Veiterä ja HIFK ratkaisivat tänään Kisapuistossa Bandyliigan runkosarjan sijat 2 ja 3. Veiterä nousi jo – ties kuinka monetta kertaa – suoraan välieräjoukkueeksi. Sarjan ykköspaikka osui JPS:lle. Kisapuistossa nähtiin kaksijakoinen peli, jossa Veiterän kutonen osoitti lopussa suuruuttaan.
Veiterä – HIFK 6—4 (2—3)
Kovien panosten iltaan oli saapunut ilahduttavasti jääpallojännäreitä, ja olipa joukkoon eksynyt punapaitaisten vieraidenkin faneja. Ottelun panos oli yksinkertainen: voitolla Veiterä suoraan välieriin, vierasvoitolla HIFK lunastaisi paikan kahden joukosta Jipsin kaverina, vaikka kaikilla yläloppusarjalaisilla on vielä yksi ottelu pelaamatta.
Sarjassahan pisteet ratkaisevat tietenkin ensin sijoituksen, sitten keskinäiset ottelut. Tämän vuoksi HIFK oli sarjataulukossa tasapistein Veiterän edellä, sillä kauden aiemmat ottelut olivat päättyneet tasanumeroihin 3—3 ja 4—4. HIFK:llä oli siis pieni etu, kun ylemmän jatkosarjan avausottelussa Helsingissä kotijoukkue vei pelin 6—5. Maalin voittokin riittäisi kotijoukkueelle, koska keskinäisten pelien jälkeen seuraavana verrattaisiin kokonaismaalieroa ja se on Veiterällä paljon parempi, vaikka molemmilla joukkueilla on vielä peli jäljellä viikonloppuna.
Otteluun oli kerrankin saatu tilattua sopivat olosuhteet ja kenttämesutkin olivat pitäneet lupauksensa jäänlaadun suhteen: hyvää yritettiin, priimaa saatiin.
Ottelun alkutahdit kertoivat mitä oli tulossa, heti avausminuutilla HIFK:n Ilja Sokolov läpi, mutta Veiterän onneksi pallo karkasi, vaikka Eelis Laitisen pitkä heitto olikin hyvä. Avauskymppi oli tasaista vääntöä ja molemmat joukkueet avasivat pitkillä heitoilla ja lyönneillä, vaikka luulisi, että jäässä ei vikaa ollut.
Oikea syy taisi olla HIFK:n ärhäkkä karvaus, joskin Veiterällä oli sama suunnitelma. 9 minuuttia oli kellossa kun kotijoukkue sai maaliheiton: Sakun käsi oli taas tarkkana ja pitkä avaus tavoitti Paavo Huuhtasen (K-Citymarket Imatra), jolla oli ilo tarjoilla tuoreelle isälle, Janne Hauskalle (OmaSp) paikka avausmaaliin. Onnittelut vanhimmalle jäällä olleelle Hauskalle molempien tapausten johdosta!
Peli jatkui tasaisissa merkeissä, kunnes 19. minuutilla Aleksi Seppänen (Ravintola Lalo) pääsi tulittamaan hieman helpohkosti 2—0, mutta kaikki lasketaan mitkä menee. Kolmaskin osuma oli lähellä heti perään Aksin toimesta, mutta ei…
Olisiko tuo 2—0-maali sitten herättänyt HIFK:n? Seuraavat 25 minuuttia pallo oli lähinnä Veiterän päädyssä. Ensin nuori ja vikkelä Aaro Kivenjuuri sai jekutettua itseään puolet vanhemmat Veiterä-pakit, eikä laukauskaan ollut mikään huono ja tilanteeksi 2—1. Syöttöpojo merkittiin energisesti pelanneelle Aku Ojaselle.
HIFK napsi tilanteita jatkuvasti, ja Sokolov vapautettiin nätisti läpiajoon – Herraselle ei jäänyt mitään mahdollisuuksia torjua. Heti perään helsinkiläiset saivat sivurajan, josta kova veto maalille ja Patrik Huber ohjasi varmastikin yhden kauden hienoimmista maaleista etuylänurkkaan, näin saatiin puoliaikatulos 2—3 taululle.
HIFK:in karvaus oli myrkkyä avauspuolikkaalle Veiterälle. Punaiset vaihtoalueen lankut olivat Veiterälle kuin Putinin punainen viiva, hyökkäykset hyytyivät puoleen kenttään, joten vierasjohto ei ollut vääryys avauspuoliskon jälkeen. Mainiosta HIFK:n Solidsport-striimistä (jossa oli myös asiantunteva HIFK:n lankkuväen asiantuntija- ja erotuomaritoiminnan kommenttiraita mukana) katsottuna näytti siltä, että Veiterän peli on tyystin hukassa.
