Veiterä U12:n hopeakertomus SM-turnauksesta

Veiterän U12-joukkue pelasi hienon SM-lopputurnausviikonlopun Jyväskylän Loistokoti-areenalla 11.-12.3. häviten vain yhden ottelun, mutta tappio tuli tärkeimmässä ottelussa – eli finaalissa. Tässä LongPlay-tyyppisessä raportissa valotetaan U12SM-turnauksen kulkua.

Kovatasoisessa turnauksessa hopea ei ole häpeä, mutta joukkueelle se oli pettymys. Alkusarja oli kaikille reilu koska kaikki seitsemän joukkuetta pelasivat toisiaan vastaan 2 x 15 min pelin ja alkusarjasta neljä parasta välieriin. Pelin henki oli selvä: Veiterän oli päästävä neljän joukkoon ja sitten kaksi voittoa ja voittopytty takaisin Kisapuistoon.

Ensimmäisessä pelissä kotijoukkue JPS osoitti heti, ettei lopputurnauksessa ole heikkoja joukkueita mukana. Veiterän valmennuksen hieman liian kireä aikataulu mm. lounaan vuoksi jätti peliin valmistautumisen vähän huonolle. Peli oli sitten osittain sen vuoksi ”sekavaa”. Peliä kuvasti näennäinen yrittäminen ja yksääminen ja maalipaikoista ei oikein saatu sisään. Taukotulos 2–2 kertoo pelin kuvasta paljon.

Toki pitää sanoa, että juuri JPS on se joukkue, joka on parantanut peliään kauden aikana eniten. JPS luisteli, karvasi ja pelasi kovaa Veiterän pelaajien itseluottamusta horjuttaen eli siitä peukut Jipsille. Lopputulos Veiterälle 7–4 oli loppujen lopuksi oikeutettu mutta hyvä muistutus siitä, että kaikki haluavat voittaa hallitsevan mestarin eikä turnauksessa saa yhtään voittoa ilmaiseksi. Otso Toivanen teki viisi maalia sekä Jere Vaittinen ja Roope Lavikka maali per peluri.

Toinen peli oli sitten ennalta yksi kovimmista eli tasaisen kova Botnia, jossa ei juuri heikkoja lenkkejä ollut. Botnian maalivahti oli turnauksen paras, todella aktiivinen peittävä ja hyvän heittokäden omaava veskari. Peli alkoi paremmin kuin JPS-peli, mutta edelleen Veiterän otteet olivat väkinäisiä, eikä paikoista saatu maaleja, jotka olisivat vapauttaneet pelihuumoria. Veska pelasi unelmapeliä, joka vaikeutti toki maalintekoa. Tauolla tilanne oli 2–2 ja Botnia pääsi vielä toisella puolikkaalla 3–3-tilanteeseen, mutta sitten loppua vei Veiterä Jere Vaittisen, Otso Toivasen ja Anton Zavarzinin maaleilla lopputuloksen ollessa 6–3 Veiterälle.

Kolmanteen peliin lähdettiin sitten todella odottavalla mielellä ja valmennus sai ”uitettua” joukkueeseen hyvän draivin, olihan vastassa se kovin, odotetuin vastus: OLS. He olivat ilmoittaneet kaksi joukkuetta ylempään sarjaan, ja tämä oli OLS:sta se kovempi.

Kenttähuhujen mukaan jo kerran bandyn lopettaneita kiekkopelureita oli houkuteltu mukaan tavoitteena voittaa SM-kultapytty Ouluun vietäväksi. Valmennus aisti Loistokoti-areenan reunoille saapuneiden katsojien ja kilpakumppaneiden tarkkaavaiset katseet, kun alkusarjan ennalta kovin peli käynnistyi. Moni joukkue oli tuumaillut, että OLS ja Veiterä ovat ne kaksi kovinta joukkuetta, ehdokkaat mestariksi. Kentällä viilettivät molempien joukkueiden supertalentit; Veiterän #74 Otso Toivanen ja #4 Vili Mielonen sekä OLS:n #23 Veikka Savolainen ja #68 Anton ”Sihi” Sihvonen.

