Veiterän U14-joukkue SM-pronssille

Veiterän U14-joukkue lähti tavoittelemaan finaalipaikkaa viime viikonloppuna Varkaudessa pelatussa SM-lopputurnauksessa. Veiterän osallistuminen oli vielä viikolla hieman epävarmaa koska Mikkelissä U16-turnaus toi tuliaisina pientä epävarmuutta rosteriin ja joukkueen tytöt jäivät naisten lopputurnaukseen Kisapuistoon. Onneksi U12-joukkueesta saatiin vahvistuksia.

Helsinkiläisen Vestan jäätyä viime metreillä pois turnauksesta, Veiterän kanssa A-lohkossa pelasivat kotijoukkue WP 35 ja Botnia/sininen (Helsingin Jokerit). Lauantai-iltapäivällä pelatusta avausottelusta isäntiä vastaan tuli tahmea taaperrus: tälle kaudelle jääpalloliiton Liittokokouksen päätös 10 kenttäpelaajasta (aiemman 8 sijaan) on vienyt pelistä jääpallollisen idean, niin avausottelua ei voida pitää minään klassikkona.

Mutta, turnauksessa pelataan voitosta eikä tyylipisteitä jaeta, ja niin Veiterä hoiti voiton kunnialla tuloksella 6–4. Kahden maalin miehinä häärivät ykköspyssyt Paavo Simpura ja Niklas Loikkanen sekä vielä ensi kaudellakin U12-ikäinen Otso Toivanen, joka näytti jälleen kerran: ”jos haluat tehdä maaleja, niin mene maalille”. WP 35:n tekemät 4 maalia olivat heille tärkeitä jatkoon pääsyn kannalta, koska Botnia/sinisen ja WP 35:n keskinäinen ottelu oli päättynyt perjantai-iltana tasan 4-4.

Toiseen otteluun Botnia/sinistä vastaan Veiterä tuli sisuuntuneena ja takoi avauspuolikkaaseen 7 maalia. Ottelu päättyi selvästi Veiterälle 9–0. Maaliseppoina häärivät tutut nimet; Simpura, Loikkanen, Toivanen sekä yhden häkin tehnyt Antton Hirvonen. Huomioitavaa on se, että alkusarjan pelit olivat vain 2 x 20 min pituisia.

Sunnuntain ratkaisut

Välierään sunnuntaiaamupäivälle Veiterä sai vastaansa Kamppareille 8–4 hävinneen HIFK:n. Odotukset olivat korkealla, sillä olihan Veiterä voittanut molemmat talven Kamppari-pelit. Ennen peliä sovittiin huolellisesta ja virheettömästä pelistä sekä siitä, että tehdään 2–3 maalia, jolla päästään kuskin paikalle.

Peli alkoi Veiterän hallinnalla, peli vyöryi HIFK:n puolustusalueelle – mutta paikoista ei saatu maaleja. Pikku hiljaa HIFK:n vastahyökkäykset lisääntyivät. HIFK myös puolusti uhrautuvasti ja kovalla asenteella. Veiterän pienen virheen jälkimainingeista HIFK pääsi tekemään 1–0 johtomaalin. Veiterän peli oli väkinäistä ja rentous puuttui. Onneksi #55 Simpura löi pelin kulmasta tasoihin pari minuuttia ennen taukoa. Lankulla virisi toive pelin kääntymisestä uomiinsa.

Toisen puoliskon alussa Veiterällä oli maalipaikkoja, mutta vedot tulivat hieman kaukaa tai pienestä kulmasta. Peliä ei saatu kontrolliin, vaan hyökkäykset olivat melko yksinäisiä ja yllätyksettömiä. Tasaisen pelin sisällä on aina joku yksittäinen tapahtuma, joka voisi henkistä lukkoa avata: yksi sellainen oli 1–1 -tilanteessa, kun Otso Toivanen pääsi kaaren sisältä ranteella ampumaan, jopa hieman ahdistettunakin. Oula Mihl oli antanut nousunsa päätteeksi Otsolle määrämittaisen passin takaviistoon. Tällä kertaa maalivahti torjui patjalla ja ”pikkupoikien” mainio yritys tehdä johtomaali jäi toteutumatta – jää arvoitukseksi olisiko maali avannut joukkueen henkistä tilaa.