Kotijoukkueen pelissä nähtiin harvinaisen paljon harhasyöttöjä ja huonosti ajoitettuja hyökkäyksiin lähtöjä. Esimerkiksi HIFK:n 2—2-osuma lähti liikkeelle Veiterän hyökkäyspään virheestä, jossa toivotaantoivotaan-syöttö tavoitti vieraiden Juuso Partasen, hän kiitti ja kiidätti pallon Sokoloville, joka tasoitti pelin. Myös puolustuspäässä tuntui olevan aika slarvig meininki. Onneksi Saku Herrasella (Lappeenrannan Energia) hermo piti.
Veiterän ensimmäisen jakson esitys oli kuriton ja haluton. Varmaankin joukkueen valmennuskin puhui tästä kopilla.
Puoliajalla yleisö nautti totuttuun tapaan Ikosen Tilateurastamon kisamakkarat ja punapipoinen Perälän Leksa johti asiantuntijaraatia kioskin kulmalla.
Peli kääntyi: Kutonen kusetti HIFK:n
Toinen puoliaika valitettavasti jatkui siitä mihin eka jäi – HIFK vei ja Veiterän jahtasi hippaa. Seppänen tosin tälläsi puoliajan aluksi tolppaan sellaisen kudin, että linjurikin sekosi hetkeksi tuomioissaan.
Isossa kuvassa HIFK liikutteli palloa siihen malliin, että Kisapuiston väestä osa jo laskeskeli milleköhän paikkakunnalle tulee lähtö puolivälierissä… Etenkin kun Sokolov iski taas nätin syöttelyn päätteeksi taululle jo 2—4. Syöttöpiste yleensä tyylikkäästi pelaavalle Huberille.
Tunti oli kellossa täynnä, kun pelitapahtumat alkoivat viimein tasaantua. Pelin 65. minuutilla Veiterä sai vapaalyönnin kaaren takaa. Keskimmäinen, eli Tomi Hauska (OmaSp), oli tällä kertaa lyöntivuorossa: tarkka roikkunosto takanurkkaan ja Veiterä heräsi kuin olisi salama iskenyt – 3—4!
Minuutti edellisestä ja Seppäselle pelattiin pallo vauhtiin: lyöntilaukaus vauhdista takanurkkaan herätti viimeistään kotiyleisön ja tuuletuksista näki, että nyt maistui. 4—4. Esityön teki roimasti peliään toisella jaksolla parantanut T. Hauska.
Ja kun vauhtiin päästiin, niin Valtteri Hauska (Konepalvelu Heiniluoto) syötti laidalta isoveli Jamon läpi, ja uudella iskällä maltti riitti veivata maalivahti jäihin ja nostaa pienestä kulmasta pallo maalin kattoon. Ihan kuin tällaisia ihan samanlaisia maaleja olisi joskus ennenkin nähnyt samalta herralta. Tilanne oli 5—4 ja yhtäkkiä välieräpaikka olikin taas ulottuvilla.
Muutama minuutti Jannen maalista joutui Eetu Peuhkuri laidan läheisyydessä vähän rumalta näyttäneen kampituksen uhriksi, ja tuomarikonferenssin jälkeen Huberille näytettiin punaista korttia. HIFK protestoi jonkin verran tuomiota, mutta varmaan se meni oikein tuomarikolmikolta. Tilanne näytti pahalta, mutta Peuhkuri pääsi kuitenkin jatkamaan peliä. Kovinta tuomaripalautetta tilanteessa antoi ulos laputettu Huber – selvällä suomen kielellä.
Ulosajon jälkeen HIFK kävi vielä vajaalla kentällisellä viimeiseen rynnistykseen, mutta tsekkiläisen parturiliikkeen malliksi kysytty Juuso ”Sneikki” Kärmeniemi sai onneksi torpattua Sokolovin ennen kaarta, joten jäähyllä ja vaparilla selvittiin.
Ja kun vieraiden oli pakko nostaa linjoja vähän riskillä, niin paikkojahan alkoi tulla: lopulta kulmahässäkän päätteeksi Christian Laibert (Kuusitunturi) lapioi helpottavan 6—4-maalin veskarin patjojen alta verkkoon. (Todettakoon, että kulmatilasto meni tänään vieraille 4/1—9/0.) Asiantuntijaraadissa Isä-Laibert tuumasi tuoreeltaan, että ruuatta jättämisellä uhkailu taisi toimia. Noh, kyllä Mölli itsekin pyöräyttää eksoottisen makaronilaatikon, milloin mieli vain tekee.
