Veiterä ja Narukerä iskivät yhteen kiivaassa ylemmän jatkosarjan pelissä sunnuntaina. Vaikka maalinteko alkoi jo ekalla minuutilla, olivat maalit tiukassa. Lopuksi laskettiin maalit ja mustelmat: Veiterälle kaksi maalia ja molempien joukkueiden pelaajille kasa mustelmia.
Veiterä – Narukerä 2—0 (2—0)
Kisapuistoon oli saapunut sunnuntai-illaksi iloinen määrä katsojia. Veiterä järjesti Perhepelin, jossa lapsen mukaan peliin pääsi mukaan perheen aikuinen. Lisäksi Lappeenrannan kouluihin oli jaettu näitä ”lapsen mukana aikuinen mukaan” -pääsylippuja ja pitkään aikaan Kisapuiston täytti iloinen meininki.
Myös Veiterän U10-junnuryhmä oli vahvasti esillä: heidän jakamat infot jääpallojunnujen toiminnasta sekä puoliajan onnenpyörän palkinnot menivät kuin kuumille kiville.
Lisäksi Veiterän rosterissa nähtiin – pitkästä aikaa – Lari Meuronen toisena maalivahtina. Hienoa, että Lari on valmiina auttamaan joukkuetta tärkeällä hetkellä.
>kuvat


Ottelu alkoi räväkästi: oli pelattu vajaa minuutti päätuomari Antti Malaskan piippaamasta alkuvihellyksestä, niin pallo löytyi Narukerän maalista. Ja kovin tuttua: maalintekijänä Janne Hauska (OmaSp), joka sai pelivälineen suoraan lapaansa epäitsekkäästi hyökkäystilanteessa pelanneelta Veeti ”Venku” Hyväriseltä (Bonum).
Tilanne lähti hyvästä syötöstä keskialueelta ja Hyvärisen hyvästä liikkeestä, joka vei mennessään Kerä-puolustuksen ja Jannelle jäi aikaa parkkeerata maalin edustalle ja toimittaa pallo maaliin. Sähäkkä alku.
Tämän jälkeen Kerä jaagasi tasoitusta ja Veiterä pyöritti peliä nasakkaan myötikseen. Veiterän neljäs kulmuri tuotti toivotun tuloksen: jostain syystä kulmaspesialisti T. Hauskan istuessa pelin ensimmäistä kymppiään, Joonas Peuhkuri (Nordic Interim) antoi määriksen etupaikalle, josta Aleksi Seppänen (Ravintola Lalo) tinttasi pallon reppuun: 2—0 Veiterälle ja ote kotijoukkueella. Peliä oli takana 23 minuuttia.
Lumisade hieman haittasi molempien joukkueiden kuvioita ensimmäisellä jaksolla. Yleensä luotettava ja varmaotteinen Matti Huutonen oli Yleltä luvannut, että sade päättyy ottelun alkaessa, mutta niin se erehtyy Mattikin: pelin aikana sade välillä tiheni, välillä taukosi. Onneksi yleisön tunnelmaa lumisade ei paljoa haitannut.
Ensimmäinen puolikas oli Veiterän. Siitä ei ole kahta puhetta.
Toinen jakso toi jännitystä peliin
Toisella puoliskolla kentälle tuli tuimasti tilanteisiin keskittynyt Narukerä – Veiterän pojat moikkailivat tutuille katsomoon ja odottivat helppoa loppupeliä: heitetään pari pikkukikkaa ja myllätään peli Kerän päätyyn.
Ja niin siinä kävi: toisen jakson 25—30 minuuttia peli oli täydellisesti Narukerän hallussa. Veiterä oli helisemässä Kerän kovan karvauspelin, kovan keskialueen puolustuksen ja – myönnettäköön – kovaan myötätuuleen hyökänneen ja kovasti luistelleen porilaisryhmän paineessa. Maali ns. roikkui ilmassa…
Sitten Veiterä sai hieman juonesta kiinni ja tilanne tasoittui. Medialehterille näytti siltä, että Veiterän comeback-pelaajan, Eetu Peuhkurin rooli Veiterän sekä hyökkäys- että puolustuspelissä oli tärkeässä roolissa: sen verran energinen kotimaisille kentille palannut Eetu oli.
