka vaikeutti toki maalintekoa. Tauolla tilanne oli 2–2 ja Botnia pääsi vielä toisella puolikkaalla 3–3-tilanteeseen, mutta sitten loppua vei Veiterä Jere Vaittisen, Otso Toivasen ja Anton Zavarzinin maaleilla lopputuloksen ollessa 6–3 Veiterälle.

Kolmanteen peliin lähdettiin sitten todella odottavalla mielellä ja valmennus sai ”uitettua” joukkueeseen hyvän draivin, olihan vastassa se kovin, odotetuin vastus: OLS. He olivat ilmoittaneet kaksi joukkuetta ylempään sarjaan, ja tämä oli OLS:sta se kovempi.

Kenttähuhujen mukaan jo kerran bandyn lopettaneita kiekkopelureita oli houkuteltu mukaan tavoitteena voittaa SM-kultapytty Ouluun vietäväksi. Valmennus aisti Loistokoti-areenan reunoille saapuneiden katsojien ja kilpakumppaneiden tarkkaavaiset katseet, kun alkusarjan ennalta kovin peli käynnistyi. Moni joukkue oli tuumaillut, että OLS ja Veiterä ovat ne kaksi kovinta joukkuetta, ehdokkaat mestariksi. Kentällä viilettivät molempien joukkueiden supertalentit; Veiterän #74 Otso Toivanen ja #4 Vili Mielonen sekä OLS:n #23 Veikka Savolainen ja #68 Anton ”Sihi” Sihvonen.

Veiterä sai peliin mahtialun: ensimmäinen hyökkäys ja Otso teki häkin. Kymmenen minuutin kohdalla OLS oli tehnyt kaksi Veikka Savolaisen mailasta mutta Veiterän Vili Mielonen, Anton Zavarzin ja Otso Toivanen maalin poikaan tilanteen ollessa 4–2. OLS otti aikalisän. Ennen taukoa OLS kavensi 4–3.

Toisen vartin alku oli tasainen ja Veiterän peli oli todella hyvin hanskassa ja pallo lavassa. Vili paiskasi tilanteeksi jo 5–3 mutta vielä Savolainen kavensi 5–4:ään. Sen jälkeen Jere Vaittinen teki kaksi kaappia minuutin sisään, Anton yhden ja Asla Mihl yhden ja Veiterä meni menojaan. Loppunumeroiksi Savolainen kaunisteli 9–5. Kentän laidalla huokailtiin Veiterän loistokkuutta ja kuiskuteltiin: ”Taitaa Veiterä viedä pytyn – taas”, kun vauhdikkaan pelin pelanneet Otso #74 ja Vili #4 poistuivat pukukopin uumeniin selän höyrytessä. Kokonaisuutena peli oli Veiterältä ehkä koko turnauksen paras, ainakin Veiterän näkövinkkelistä: onnistumisia laajalla rintamalla ja voitto toi uskoa Veiterän koppiin ja fiilis sen kun nousi.

Ensimmäisen päivän Veiterän viimeinen peli alkoi klo 17 Narukerää vastaan ja valmennus halusi varmistaa, ettei lähdetä leijumaan ja odottamaan, että voitto tulee ilman aktiivista peliä. Narukerän joukkueessa ei ollut yhtään vaihtomiestä, koska samana iltana Porissa pelattiin Liigafinaali Narukerän ja Kampparien kesken. Kerällä oli kaksi kovahkoa pelaajaa, mutta Veiterä oli selvästi parempi: yhdeksän minuutin kohdalla 4–0 Veiterälle. Peli päättyi 9–2 ja Veiterän maaleista vastasivat: Vili Mielonen ja Jere Vaittinen (2 maalia) sekä 1 maali Jessica Kietäväiselle, Jonne Rikkiselle, Otso Toivaselle, Asla Mihlille ja Roope Lavikalle.

Pelin jälkeen joukkue käveli loppuveryttelynä pukukopilta keskustan hotellille, jossa päästiin saunaan, porealtaisiin sekä ansaitulle iltapalalle.

Sunnuntain ratkaisut

Sunnuntaina sama toisin päin ja kentälle kävellen mars mars. Ensimmäinen peli oli OLS:n kakkosjoukkuetta vastaan. Peli oli Veiterän hallinnassa ja kuten Kerä-pelissäkin niin pelaajia peluutettiin tasaisesti säästellen ykköspyssyjen voimia ratkaisupeleihin. Ekan vartin jälkeen taukotulos 7–2 Veiterälle, lopputulos oli 8–3. Maalit: Otso 3, Vili ja Jere 2 sekä Anton 1.