Lopussa tunteet lämpenivät vielä parin jäähyn verran, ja Valtasen Matiaksen läpiajo jäi viimeiseksi tilanteeksi, jonka tosin HIFK-pakki ehti pelastamaan. Näki miltei Atlantin rannikolle asti, että ”Palelta” loppui vauhti. Pelin lopussa ei tällä kertaa tullut mitään hätää omassa päädyssä, ja parin minuutin lisäajan jälkeen kohtuullisesti paineisesta ottelusta suoriutunut Thomas Söderberg päätti ottelun ja yleisön piinan.
Ylä-Outinen: ”Sekava peli”
Veiterän päävalmentaja Joonas Ylä-Outinen oli ottelun päätyttyä pohtivalla tuulella:
– Erittäin sekava peli niin kuin oli vähän ennalta aavistettavissa, puhalteli päävalkka pelin jälkeen.
– Alkuun pääsimme vähän helpolla ja varkain kahden maalin johtoon, mutta oma hyökkäyspelaamisemme oli täysin kateissa ensimmäisen jakson ajan. Tyydyimme jatkuvasti vain nostamaan pitkää palloa, jonka jälkeen HIFK sai hallita peliä täydellisesti, ”YO” summasi ensijakson kuvan.
– Toiselle jaksolle mentäessä puhuimme siitä, miten IFK:n paine on purettavissa ja viimeiset 30 minuuttia onnistuimme niin tekemään. Se riitti tänään tärkeään voittoon.
– Ei meiltä missään nimessä hyvä ottelu, mutta tänään tulos oli tärkein, tyytyi Joonas Ylä-Outinen kertomaan.
Peuhkuri Oy:n isännöimässä ottelussa Lappeenrannan Energian lahjoittaman energisimmän pelaajan palkinnot ojennettiin HIFK:n Aku Ojaselle ja Veiterän Saku Herraselle.
Runkosarja päätökseen lauantaina
Veiterän viimeinen Bandyliigan sarjaottelu pelataan lauantaina Jyväskylässä. JPS nappasi runkosarjan ykköspaikan tämän päivän voitolla Narukerästä. JPS on nyt 29 pisteessä ja Veiterällä on 26 eli sarjan ykkössija menee Viitaniemen monttuun – samoin mahdollinen finaali, mikäli JPS sinne pääsee.
Veiterä ja JPS ovat tällä kaudella kohdanneet kolmesti: perussarjassa molemmat pelit päättyivät tasuriin, ja ylemmässä jatkosarjassa Veiterä voitti kotonaan 6—5. Se tiedetään, että lauantain päätöskierroksen otteluilla ei ole enää merkitystä sarjatilanteen kannalta, mutta näillä peleillä on henkinen vaikutus kevään myöhempiin peleihin – vaikuttaa siltä, että JPS ei saa omaa vauhdikasta peliään käytiin Veiterää vastaan ja omissakin soi.
HIFK ja Narukerä kohtaavat alemman jatkosarjan kaksi parasta puolivälierissä. Onkin mielenkiintoista nähdä, mitkä kaksi joukkuetta nousevat tavoittelemaan paikkaa mitalipeleihin: kaikilla alasarjan joukkueilla on jäljellä vielä kaksi peliä, ja pelit menevät somasti ristiin. Akilles kohtaa sekä Botnian että Kampparit – niillä puolestaan toisena vastustajana on kiusaajan rooliin jäänyt ja pari vuotta bandykentillä kontannut maineikas OLS.
Saas nähdä? HIFK—Akilles voisi olla erittäin mielenkiintoinen ottelupari. Joukkueiden pelaajat sekä valmennusjohto tuntevat toisensa erittäin hyvin.
Myös se on mielenkiintoista nähdä miten tappioiden alhoon painunut Narukerä pärjää Akillesta, Kamppareita tai Botniaa vastaan…? Voi siis käydä niin, että puolivälierissä vedetään kaksi tai kolme stadin derbyä? Akilleksellakaan ei ole vielä aivan varmaa pääseekö se loppupeleihin –todennäköiseltä se kyllä näyttää. Ja mihin yltävät nuoret miehet Mikkelistä? Joukkue on parantanut peliään koko kauden ajan. Nälkääkin riittää, ja yllätysvalmis Kampparit haastaa lauantaina 15.2. seuraavaksi Akilleksen Porvoossa.
Veiterän osalta pudotuspelit, välierät, alkanevat kotiottelulla keskiviikkona 26.2. Vastustajan nimeä ei vielä tiedetä. Joku voisi veikata että se on HIFK – joku muu voisi veikata jotain muuta. Aika näyttää.
–Bndtmts, paikalliskirjeenvaihtajan avustuksella
Kuvat: Veiterämedia