Niinhän se maalintekopeleissä menee: jos et tee maalia niin kaveri tekee. HIFK meni 2–1 johtoon 37 minuutilla. Veiterän henkinen ahdinko lisääntyi. HIFK:n maalin jälkeen oli vielä pari laukausta ja kulma, mutta kun ei niin ei. Veiterä otti aikalisän 41. minuutilla ja sovittiin, että lyödään pitkää palloa mutta se ei toiminut käytännössä ollenkaan. HIFK hallitsi ja teki 3–1 maalin 49. minuutilla ja peli oli ohi. Lisäajalla vielä hesalaiset takaisivat vielä 4–1:teen ja finaalipaikka meni erinomaisesti koko kentällä puolustaneelle ja uurastaneelle HIFK:lle. Veiterä jäi siis pronssipeliin ja pettymys oli käsin kosketeltavissa.

Kun Kampparit löi WP 35 lukemin 3–0, niin se tarkoitti pronssipelin vastustajaksi kotijoukkue WP 35:ttä.

Veiterän pelaajien mieliala piristyi maukkaan lounaan ja jälkiruokamunkkirinkelin jälkeen. Näin oltiin valmiita nappaamaan himmeimmät mitalit.

Ennen peliä sovittiin, ettei lähdetä mahdolliseen tuomaripeliin ollenkaan mukaan, vaan keskitytään pelaamaan kuuluisaa ”omaa peliä”. Karvauspelin merkitystä korostettiin, olihan se joukkueen selkeä vahvuus. Kokoonpanoa muutettiin siten, että vauhtikoneet Simpura ja Loikkanen pelasivat sivutukien paikoilla ja keskikentällä passeja jakaisivat ”pehmeäkätiset sepät” Elmeri Kestola ja O. Mihl.

Pronssipeli alkoi jälleen erinomaisessa jääpallosäässä ja Veiterän hallinnalla. Loikkanen ja Kestola iskivät tilanteeksi 2–0, kun peliä oli pelattu 8 minuuttia. 19. minuutilla Johannes Penttilä pamautti rankkarista 3–0 ja kohta perään Otso 4–0. Kuitenkin ennen taukoa Veiterälle tuli pieni nukahdus ja WP 35 kavensi taukonumeroiksi 4–1.

Toisella puoliskolla Veiterä piti vauhtia yllä – ja takoi 6 maalia lisää. Voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä kun 50 minuutin kohdalla tulostaululla oli lopputulos 10–1. Veiterän lisämaaleista vastasivat Simpura ja Toivanen (3 maalia), ”seppä” Kestola paukutti kaksi maalia kattoon sekä Loikkanen ja Penttilä yhden maali mieheen.

Lisäksi mainitaan mainion pelin pelanneet Oula Mihl sekä erittäin kovasti töitä tehnyt puolustaja Aatu Streng – Aatusta voidaan leipoa jo tässä vaiheessa, ennen virallisia Veiterän kaudenpäättäjäisiä, Veiterän Fair Play -pelaaja #1. Hän on todellinen jääkenttien herrasmies, intohimoinen harjoittelija sekä nuorempien pelaajien innostaja ja ulkojäiden pelikaveri. Kun huomioidaan vielä se, että Aatu on talven aikana pelannut U14-, U16- ja U18-pelejä, niin se osoittaa kehityskäyrän suunnan. Hieno seurata nuoren miehen otteita, tästä on hyvä jatkaa!

Finaalissa HIFK löi Kampparit 3–1 ja voitti siis upeasti SM-kultaa. HIFK osoitti jälleen finaalissa todella tiivistä ja yhtenäistä joukkuepelaamista sekä asennetta, joka oli kohdallaan loppuvihellykseen saakka.

Veiterän tulos oli kaikkiaan kuitenkin hyvä vaikka tavoitteeseen, eli finaaliin ei päästykään. Mitali on aina voitettu mitali ja siitä koko joukkue voi olla ylpeä.

U14 SM-pronssimitalistit:

maalivahti: Tianlu Parviainen (2008)
puolustajat: Henri Käyhty (2007), Johannes Penttilä (2009), Aatu Streng (2008)
keskikenttä: Paavo Simpura (2008), Niklas Loikkanen (2009), Ville-Veikko Hietamies (2009), Elmeri Kestola (2008), Oula Mihl (2010)
hyökkääjät: Miko Jurvanen (2008), Antton Hirvonen (2009), Otso Toivanen (2011), Vili Mielonen (2011).

Lisäksi kauden aikana Veiterän U14-joukkueessa pelasivat Sofia Arponen, Aino Hannikainen, Fei Ikonen, Eino Viuhko, Joonas Kannelniemi ja Aaro Heimala.

 

*   *   *