Narukerä edelleen voittamaton kotikentällään – katsaus kauteen

Veiterä ja Narukerä pelasivat sunnuntain päiväpelissä kärkiottelun huippuolosuhteissa. Kerä ei ollut vielä kärsinyt pistemenetyksiä kotikentällään eikä niin käynyt tänäänkään. Veiterä jatkaa sarjakärjessä maaottelutauolle ja on aika katsoa missä asetelmissa mennään kohti kevään huipennusta.

Narukerä – Veiterä 2–1 (1–1)

Ottelu lähti liikeelle tarkalla oman alueen pelaamisella ja molemmat joukkueet pyrkivät hallitsemaan palloa ja omia hyökkäyksiin lähtöjä maltillisella pelaamisella. Sekä Narukerällä että Veiterällä oli 2–3 maalipaikkaa, joista olisi voinut asettautua pelissä kuskin paikalle, mutta molempien joukkueiden viimeistelyssä oli hieman epäonnea ja hätäilyä, joten tasanumeroissa mentiin.

Pelin 12. minuutilla Kalle Pesonen saa ryöstettyä pallon Kerä-puolustukselta ja iskee Veiterän 0–1-johtoon. Tämä vapautti peliä, mutta puolustuksen oli edelleen oltava tiivis. Veiterällä oli puolen tunnin pelin jälkeen muutamia maalipaikkoja, mutta palloa ei saada maaliin edes läpiajoista. Narukerä pääsee kokeilemaan maalia kulmureista ja vapareista, mutta hekään eivät onnistu maalinteossa tänään. Veiterän hallinnassa mennään kumminkin.

Ensimmäisen puoliajan loppupuolella Kerä saa paremmin kontrollia pelistä. 36. minuutilla Jaakko Hyvönen tasoittaa pelin Esa Oksasen esityöstä. Maalitilanteessa pallo harmillisesti pomppii maaliin Veiterä-puolustuksen kautta. Kaikkiaan ensimmäinen 45 minuuttia oli tasaista peliä, jossa Veiterällä oli enemmän paikkoja, mutta viimeistely ontui.

Toinen jakso alkaa Narukerältä vahvasti: 52. minuutilla Topi Peuhkuri torjuu vaaratilanteen ja hetken päästä (56. min) Peuhkurilta nähdään toistamiseen todellinen gamesaver. Noin tunnin kohdalla ote on kääntynyt kokonaan kotijoukkueelle ja Veiterä jää oman pelin tekemisessä tyystin lähtötelineisiin. 59. minuutilla T. Peuhkuri tekee kolmannen huipputorjunnan ja siten pitää Veiterän mukana pelissä.

Tunnin pelin jälkeen Aleksi Seppäsellä on mahdollisuus viedä Veiterä johtoon läpiajosta, mutta eilen loistanut Aksi ei vaan osu tänään maalipuiden sisään: selvä paikka ja ohi. Tämän jälkeen väännetään tasaisissa merkeissä ja molemmilla joukkueilla on paikkoja ratkaista ottelu. 82. minuutin kohdalla Kerä-kippari, porilaisten kokenut sotaratsu Esa Oksanen ottaa roolia: hän saa avaussyötön Rinat Shamsutovilta ja kuskaa koko kentän läpi päästen hyvään tekopaikkaan: siitä pallo reppuun ja länsirannikon pojille ilo ylimmilleen.

Aivan pelin lopulla, kun pelattiin jo päätuomari Matti Gustafsonin antamaa lisäaikaa, nähtiin hieman erikoinen taktinen kuvio kotijoukkueen puolesta: Kerän kärkikarvaus napsi jäähyä viivästyttääkseen Veiterän pelinrakentelua ja tappaakseen aikaa – taktiikkaa sekin. Shamsutov, Timo Niemi ja Joona Rajala komennettiin jännittämään pelin loppua jääähyboksista. Ja saipa myös Narukerän penkkiväkikin harvinaislaatuisen jäähyn loppukahinoiden aikana.

