Suvereeni Veiterä Cupin finaaliin

JPS:n kisaorganisaatio sai pikakomennuksen Suomen Cupin järjestelytehtäviin kun Lappeenrannan lohkopelit siirrettiin Kisapuistosta Viitaniemeen. Tämä antoi kotijoukkue JPS:lle edun tavoitella paikkaa Cup-finaalissa. Toisin kävi: vakuuttava Veiterä jyräsi finaaliin Akillesta vastaan.

Koko viikonvaihteen osalta otteluohjelma oli hieman nurinkurinen. Ennakkoon tiukimmaksi ennustettu ottelu pelattiin lohkon ensimmäisenä: siinä isäntäjoukkue JPS ja Veiterä tasasivat tunnin pelin jälkeen pisteet numeroin 4–4. Rankkarikisa toi ratkaisun. Molemmat maalivahdit, Veiterän Topi Peuhkuri ja JPS:n Samuel Gerovoi tekivät parhaansa, mutta lopulta Veiterän Manu Puumalaisen onnistuessa 7. lyöjäparissa Veiterälle merkittiin ruksi voittosarakkeeseen. Varsinaisella peliajalla Veiterän tehoista vastasivat Eetu Peuhkuri (x 2), Tero Liimatainen ja Tuomas Liukkonen.

Mainittakoon, että JPS-peli oli Veiterän edustusjoukkueen toinen kerta isolla jäällä tänä syksynä: perjantaina joukkue ehti kertaalleen harjoitella kotikentällä. JPS oli päässyt Viitaniemen jäälle jo viikolla ja he kävivät leireilemässä Oulussa viikko aiemmin…

Lauantain toisessa pelissä Veiterä kohtasi edelleen nuorennusleikkausta tekevän Hifkin. Tähtirinnnat pelasivat tehokkaan näköisesti, mutta tehottomasti. Veiterä vei voiton numeron 3–0 Liimataisen, Tuukka Loikkasen ja Ere Verhelän maaleilla.

Sunnuntaipäivä alkoi jymy-yllätyksellä, kun kylänpojat Ogelista kaatoi kotijoukkue JPS:n numeroin 2–4. Tunnetusti Helsingissä jäätilanne on heikko: Hifki ja Botnia ovat vasta Jyväskylän reissulla päässeet isolle jäälle. Botnia pelasi kuitenkin fiksusti ja hyydytti JPS:n tehokkaan näköisen luistelun puolustuskaaren yläpuolelle. Botnian pohjoisen apu, Pekka Niska sivalsi paikoista maalit ja osoitti olevansa verraton maaliseppo.

Botnia sai Jipsi-voitosta virtaa ja he tulivat Veiterän sunnuntain toiseen peliinsä samalla ennakkoluulottomalla asenteella kuin JPS-kaadossa. Oulunkyläläiset saivatkin peliin hyvän alun kun osin lappeenrantalaistaustainen Kaapo Schreck vei valkopaidat johtoon heidän ensimmäisestä hyökkäyksestä – tosin vasta 6. peliminuutilla. Tämän jälkeen Veiterä määräsi tahdin: Tuomas Liukkosen ja Samppa Äikkään maaleilla Veiterä johti 2–1. Botnian Pekka Niska nostatti helsinkiläisyleisön tunnelmaa 30. minuutilla ampumalla rankkarista taukoluvut 2–2.

Toisella jaksolla Veiterä ei jättänyt epäselvyyttä ottelun voittajasta ja Botnialta loppui tuuli purjeista – kuten meillä Veiterässä on tapana sanoa. Ere Verhelän hattutemppu (kulmuri, pelitilanne ja rankkari), ja L-sarjan pelurit Matias Lehtonen–Loikkanen–Liimatainen huolehtivat lopusta: lopputulos 2–8 oli riittävä osoitus Veiterän paremmuudesta.

Viitaniemen lohkon viimeisessä pelissä Veiterä kohtasi WP 35:den. Varkautelaisten turnaus ei ollut oikein lähtenyt kunnolla käyntiin ja takana oli vain yksi tappiollinen harjoituspeli aiemmin viikolla Kamppareita vastaan (9–2). Wepareiden puolustaessa tiukasti Veiterän ensimmäistä osumaa saatiin odotella 10. peliminuutille saakka. Samppa Äikäs viimeisteli kulmurin jälkitilanteesta ”voittomaaliksi” jääneen 1–0-osuman. Tämän jälkeen Eetu Peuhkuri ja Kalle Pesonen (kahdesti) kurittivat varkautelaisia kolmella pikaosumalla ja Tuomas Liukkonen iski taukonumerot 5–0:aan jo 20. minuutin kohdalla.