Sitten se alkusarjan viimeinen peli, jossa voitaisiin varmistaa alkusarjan voitto ja vastassa kivikova HIFK, joka oli ennakko-odotuksissa todella kova vastus – olihan Viljam Huuskonen pyyhkinyt Veiterällä jään pintaa Oulunkylässä 10–0 päättyneessä ottelussa helmikuun alussa tehden kuusi maalia (okei, siellä taas ei ollut mukana Veiterän tehokaksikko Otso & Vili).

HIFK:lta puuttui yksi avainpelaaja, joten Veiterä oli merkannut kovavauhtisen Huuskosen ja Martta Niemen sellaisiksi, jotka eivät saa kelata vauhtia omalta kaarelta vaan karvauksen tuli olla teemalla ”korkealta, kovaa ja periksiantamattomasti.” Peli alkoi Veiterän kannalta hienosti: ensimmäinen minuutti ja Otso maalaa. Huuskonen tasoitti seuraavalla minuutilla. Sen jälkeen ei tehty maaleja mutta sitten neljään minuuttiin Veiterän superkaksikko näytti, että miksi kaksikon pelejä kannattaa tulla katsomaan kaukaakin: viisi maalia neljään minuuttiin ja peli oli selvä.

HIFK otti aikalisän mutta käytännössä selkäranka oli jo poikki. Taukotulos 7–1 Veiterälle. Toinenkin jakso oli Veiterän täydellistä hallintaa. Moni kentällä oleva alkoi todellakin uskoa siihen, että Veiterää ei Loistokoti-areenalla tänä sunnuntainakaan pysäytä kukaan. Voitolla Veiterä välierään ja vastustajaksi Botnia.

Alkusarjan vei Veiterä puhtaalla pelillä maalierolla 47–19. OLS oli kakkonen voittaen neljä, yksi tasuri (HIFK-OLS 7–7) ja yksi tappio, maalieron ollessa 50–19. HIFK oli kolmas maalierolla 31–21 ja Botnia neljäs maalierolla 29–16 päästäen siis vähiten maaleja. Maalipörssin kärki oli OLS:n Veikka Savolainen 19 kaapilla, Otso 18, HIFK:n Huuskonen 17, OLS:n ”Sihi” Sihvonen 13, Vilille ja Jerelle 9 kihausta.

Veiterä pelasi todella hyvät pelit kovempaa OLS:a ja HIFK:a vastaan. JPS-peli oli kehnoin, Botnialla oli kovaa pelaava ahnas joukkue ja liian hyvä veskari. Narukerä ja OLS:n kakkosryhmä eivät uhanneet Veiterää millään tavoin. Veiterä karvasi korkealta ja kovaa yrittäen tehdä maalit joka hyökkäyksestä. Pelin ratketessa kärkiukkoja lepuutettiin, jotta kaikki saivat pelata ja voimia jäisi välierään ja mitalipeliin. Veiterän kaikki kaikessa oli Otso Toivanen. Vili Mielonen aloitti vähän nihkeästi mutta OLS-peli jo osoitti, että Vili on ehdottomasti turnauksen TOP3-peluri.

Botnia välierävastustajaksi

Välierään (2 x 20 min) sitten vastaan kova Botnia vahvan maalivahdin Eelis Aravirran johdolla. Joukkueessa ei ollut samantyyppisiä supertalentteja kuten Veiterällä, OLS:lla tai HIFK:lla, mutta joukkue oli kauttaaltaan kovaa luisteleva ja kovaa pelaava kiekkotaustainen nippu. Siihen kun lisätään suorastaan poikkeuksellisen loistelias veska niin vastus välierässä oli Veiterälle jopa se pahin.

Kaikki olivat jo oppineet tuntemaan Veiterän #74 ja #4, joten kaksikon tuli laittaa palloa liikkeelle, jotta nopeita suoraviivaisia ylivoimahyökkäyksiä avautuisi muille veiteräläisille kolmen pelaajan karvatessa Veiterän tehokaksikkoa. Pelistä tuli tasan niin vaikea mitä valmennus kentälle kävellessä pelkäsi. Botnian raastava pelitapa, hurja takakarvaus ei antanut aikaa eikä tilaa putata palloa häkkiin. Otsoa otettiin huolella, Viliä hiostettiin ja sitä kautta Botnia pääsi vastaiskuihin.