Porissa Veiterän parhaana palkittiin joukkuetta hyvillä torjunnoilla tukenut Topi Peuhkuri:

Veiterän valmennuksesta oltiin ymmärrettävästi lyhytsanaisia Porin koettelemuksen jälkeen:
– Yhteenvetona voi sanoa, että pelejä ei voiteta jos ei tehdä paikoista maaleja. Jääpallo on maalintekopeli.
– Kaksi päästettyä maalia on hyvä osoitus meidän puolustukselta. Keskimäärin meidän verkkoon on tehty 2,2 maalia ja nyt päästettiin vähemmän.
– Meillä oli 6–8 selvää maalipaikkaa, joista peli olisi pitänyt saada tapettua. Nyt maaottelutaon aikana meidän on treenattava viimeistelyä, ja siitä lähdetään, että loppukauden aikana menestys Bandyliigasta ei jää tästä kiinni, Veiterän pukukopin oven raosta todettiin pelin jälkeen.

Porin pöytis

Bandyliigassa kolme kerrosta

Nyt kun joukkueet vetäytyvät hetkeksi hiomaan omia kuvioitaan maaottelu- ja nuorten MM-kisatauon ajaksi, on hyvä tarkastella kulunutta kautta: Bandyliigaan muodostunut kolme kerrosta, joista saadaan asetelmat kevään loppuhuipennukselle.

Otteluita on joukkuekohtaisesti pelattu 13–11 kappaletta. Veiterä ja Akilles johtavat sarjaa tasapistein: molemmat ovat voittaneet 11 peliä, keskenään on pelattu tasan ja tilillä on yksi tappio – molemmilla nimenomaan Narukerälle. Akillesta on veikkailtu finaalijoukkueeksi ja toisaalta Veiterä on kauden aikana osoittanut, että hieman nuorentuneella miehistöllä sekin on vahva mestarisuosikki. Päävalmentaja Valeri Gratsev on selvästi sanonut, että Veiterän tavoite on mestaruus. Veiterä ja Akilles kohtaavat Kisapuistossa perjantaina 14.2. Veiterän viimeisessä runkosarjapelissä ja tuon pelin lopputuloksesta voidaan päätellä jo jotain…

Kakkoskerroksessa ovat Narukerä, JPS, Kampparit ja HIFK. Heidän osalta pelit ovat menneet hieman ristiin ja kaikki ovat kokeneet kauden odotuksiin nähden myös yllättäviä pistemenetyksiä. Jos ja kun Veiterä ja Akilles marssivat semifinaaleihin, niin voi pitää varmana, että vastustajat nousevat tästä nelikosta. Vahvin haastaja lienee Narukerä, joka on kotonaan voittanut molemmat kärkijoukkueet. Narukerän pelissä on sopiva mixaus kokemusta (tyyliin Oksanen–Mustonen–Shamsutov) ja nuoruuden energiaa, jota edustavat A-maajoukkuekutsun saaneen Paaki Hyvösen lisäksi Joona Rajala ja vaikkapa 2002 syntynyt Lauri Siren.

Keskinelikossa olevan JPS:n peli kulkee pitkälti Riku Hämäläisen johtaman keskikentän kautta. JPS:n pelitapa, tälle kaudelle tapahtuneesta valmentajavaihdoksesta huolimatta, on ennalta arvattava: Hämäläinen ja toisaalta Lasse Tammilehto toimivat pallon ylöstuojina ja sitten yritetään jotain. Pelitapaan on syytä löytää variaatioita, joilla yllättää vastustaja. Veiterä mittaa Jipsin kyvyt Kisapuistossa la 1.2.

HIFK ja Kampparit mittasivat tasonsa juuri ennen maaottelutaukoa ja tiukan ottelun jälkeen (4–0 Kamppareille). Mikkeliläiset saivat pitää sarjan viitospaikan ennen maaottelutaukoa. Kamppareissa on menossa sukupolvenvaihdos ja lahjakkaan 2002-ikäluokan pelaajat ovat nousemassa edustusryhmään ryminällä: Karo Liimatainen, Topi Saukkonen ja mv Lasse Korhonen (2003) haastavat sekä ikämiespelaajat että muun nuorisokaartin pelipaikoista. Inttivuotta viettävät 00:t Jere Korhonen (mv, ei sukua Lasselle), Ville Hämäläinen ja Ville Särkkä ovat tulevaisuuden pelaajia, joilla on jääpallotulevaisuus Mikkelin ulkopuolella. Muutenkin laadukas juniorimylly tuottaa pitkäjänteisesti hyvää pelaaja-aineista edustusjoukkueen käyttöön – kohta voidaan nähdä 2003 syntynyt Elmeri ”Villenveli” Hämäläinen Kamppi-paidassa myös Bandyliigassa.