Veiterä vaihtoi toiselle puoliskolle maalivahtia ja nuori Lauri Weiland pääsi katsomaan aikuisten miesten peliä maalipuiden välistä. Lauri on 14-vuotias. Ja hyvinhän sekä Lauri että Veiteräpuolustus homman hoitivat. Kaikkiaan yhdeksän maalintekijää 13–0 päättyneessä pelissä kertoo Veiterän tasosta ja mainittujen lisäksi nimensä maalitekijäsarakkeeseen kirjauttivat Christian Laibert, Esko Liukkonen, Juuso Kärmeniemi, Iikka Voutilainen ja Tuukka Loikkainen.

Nieminen: tyytyväinen voi olla, tehtiin mitä päätettiin

Viitaniemen lohkossa Veiterä oli siis ykkönen, ennakkoon kova JPS vajosi 4:ksi – HIFK osoitti vaarallisuutensa. Jyväskylässä oli mukana viisi joukkuetta (Oulussa joukkueita oli neljä). Lauantain avauspelistä saatu tasuripiste oli ainoa virhe Veiterän listassa. Maaliero 28–6 osoitti, että 1,5 päästettyä maalia per ottelu kuvaa Veiterän puolustuspelaamisen tasoa. Vertailu voidaan tehdä Oulun lohkovoittajaan Akillekseen, joka päästi kolmessa ottelussa 2,3 maalia per ottelu.

Joukkueet kohtaavat Porvoossa Suomen Cupin finaalissa loppiaisena, keskiviikkona 6.1.2021. Pelikenttä vaihtuu, mutta Veiterässä on revanssihenkeä korjata viime kauden Cup-kömmähdys.

Veiterän päävalmentaja Tero Nieminen oli luottavaisin mielin lohkovaiheen jälkeen:
– Kentällä tehtiin niitä asioita, joista sovittiin. Joukkue oli yhtenäinen, tiivis ja Veiterässä on todella iloinen, mukava tunnelma.
– Erikseen haluan sanoa sen, että koko joukkueen pelaaminen toimi hyvin. Meidän hyökkäyspelissä olivat mukana kaikki pelaajat ja pallotempo pysyi hyvänä koko turnauksen ajan. Tämä on huomionarvoista siksi, että olemme pääseet vasta kerran isolle jäälle Kisapuistossa.
– Myös puolustamiseen osallistuvat kaikki. Meitä vastaan on vaikea lähteä rakentelemaan ”kaikiessa rauhassa”. Kuntopuolella on tehty oikeita asioita koko kesän aikana ja se näkyy kentällä hyvänä tuloksena.

Veiterä keskittyy nyt kauden avaukseen, joka on edessä perjantaina 20.11. Kisapuistossa kun paikalle saapuu tuttu vierasjoukkue Kampparit. Nieminen oli tyytyväinen Bandyliigakenraaliin:
– Selvitetään vielä muutamia asioita, jotta saadaan palloon vielä lisää liikettä. Hyvillä mielin ollaan ja pojat ovat hitsautuneet hienosti yhteen, sanoi Tero Nieminen hieman arvioituksellisesti.

Jyväskylän pelien perusteella helsinkiläiset Hifki ja Botnia voivat parhaimmillaan haastaa sarjan ennakkosuosikit Akilleksen, Veiterän ja varsinkin JPS:n. Vauhtiin päässessään Narukerä tarjoaa kovan vastuksen kaikille joukkueille – varsinkin kotikentällään. Jyväskylässä nähty JPS oli yllättävän vaisu, joskin muutamia avainpelaajiksi arvioituja hahmoja puuttui kentältä: Ville Hämäläinen ja Jaakko Manninen olivat pois näistä karkeloista. Kotoisen Bandyliigan yhtenä parhaana pelintekijänä sanottu Riku Hämäläinen kärsii lievästä alaraajavammasta ja jätti sunnuntain pelit väliin – onko JPS liikaa Rikun varassa, kun peli ennalta heikompia HIFK:ta ja varsinkin Botniaa vastaan yski pahoin?

Suomen Cupin lohkovaiheen taulukot ja tilastot

Katsaus Viitaniemessä nähtyihin joukkueisiin

WP 35 on vaikeuksissa – joskin on toivottava, että Varkaudessa purraan hammasta, lyödään viisaat bandypäät yhteen ja sovitaan, että Wepsuista ei tule pisteautomaattia liigaan. WP 35 jäi kokonaan ilman maaleja Jyväskylässä. Sitä ei voi katsoa hyvällä. Joukkueen peli on vielä kehitysvaiheessa. Tilannetta voisi auttaa, että tutkapari Niko Nissinen–Juho Holopainen löytävät toisensa helpommin ja useammin. Joukkueen pelin tekeminen on liikaa Nissisen varassa. Nuori joukkue hakee vielä ideaa pelaamiseen ja ryhmä tarvitsee aikaa kehittymiseen. Riittääkö kalenterissa päivät, viikot?