Veiterä sai peliin mahtialun: ensimmäinen hyökkäys ja Otso teki häkin. Kymmenen minuutin kohdalla OLS oli tehnyt kaksi Veikka Savolaisen mailasta mutta Veiterän Vili Mielonen, Anton Zavarzin ja Otso Toivanen maalin poikaan tilanteen ollessa 4–2. OLS otti aikalisän. Ennen taukoa OLS kavensi 4–3.

Toisen vartin alku oli tasainen ja Veiterän peli oli todella hyvin hanskassa ja pallo lavassa. Vili paiskasi tilanteeksi jo 5–3 mutta vielä Savolainen kavensi 5–4:ään. Sen jälkeen Jere Vaittinen teki kaksi kaappia minuutin sisään, Anton yhden ja Asla Mihl yhden ja Veiterä meni menojaan. Loppunumeroiksi Savolainen kaunisteli 9–5. Kentän laidalla huokailtiin Veiterän loistokkuutta ja kuiskuteltiin: ”Taitaa Veiterä viedä pytyn – taas”, kun vauhdikkaan pelin pelanneet Otso #74 ja Vili #4 poistuivat pukukopin uumeniin selän höyrytessä. Kokonaisuutena peli oli Veiterältä ehkä koko turnauksen paras, ainakin Veiterän näkövinkkelistä: onnistumisia laajalla rintamalla ja voitto toi uskoa Veiterän koppiin ja fiilis sen kun nousi.

Ensimmäisen päivän Veiterän viimeinen peli alkoi klo 17 Narukerää vastaan ja valmennus halusi varmistaa, ettei lähdetä leijumaan ja odottamaan, että voitto tulee ilman aktiivista peliä. Narukerän joukkueessa ei ollut yhtään vaihtomiestä, koska samana iltana Porissa pelattiin Liigafinaali Narukerän ja Kampparien kesken. Kerällä oli kaksi kovahkoa pelaajaa, mutta Veiterä oli selvästi parempi: yhdeksän minuutin kohdalla 4–0 Veiterälle. Peli päättyi 9–2 ja Veiterän maaleista vastasivat: Vili Mielonen ja Jere Vaittinen (2 maalia) sekä 1 maali Jessica Kietäväiselle, Jonne Rikkiselle, Otso Toivaselle, Asla Mihlille ja Roope Lavikalle.

Pelin jälkeen joukkue käveli loppuveryttelynä pukukopilta keskustan hotellille, jossa päästiin saunaan, porealtaisiin sekä ansaitulle iltapalalle.

Sunnuntain ratkaisut

Sunnuntaina sama toisin päin ja kentälle kävellen mars mars. Ensimmäinen peli oli OLS:n kakkosjoukkuetta vastaan. Peli oli Veiterän hallinnassa ja kuten Kerä-pelissäkin niin pelaajia peluutettiin tasaisesti säästellen ykköspyssyjen voimia ratkaisupeleihin. Ekan vartin jälkeen taukotulos 7–2 Veiterälle, lopputulos oli 8–3. Maalit: Otso 3, Vili ja Jere 2 sekä Anton 1.

Sitten se alkusarjan viimeinen peli, jossa voitaisiin varmistaa alkusarjan voitto ja vastassa kivikova HIFK, joka oli ennakko-odotuksissa todella kova vastus – olihan Viljam Huuskonen pyyhkinyt Veiterällä jään pintaa Oulunkylässä 10–0 päättyneessä ottelussa helmikuun alussa tehden kuusi maalia (okei, siellä taas ei ollut mukana Veiterän tehokaksikko Otso & Vili).

HIFK:lta puuttui yksi avainpelaaja, joten Veiterä oli merkannut kovavauhtisen Huuskosen ja Martta Niemen sellaisiksi, jotka eivät saa kelata vauhtia omalta kaarelta vaan karvauksen tuli olla teemalla ”korkealta, kovaa ja periksiantamattomasti.” Peli alkoi Veiterän kannalta hienosti: ensimmäinen minuutti ja Otso maalaa. Huuskonen tasoitti seuraavalla minuutilla. Sen jälkeen ei tehty maaleja mutta sitten neljään minuuttiin Veiterän superkaksikko näytti, että miksi kaksikon pelejä kannattaa tulla katsomaan kaukaakin: viisi maalia neljään minuuttiin ja peli oli selvä.