HIFK:n osalta tilanne on samankaltainen: nuorisokaari, josta erottuvat puolustuspään Leevi Laitinen ja toisaalta maaliahne Tuukka Järvinen, ovat seuran ”omaa tuotantoa” ja vakiinnuttaneet paikkansa edarissa. Laitinen käväisi viime kaudella jalostumassa vaihto-oppilaana Edsbynin P18-joukkueessa. Samanaikaisesti HIFK:lla on edelleen kokenutta kaartia (Hörhammer, Ojanen, Tastén) ja Ruotsin reissulta palannut Joonas Peuhkuri on vahvistanut HIFK:n pallollista peliä. Puolustuspään osalta HIFK on aina tunnettu tiiviistä joukkuepelaamisestaan. Maalivahtitilanne punanutuilla on hyvällä mallilla kun Pyry Kilpiö on aidosti kasvanut Bandyliigamittoihin.

WP 35, Botnia ja pohjoisen joukkueet OLS ja LRK ovat valahtaneet sarjan pohjalle. Näistä Wepsut ja Botta ovat osoittaneet nousukuntoa keskitalven aikana – WP 35 pelasi yhden kauden parhaimmista peleistään Lappeenrannassa 10.1. (”vain” 5–3 Veiterälle). Tilanne pohjoisessa on sikäli huolestuttava, että pelistä toiseen Olssi ja Lörkki joutuvat pettymään lopputulokseen. Kevään pudotuspelejä ajatellen varsinkin WP 35 on osoittanut olevansa vaarallinen ryhmä. Toisaalta varkautelaisten kapea pelaajamateriaali voi kostautua ratkaisupelien äärellä: otteluita ei voiteta yksipuolisella taktiikalla, jossa Niko Nissinen kuskaa palloa 30–40 metriä etsien syöttöä Kristian Paukkoselle tai Juho Holopaiselle. Botnia puolestaan on napannut kuluvan viikonlopun aikana avausvoitot LRK:n ja OLS:n kustannuksella. Näillä voitoilla se nousee pudotuspeliviivan yläpuolelle ja voi pysyä siinä helmikuun puoliväliin asti – edellytyksenä, että OLS, saati LRK, ei nappaa yllätysvoittoja esimerkiksi vahvan kotipelin ansiosta.

Bandyliigassa on jäljellä 5–7 ottelua per joukkue. Asetelmat ehtinevät muuttua, mutta peruskuvio vaikuttaa selvältä. Veiterän osalta vastustajat ovat WP 35, JPS, LRK, OLS – ja Akilles. Jipsi ja Killen kohdataan tutun kotiyleisön edessä. Veiterän kannalta Bandyliigan ykkössija on täysin omissa käsissä ja nyt alkava vajaan parin viikon tauko tulee hyvään väliin.

Tänään Porissa lievästi vaihtopelaajavoittoisesti pelannut Veiterä saanee Tomi Hauskan ja Tuukka Loikkasen takaisin kokoonpanoon tärkeimpien pelien kynnyksellä. Voi ennustaa, että Tompan ja Tuken mukaantulo tuo Veiterän peliin yhden vaihteen lisää – sitä kaivataan.

Pudotuspeleihin päästään valitsemaan puolivälierävastustajat runkosarjan päätyttyä sunnuntaina 16.2. Puokkarit alkavat ke 19.2. paremmin runkosarjassa menestyneen kotikentällä ja toinen välierä pelataan pe 21.2. Välieräparit ovat selvillä viimeistään su 23.2. Semifinaalipaikkaan vaaditaan kaksi voittoa ja välierät pelataan ”paras viidestä” -systeemillä. Ne alkavat ke 26.2., jälleen paremmin menestyneen joukkueen kotikentällä.

Mitkä parit ovat ja miten loppukauden askeleet menevät jää nähtäväksi. Se on varmaa että pitkästä aikaa yhä tasaisempi Bandyliiga – lievästä kerrosrakenteesta huolimatta – on tehnyt sarjakauden 2019–20 varsin jännittäväksi ja kotimainen jääpallokausi on huipentumassa jännittäviin loppupeleihin. Se on tehnyt hyvää kotimaiselle jääpallojännäykselle.

–Bandytoimitus
Porin kirjeenvaihtajan välittämien tietojen nojalla