JPS:n vaisuus sunnuntaina yllätti. Mainittujen avainpelaajien poissaolo voi olla yksi selitys, mutta tietäen sen hyvän työn, jota Viitaniemessä on tehty jo juniorivuosista lähtien, on nyt vaarassa kadota jonnekin. Toki riittää JPS:ssa palaa purtavaksi – hyökkäyspäässä häärivän Tuukka Ässämäen kanssa saavat kaikki liigajoukkueet olla tarkkana. Mitä kovemmassa vauhdissa Tuukka saa pallon kaaren sisäpuolelle, sitä varmemmin verkko heiluu molarin takana. Vasta 18-vuotias Ässämäki on nousemassa kohisten kohti aikuismaisia tapoja ja voi nostaa jyväskyläläiset kauden aikana haastajiksi kaikille. Alakerta mietityttää ja kysymys kuuluu: onko JPS:n maalivahtiosastolla ratkaistavia pulmia?

Botnia jaksaa yllättää. Ennakkoon ei olisi arvannut, että oulunkyläläiset haastavat JPS:n ja panevat Veiterällekin kampoihin – tosin puoli tuntia. Kärki on ehkä vielä liikaa Pekka Niskan varassa, mutta nuorten, esim. Ilmari Pesosen ja Henri Ilveksen ennakkoluulottomuus nostattaa toiveita. Botnia oli Jyväskylässä liikkeellä kapealla ryhmällä (2 vaihtopelaajaa) ja se näkyi jaksamisessa. Rosterissa riittää nimekkäitä pelaajia ja nähdyn perusteella Botniaa ei pidä aliarvioida pitkän liigakauden aikana. Maalivahtiosastolla on kaikki kunnossa ja ehkä nyt on Joonas Kankkusen todellinen läpimurtokausi? Se, että riittääkö tuuli Botnian purjeissa vai juututaanko plägään muiden paahtaessa ohi, jää nähtäväksi…

HIFK on vahvistunut ja viime kaudesta nuoret pelaajat ovat jälleen vuoden vanhempia. Takavuosien ”ukkoköörissä” on tehty reippaasti nuorennusleikkausta. Se näkyy kentällä raikkaana menona ja tehokkaana viimeistelynä. Mikkelinapu Santeri Laitinen tuo Hifkin kärkeen sitä osaamista ja röyhkeyttä, joka sytyttää vastustajan. Joonas Peuhkuri on brakulaisten pelintekijä, mutta nyt nähdyn perusteella kaikki kanssapelaajat eivät olleet hänen kanssa samalla fläppitaulunsivulla. Valmennus- ja taustaryhmässä vaikuttaa olevan osaamista vaikka muille jakaa.

Veiterä oli suvereeni. Pelinopeus, pallotempo ja kestävyys näyttäisivät olevan Veiterän vahvuuksia – taas. Viime kauteen verrattuna uudistukset ovat olleet tervetulleita ja pelintekemisen tapoja voidaan muuttaa myös ottelun sisällä. Uppsalasta ja Mikkelistä saapuneet Tuomas Liukkonen ja Esko Liukkonen sopivat hyvin Veiterän rosteriin. Varsinkin Esko Liukkonen osoitti Jyväskylässä ottaneensa sivutuen paikan omakseen ja onnistui hyvin. Alempi keskikenttä vaatii ehkä hieman hiomista, mutta puolustuslinja ja Juuso Kärmeniemen onnistunut liberopeli osoittivat vahvuutensa Jyväskylässä. Pakin paikkaa pelaavat Johan Segerman ja Emil Segerman eivät tehneet Cup-peleissä yhtään virhettä ja Antti-Juuso Ropon luistelutekniikasta ja pelaamisesta voisi tehdä vaikka oppikirjan. Veiterässä kärkeen riittää ratkaisijoita ja peli kulkee monipuolisesti Liukkosten, Eetu Peuhkurin, Tero Liimataisen ja muiden kautta. Pian päättyvä Tuukka Loikkasen asevelvollisuusura vapauttaa energiaa maalintekoon. Mielenkiintoinen kausi on alkamassa.

Bandyliigan sarja-avaus Kisapuistossa:
Veiterä – Kampparit, pe 20.11. klo 19:00

TERVETULOA NÄKEMÄÄN VAUHDIKAS JA UUDISTUNUT VEITERÄ!