HIFK otti aikalisän mutta käytännössä selkäranka oli jo poikki. Taukotulos 7–1 Veiterälle. Toinenkin jakso oli Veiterän täydellistä hallintaa. Moni kentällä oleva alkoi todellakin uskoa siihen, että Veiterää ei Loistokoti-areenalla tänä sunnuntainakaan pysäytä kukaan. Voitolla Veiterä välierään ja vastustajaksi Botnia.

Alkusarjan vei Veiterä puhtaalla pelillä maalierolla 47–19. OLS oli kakkonen voittaen neljä, yksi tasuri (HIFK-OLS 7–7) ja yksi tappio, maalieron ollessa 50–19. HIFK oli kolmas maalierolla 31–21 ja Botnia neljäs maalierolla 29–16 päästäen siis vähiten maaleja. Maalipörssin kärki oli OLS:n Veikka Savolainen 19 kaapilla, Otso 18, HIFK:n Huuskonen 17, OLS:n ”Sihi” Sihvonen 13, Vilille ja Jerelle 9 kihausta.

Veiterä pelasi todella hyvät pelit kovempaa OLS:a ja HIFK:a vastaan. JPS-peli oli kehnoin, Botnialla oli kovaa pelaava ahnas joukkue ja liian hyvä veskari. Narukerä ja OLS:n kakkosryhmä eivät uhanneet Veiterää millään tavoin. Veiterä karvasi korkealta ja kovaa yrittäen tehdä maalit joka hyökkäyksestä. Pelin ratketessa kärkiukkoja lepuutettiin, jotta kaikki saivat pelata ja voimia jäisi välierään ja mitalipeliin. Veiterän kaikki kaikessa oli Otso Toivanen. Vili Mielonen aloitti vähän nihkeästi mutta OLS-peli jo osoitti, että Vili on ehdottomasti turnauksen TOP3-peluri.

Botnia välierävastustajaksi

Välierään (2 x 20 min) sitten vastaan kova Botnia vahvan maalivahdin Eelis Aravirran johdolla. Joukkueessa ei ollut samantyyppisiä supertalentteja kuten Veiterällä, OLS:lla tai HIFK:lla, mutta joukkue oli kauttaaltaan kovaa luisteleva ja kovaa pelaava kiekkotaustainen nippu. Siihen kun lisätään suorastaan poikkeuksellisen loistelias veska niin vastus välierässä oli Veiterälle jopa se pahin.

Kaikki olivat jo oppineet tuntemaan Veiterän #74 ja #4, joten kaksikon tuli laittaa palloa liikkeelle, jotta nopeita suoraviivaisia ylivoimahyökkäyksiä avautuisi muille veiteräläisille kolmen pelaajan karvatessa Veiterän tehokaksikkoa. Pelistä tuli tasan niin vaikea mitä valmennus kentälle kävellessä pelkäsi. Botnian raastava pelitapa, hurja takakarvaus ei antanut aikaa eikä tilaa putata palloa häkkiin. Otsoa otettiin huolella, Viliä hiostettiin ja sitä kautta Botnia pääsi vastaiskuihin.