Kerän kova kavennus- ja tasoitusmaalin jahtaaminen eskaloitui Kerän hyökkäyksen katkaisemiseen pelin 84. minuutilla: Veiterä-kippari Ere Verhelän otti jäähyyn väkivaltaisesta pelistä ottelun 84. minuutilla. Tilanne oli nopeassa tilanteessa se, että Verhelä pikkasen pelasi ”yli”, eli käytännössä jyräsi Narukerän pelaajan numero #27 (Jesse Kristian Aaltonen) jään pintaan. Nuorempi Aaltonen jäi ikävännäköisesti makaamaan jäälle. Tilanne riemastutti Kerän Veeti Kujansuun ryntäämään päin Verhelää, joka löysi itsensä sivupenkasta.
Kerä-leiristä reagoitiin: taklaus oli ehkä kohdistunut kypärään – pikemminkin kyse oli törmäyksestä, jossa fysiikan lakien mukaan suuremman massan liike-energia jatkaa matkaansa ja pienempi ”väistyy”. (ks. Wikipediasta loput.)
Malaska luonnollisesti vihesi pilliinsä ja sitten pohdittiin, miten jatketaan. Tuomio oli selvä: Verhelälle kymppi väkivaltaisesta pelistä ja Kujansuu samanaikaisesti istumaan kymppiä sopimattomasta käytöksestä.
Ymmärrettävästi, tiedetäänhän tämä, Kerä-kippari Ville Aaltonen tulkutti ja selvitti Malaskalle omaa näkemystään asiasta. Lopulta peliä jatkettiin molempien joukkueiden osalta yhden vajaalla. V. Aaltosen presentaatio toi peliin 2 ja puoli minuuttia lisäaikaa. Lopulta kippari-Aaltonen joutui jo tyynnyttelemään omiaakin huutamalla varsin äänekkäästi: ”Se viheltää mitä viheltää, pelataan…”
Tilanne ei varmasti ollut päätuomari Malaskan näkövinkkelistä helppo. Jäi tunnelma, että tässä pelissä – jossa Malaskan linja oli varsin salliva vaikkapa mailahäirinnän tai rikkeiden suhteen – molemmista joukkueista löytyi pelimiehet, jotka osasivat hyödyntää tämän, ja molemmilla on rutkasti kokemusta Ruotsin Elitserienin tuomarilinjasta: E. Peuhkuri ja V. Aaltonen tietävät miten tuomaristo pakotetaan viheltämään peli poikki. Junnut ja nuoremmat Dinot ottakoot tästä mallia – ja tuomarit sekä sellaiseksi aikovat.
Kaikkiaan voidaan todeta, että tuomarikolmikko Malaska—Myllylä—Kaipia pitivät tänään hyvin pintansa sekä tarpeellisen määrän sedällisiä puhutteluja myös vaihtoaition kuumakalleille.
Kaikkiaan Lappeenrannassa nähtiin harvinainen jääpallo-ottelu: ei sen takia, että yleisöä oli kivasti paikalla, vaan siksi, että voittomaali tehtiin pelin 39. sekunnilla. (Kas siinä taas jääpallohistorioitsija T. Hopulle pähkinää tilastojen läpikäyntiin…)
Ottelupöytis tästä linkistä.
Valmennuksen kommentit valojen himmennettyä:
Kun Kisapuiston harrasteryhmät päässeet slöörailemaan omia kuviotaan kentälle, Veiterän päävalmentaja sai sanaisen arkkunsa auki – näin Joonas Ylä-Outinen pohti nähtyä peliä:
– Tänään oli meiltä vahva esitys varsinkin puolustussuuntaan.