Välieräpeliä oli kulunut kaksi minuuttia ja Botnia tekee 0–1. Botnia ampuu rankun yli maalin 18. minuutilla ja Otso tasoittaa taukotulokseksi 1–1. Toisella puolikkaalla Veiterä pääsi lievään myötätuuleen: Otso teki 2 pelin 25. minuutilla. Botnia tasoitti seuraavalla minuutilla. Veiterä saa pilkun, mutta Jonne Rikkisen kudin torjuu Botta-veska. Onneksi isojen pelien mies Vili Mielonen pääsee iskemään 30. minuutilla Veiterän johtoon 3–2. Kaksi minsaa tästä ja Bottalle pilkku, mutta mainio Heppu Iitiä torjuu. Minuutti edellisestä ja Veiterälle tarjotaan 33. minuutilla taas rankkarista pientä helpotusta. Mutta Botta-vesta Aravirta osoittaa, että turnauksen paras veska on täällä ja pulinat pois. Semifinaali etenee minuutin ja Veiterän Anton Zavarzin luutii hienosta syötöstä 4–2. Botnia ottaa aikalisän, jonka jälkeen laittaa kaikki peliin: 37. minuutin kohdalla oulunkyläläiset kaventaa tilanteeksi 4–3 ja vielä tekee yhden, mutta Veiterän puolustuksen läpi turnauksen rohkeasti pelannut paitsiolinja piti ja maali hylättiin oikeutetusti paitsiomaalina. Veiterä kesti ja meni finaaliin. Peli oli kova, eikä mennyt käsikirjoituksen mukaan mutta finaalipaikka saatiin.

Samaan aikaan HIFK taisteli OLS:a vastaan toisessa välierässä johtaen tauolla 1–2. Välierän 29. ja 33. minuutilla OLS teki maalit ja meni johtoon, joka piti loppuun saakka. Veiterä sai OLS finaalivastustaksi tuloksella 5–3. Erittäin tasaista vääntöä siinäkin pelissä.

Kohti finaalia

No niin: ennusteen mukainen finaali luvassa. OLS ja Veiterä, alkusarjan ykkönen ja kakkonen. OLS teki enemmän maaleja, mutta pelasi myös yhden tasurin kun Veiterä marssi voitosta voittoon. Valmennuksen teesit olivat tutut: kovaa luistelua, kovaa karvausta ja huolellisuutta maalinteossa. Tehokaksikon on laitettava palloa liikkeelle, jotta vastaiskuja syntyisi muille pelaajille. Puolustuspää nousee riittävän ylös eikä jää makaamaan alakertaa odottamaan, jolloin takakarvaukseen ei enää ehdi.

Pelin alku oli sysimusta Veiterälle. Ekalla minuutilla ja OLS:n superpoika Veikka Savolainen rokottaa johtomaalin. Ja sama poika iskee 8. minuutilla jo 0–2. Veiterä kaventaa Otson maalilla pelin 11. minsalla tilanteeksi 1–2. Tähän mennessä Veiterällä on puolet enemmän maalintekotilanteita, mutta maalinteko oli vaikeaa kovan karvauksen ja puolustuksen keskellä. Ja kun ei mene niin ei mene. Veiterän pelihuumori elää maaleista, ja nyt ahdisti. Peli ei ollut ollenkaan rentoa, se oli jännittynyttä väkinäistä puurtamista. Toki vastustaja pelasi hyvin järkevästi ja Veiterä oli liikaa kahden pelaajan varassa eikä palloa saatu liikkeelle

OLS tekee kaksi maalia perä perään, seppoina Savolainen ja Sihvonen. Veiterä otti aikalisän, jolla koetettiin luoda uskoa, että vaikka tilanne on 1–4x, niin aikaa on tehdä maaleja vaikka ja kuinka. Rentous esiin ja huolellisuutta sekä syöttöjä, syöttöjä ja syöttöjä lisää. Aikalisän jälkeen Veiterä sai vähän juonesta kiinni: kulmasta Jonne kavensi, ja sitten Vili otti Veiterän reppuselkään ja kahdella peräkkäisellä maalilla toi Veiterä tasoihin. Ja vielä ennen taukoa Jonne vie Veiterän johtoon 5–4. Ensimmäisen puoliajan lopussa OLS pääsee taas paikoille, mutta Veiterä kestää.

Tauolle Veiterän johdossa. Tauolla valmennus yritti parhaansa, että peliin saataisiin suoraviivaisuutta, uskallettaisiin pelata rohkeasti pallolla ja maalipaikoissa huolellisuutta. Perusteesit kunniaan, me osaamme pelata ja kova, järkevä yrittäminen riittää voittoon. Tuumaakaan ei periksi missään kohtaa.