Välieräpeliä oli kulunut kaksi minuuttia ja Botnia tekee 0–1. Botnia ampuu rankun yli maalin 18. minuutilla ja Otso tasoittaa taukotulokseksi 1–1. Toisella puolikkaalla Veiterä pääsi lievään myötätuuleen: Otso teki 2 pelin 25. minuutilla. Botnia tasoitti seuraavalla minuutilla. Veiterä saa pilkun, mutta Jonne Rikkisen kudin torjuu Botta-veska. Onneksi isojen pelien mies Vili Mielonen pääsee iskemään 30. minuutilla Veiterän johtoon 3–2. Kaksi minsaa tästä ja Bottalle pilkku, mutta mainio Heppu Iitiä torjuu. Minuutti edellisestä ja Veiterälle tarjotaan 33. minuutilla taas rankkarista pientä helpotusta. Mutta Botta-vesta Aravirta osoittaa, että turnauksen paras veska on täällä ja pulinat pois. Semifinaali etenee minuutin ja Veiterän Anton Zavarzin luutii hienosta syötöstä 4–2. Botnia ottaa aikalisän, jonka jälkeen laittaa kaikki peliin: 37. minuutin kohdalla oulunkyläläiset kaventaa tilanteeksi 4–3 ja vielä tekee yhden, mutta Veiterän puolustuksen läpi turnauksen rohkeasti pelannut paitsiolinja piti ja maali hylättiin oikeutetusti paitsiomaalina. Veiterä kesti ja meni finaaliin. Peli oli kova, eikä mennyt käsikirjoituksen mukaan mutta finaalipaikka saatiin.

Samaan aikaan HIFK taisteli OLS:a vastaan toisessa välierässä johtaen tauolla 1–2. Välierän 29. ja 33. minuutilla OLS teki maalit ja meni johtoon, joka piti loppuun saakka. Veiterä sai OLS finaalivastustaksi tuloksella 5–3. Erittäin tasaista vääntöä siinäkin pelissä.

Kohti finaalia

No niin: ennusteen mukainen finaali luvassa. OLS ja Veiterä, alkusarjan ykkönen ja kakkonen. OLS teki enemmän maaleja, mutta pelasi myös yhden tasurin kun Veiterä marssi voitosta voittoon. Valmennuksen teesit olivat tutut: kovaa luistelua, kovaa karvausta ja huolellisuutta maalinteossa. Tehokaksikon on laitettava palloa liikkeelle, jotta vastaiskuja syntyisi muille pelaajille. Puolustuspää nousee riittävän ylös eikä jää makaamaan alakertaa odottamaan, jolloin takakarvaukseen ei enää ehdi.

Pelin alku oli sysimusta Veiterälle. Ekalla minuutilla ja OLS:n superpoika Veikka Savolainen rokottaa johtomaalin. Ja sama poika iskee 8. minuutilla jo 0–2. Veiterä kaventaa Otson maalilla pelin 11. minsalla tilanteeksi 1–2. Tähän mennessä Veiterällä on puolet enemmän maalintekotilanteita, mutta maalinteko oli vaikeaa kovan karvauksen ja puolustuksen keskellä. Ja kun ei mene niin ei mene. Veiterän pelihuumori elää maaleista, ja nyt ahdisti. Peli ei ollut ollenkaan rentoa, se oli jännittynyttä väkinäistä puurtamista. Toki vastustaja pelasi hyvin järkevästi ja Veiterä oli liikaa kahden pelaajan varassa eikä palloa saatu liikkeelle

OLS tekee kaksi maalia perä perään, seppoina Savolainen ja Sihvonen. Veiterä otti aikalisän, jolla koetettiin luoda uskoa, että vaikka tilanne on 1–4x, niin aikaa on tehdä maaleja vaikka ja kuinka. Rentous esiin ja huolellisuutta sekä syöttöjä, syöttöjä ja syöttöjä lisää. Aikalisän jälkeen Veiterä sai vähän juonesta kiinni: kulmasta Jonne kavensi, ja sitten Vili otti Veiterän reppuselkään ja kahdella peräkkäisellä maalilla toi Veiterä tasoihin. Ja vielä ennen taukoa Jonne vie Veiterän johtoon 5–4. Ensimmäisen puoliajan lopussa OLS pääsee taas paikoille, mutta Veiterä kestää.

Tauolle Veiterän johdossa. Tauolla valmennus yritti parhaansa, että peliin saataisiin suoraviivaisuutta, uskallettaisiin pelata rohkeasti pallolla ja maalipaikoissa huolellisuutta. Perusteesit kunniaan, me osaamme pelata ja kova, järkevä yrittäminen riittää voittoon. Tuumaakaan ei periksi missään kohtaa.