– Ensimmäiselle jaksolle saimme myötätuulen taakse ja pystyimme muutamilla muutoksilla viime pelistä saamaan täysi hallinta pelistä, pelin aikana tullut lumisade hieman pelaamista haittasi.
– Keräveskari Santeri Rantanen vastustajan maalissa oli tänään erinomainen ja piti heidät ensimmäisellä puoliajalla pelissä mukana.
Toinen jakson osalta myös valmennusportaassa jännitettiin:
– Narukerä sai myötätuulen avittamana alkuun hieman enemmän otetta pelistä, mutta puolustimme edelleen aktiivisesti koko joukkueena hyvin, eikä vastustaja oikeastaan saanut juurikaan vaarallisia maalipaikkoja meidän päätyymme.
– Meillä vastaavasti oli useampi hyvä paikka laittaa peli pakettiin jo aiemmin, mutta maalinteon tehokkuudessa oli paljon parantamisen varaa.
Helsingin peliin verrattuna Joonas Ylä-Outinen näki positiivista kehitystä:
– Olen todella tyytyväinen kuitenkin joukkueen ryhtiliikkeeseen perjantailta varsinkin puolustuspelaamisen osalta.
– Paljon on vielä asioita, joita pystymme parantamaan, mutta tämän päivän peli oli ehdottomasti iso askel parempaan suuntaan, kertoi Ylä-Outinen.
Pelin jälkeen jaettiin palkintoja. Lappeenrannan Energian energisimmän pelaajan palkinnot osuivat Heikki Kuivamäen ja Heikki Kantosen arvioimana vieraiden energisesti taistelevalle Lauri Sirenille sekä ensimmäiset comeback-piirtonsa kotikatsomon edessä tehneelle Eetu Peuhkurille. Mediakatsomossa jäi pohdittumaan, että Kerältä olisi voinut palkita myös veskari Rantasen.

Vaan miten sitten käykään?
Kun Veiterä ja Narukerä nyhjäsivät Lappeenrannassa, oli JPS ryöstöretkellä Brakulla: sieltä napattu 2—4-voitto merkitsee sitä, että JPS on 26 pisteessä, HIFKlla on 21 ja Veiterällä on 20 pistettä. Jipsin Bandyliigan voitto – ja mahdollisen finaalin varmistaminen Jyväskylään – ei ole vielä varma juttu. Lähellä se on, vaikka edessä on kova semifinaalisarja kovaa haastajaa vastaan.
Kaikilla ylemmän jatkosarjan joukkueilla on jäljellä neljä ottelua. Kahdeksan pistettä on vielä jaossa. Veiterällä on loistava mahdollisuus vielä kakkospaikalle (ja suora paikka semifinaaliin) – Jipsiä on vaikea haastaa ykköspaikalta.
HIFK on positiivinen yllätys tällä kaudella. Ensin se kampesi Akilleksen alempaan jatkosarjaan ja nyt se porskuttaa kakkospaikalla – vaan: riittääkö se eli bensa? Veiterä vaanii hyvin, hyvin lähellä ja voisi nähdä, että Veiterän—HIFK-peli Kisapuistossa ke 12.2. on ratkaiseva tämän suhteen.
JPS:n ykköspaikka Bandyliigassa näyttää siis varmalta – toki kaikki on mahdollista. Jos käy niin, että JPS:n romahtaa Veiterää (Kisapuistossa to 6.2.), Hifkiä (la, kotona 8.2.) ja Kerää (ke 12.2.) vastaan, niin tilanne on uusi: Veiterässä riittää voittamisen kulttuuria (vaikka muille jakaa! –jonotuslappuja voi hakea vaikkapa Peitsamon Vety-kioskilta). Riittääkö sitä Jipsissä tai uudistuneessa Hifkissä? Narukerän kulttuuri löytyy valitettavasti Taalainmaalta – se on väärässä maassa.

–Bndtmts