Toisen puoliajan alkuun Veiterä saa kulman, mutta heti toiseen päähän tilanne ja Savolainen sivaltaa tasoituksen. Se oli takaisku, kun Veiterän lankulla ja faniryhmässä ajateltiin seuraavan Veiterä-maalin tuovan sen kuuluisan flown koko joukkueeseen. Onneksi Vili veti koko muuta Veiterää perässään ja iski tasoituksen 29. minuutilla.

Mutta sitten, OLS tekee taas kaksi peräkkäisillä minuuteilla, kukas muu kun Savolainen ja toisen tekee tasainen Arttu Tervonen. Veiterän peli meni yliyrittämiseksi. Seuraavan seitsemän minuutin aikana maalitilanteet Veiterälle 7–4, mutta kummallekaan ei tule lisämaaleja. Kun finaalia oli pelattu 38. minuuttia, niin OLS johtaa kahdella maalilla. Otso Toivanen pääsee vielä iskemään usean yrityksen jälkeen vasta pelin toisen maalinsa ja peli on kutkuttavasti 7–8. Vielä Veiterä punnertaa OLS-maalille kahdesti, mutta ei niistä ei synny maalia ja peliaika loppuu. Veiterälle karvas tappio.

Veiterän U12 hävisi turnauksessa yhden pelin ja sen tärkeimmän ja palkinnoksi hopeamitalit. HIFK voitti jatkoajalla Botnian saaden pronssit.

Yhteenveto turnauksesta

Veiterä pelasi hienon turnauksen ylivoimaisesti parhaimpina peleinään alkusarjan OLS- ja HIFK-pelit, joissa voittajasta ei ollut mitään epäselvyyttä.

Botnia-pelit olivat tiukkoja, kiitos Botnian mahtavan hyvän maalivahdin. Finaalissa OLS teki kovalla prosentilla paikoista maalit ja Veiterä taas ei. Kulman jälkitilanteista pallo osui kypärään, olkapäähän tai reiteen, eikä tietenkään maaliin.

Finaalissa Otsoa otettiin kovaa, kuten joka pelissä, mutta Otsokaan ei ollut finaalissa aivan parhaimmillaan. Ankarasta karvauksesta ja tiiviistä puolustamisesta johtuen Otsoa ei päästetty vauhtiin vaan eteneminen meni ”sinksaamiseksi”. Vilin maalit taas syntyivät suoraviivaisen etenemisen päätteeksi kun tilaa oli hivenen enemmän. Finaali oli maalin peli, ja tilanteessa, jossa Vili toi Veiterän tasoihin, ja Jonne johtoon, niin yksi maali Veiterälle olisi vapauttanut varmasti Veiterän peliä. Mutta tämä on jossittelua, kipsi ei purkaantunut ja finaali päättyi tappioon.

Veiterän puolustus olisi kaivannut kunnon päällikköä, ja vaikka alkusarjassa marssittiin voitosta voittoon niin tehokaksikon takana ei ollut riittävästi leveyttä. Karu sanoa, mutta näin se oli. U12-finaaliturnaus oli todella tasainen: huomattavasti kovatasoisempi kuin Oulussa 2022. Muu kärkinelikko, kuin Veiterä pelasi käytännössä 2011-syntyneillä pelaajilla.

Hopea on hieno saavutus mutta se on selvää, että se on pettymys koska vain voittajat muistetaan. Veiterän hopeajoukkueessa pelasivat: mv Heppu Iitiä, Paavo Tolska, Jonne Rikkinen, Asla Mihl, Roope Lavikka, Jere Vaittinen, Jessica Kietäväinen, Anton Zavarzin, Vili Mielonen ja Otso Toivanen.

Veiterän toinen maalivahti Teemu Haimila oli ”vuokrapelaajana” Akilles-veskarina, ja Akilles voitti alemman lopputurnauksen (8. sija SM-turnauksessa), ja Teemulle siitä palkinnoksi ojennettiin kultamitali.

JPS järjesti todella hienon lopputurnauksen huippusään siivittämänä. Jokaiselle veiteräläiselle SM-finaaliturnaus toi jatkoa ajatellen rutkasti kokemusta puseroon. Jatketaan hommia, koska peli on parasta!

*  *  *

KIITOS 2022-2023 YHTEISTYÖKUMPPANEILLE

Iso kiitos yhteistyökumppaneille kaudesta 22-23!