Toisen puoliajan alkuun Veiterä saa kulman, mutta heti toiseen päähän tilanne ja Savolainen sivaltaa tasoituksen. Se oli takaisku, kun Veiterän lankulla ja faniryhmässä ajateltiin seuraavan Veiterä-maalin tuovan sen kuuluisan flown koko joukkueeseen. Onneksi Vili veti koko muuta Veiterää perässään ja iski tasoituksen 29. minuutilla.

Mutta sitten, OLS tekee taas kaksi peräkkäisillä minuuteilla, kukas muu kun Savolainen ja toisen tekee tasainen Arttu Tervonen. Veiterän peli meni yliyrittämiseksi. Seuraavan seitsemän minuutin aikana maalitilanteet Veiterälle 7–4, mutta kummallekaan ei tule lisämaaleja. Kun finaalia oli pelattu 38. minuuttia, niin OLS johtaa kahdella maalilla. Otso Toivanen pääsee vielä iskemään usean yrityksen jälkeen vasta pelin toisen maalinsa ja peli on kutkuttavasti 7–8. Vielä Veiterä punnertaa OLS-maalille kahdesti, mutta ei niistä ei synny maalia ja peliaika loppuu. Veiterälle karvas tappio.

Veiterän U12 hävisi turnauksessa yhden pelin ja sen tärkeimmän ja palkinnoksi hopeamitalit. HIFK voitti jatkoajalla Botnian saaden pronssit.

Yhteenveto turnauksesta

Veiterä pelasi hienon turnauksen ylivoimaisesti parhaimpina peleinään alkusarjan OLS- ja HIFK-pelit, joissa voittajasta ei ollut mitään epäselvyyttä.

Botnia-pelit olivat tiukkoja, kiitos Botnian mahtavan hyvän maalivahdin. Finaalissa OLS teki kovalla prosentilla paikoista maalit ja Veiterä taas ei. Kulman jälkitilanteista pallo osui kypärään, olkapäähän tai reiteen, eikä tietenkään maaliin.

Finaalissa Otsoa otettiin kovaa, kuten joka pelissä, mutta Otsokaan ei ollut finaalissa aivan parhaimmillaan. Ankarasta karvauksesta ja tiiviistä puolustamisesta johtuen Otsoa ei päästetty vauhtiin vaan eteneminen meni ”sinksaamiseksi”. Vilin maalit taas syntyivät suoraviivaisen etenemisen päätteeksi kun tilaa oli hivenen enemmän. Finaali oli maalin peli, ja tilanteessa, jossa Vili toi Veiterän tasoihin, ja Jonne johtoon, niin yksi maali Veiterälle olisi vapauttanut varmasti Veiterän peliä. Mutta tämä on jossittelua, kipsi ei purkaantunut ja finaali päättyi tappioon.

Veiterän puolustus olisi kaivannut kunnon päällikköä, ja vaikka alkusarjassa marssittiin voitosta voittoon niin tehokaksikon takana ei ollut riittävästi leveyttä. Karu sanoa, mutta näin se oli. U12-finaaliturnaus oli todella tasainen: huomattavasti kovatasoisempi kuin Oulussa 2022. Muu kärkinelikko, kuin Veiterä pelasi käytännössä 2011-syntyneillä pelaajilla.

Hopea on hieno saavutus mutta se on selvää, että se on pettymys koska vain voittajat muistetaan. Veiterän hopeajoukkueessa pelasivat: mv Heppu Iitiä, Paavo Tolska, Jonne Rikkinen, Asla Mihl, Roope Lavikka, Jere Vaittinen, Jessica Kietäväinen, Anton Zavarzin, Vili Mielonen ja Otso Toivanen.

Veiterän toinen maalivahti Teemu Haimila oli ”vuokrapelaajana” Akilles-veskarina, ja Akilles voitti alemman lopputurnauksen (8. sija SM-turnauksessa), ja Teemulle siitä palkinnoksi ojennettiin kultamitali.

JPS järjesti todella hienon lopputurnauksen huippusään siivittämänä. Jokaiselle veiteräläiselle SM-finaaliturnaus toi jatkoa ajatellen rutkasti kokemusta puseroon. Jatketaan hommia, koska peli on parasta!

*  *  *