Bandyliigaa: Veiterä voittamaton, Akilles kaatui ryskyen

Veiterä osoitti ylivoimaansa tänään Porvoossa. Ensimmäisen jakson esitys oli murskaava, 1‒8. Toisella puolikkaalla kotijoukkueella oli hetkensä ja Akilles iski ennätyksen: 6 maalia Veiterän verkkoon. Ennen MM-taukoa voidaan pohtia myös sitä mitä keskustelu Bandyliigan tasosta merkitsee.

Ottelun jälkeen tavoitettu valmentaja Otso Obo Ikävalko kertoi, että ottelu päästiin pelaamaan ideaalioloissa:

”Joo, tämän parempaa keliä ei ole ollut, pieni pakkanen ja jää hyvässä kunnossa. Myös yleisö eli hienosti pelissä mukana ja Lappeenrannasta tullut fanijoukko piti tunnelmaa yllä. Jätkien oli varmasti hieno pelata täällä.”

Ensimmäistä osumaa saatiin odotella 17. minuutille. Entisellä kotikentällään pelannut Emil Lime Fedorov vapautti Janne Hauskan maalintekoon ja tauluun 0‒1. Parin kotijoukkueen tilanteen jälkeen Veiterä sai kulman, jonka syöttöspesialisti Eetu Peuhkuri tarjoili Ere Verhelälle ja pallo verkkoon. Kaksi minuuttia tästä ja Aksi Seppänen vei vieraat Tomppa Hauskan avustuksella jo 0‒3-johton.

Janne päätti kulmatilanteen puolen tunnin kohdalla illan toiseen maaliin ja maalipörssiä johtava Tero Tepi Liimatainen osui parin minuutin kuluttua tästä, Vallu Hauska teki esityön. Taululla oli jo 0‒5.

Kotijoukkueen maalitili avautui, kun ikäluokkansa parhaimpiin kuuluva Saku Hämäläinen osui liigajyrä V-V. Angerian esityöstä. Tämä jäi Akilleksen ainoaksi osumaksi ensijaksolla. Veiterä painoi vielä kaasua ja viimeisen kympin aikana iskettiin kolme lisäosumaa: Ere toistamiseen ja Eetu kahdesti. Peli oli jo aika selvä.

Toisella puoliskolla pelattiin noin vartti, niin Andreas Flinck kavensi numeroiksi 2‒8. Kun peliä oli jäljellä noin vartti, niin porvoolaisten venäläiskaksikko Murzin‒Gavrilov toi kotijoukkueen jo viiden maalin päähän. Tämän jälkeen Veiterä sivalsi parin minuutin sisään kaksi lisämaalia, Aksi Seppänen teki illan toisen ja Janne Hauska viimeisteli kulmurista hattutempun, jälleen Eetu Peuhkurin syötöstä.

Lukemissa 3‒10 Akilles sai vielä puhallettua hengen päälle ja Veiterälle tapahtui uinahtaminen. Viiden minuutin jakson aikana (80.‒85. minuuteilla) kotijoukkue rouhi kokonaista 3 maalia (Hämäläinen ja Murzin toistamiseen, Johansson kertaalleen). Lopussa Akilles kirjautti vielä kolme jäähyä ja lopulta päätuomari Antti Malaska vislasi pilliin, peli oli ohi.

 

Pelitapahtumia Obo Ikävalko kuvasi näin:

”Peli oli hallussa koko ajan. Kaikki sujui hyvin, niin puolustus kuin hyökkäys. Vaikka pelin alku oli tasaista ja tarkkailevaa peliä, niin kaikki klikkasi kohdalleen.”

Kun maaleja alkoi tulla, niin voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä ‒ tämän huomasi myös kotijoukkueen penkkiväki sekä innokas yleisö.

”Niin, kuten sanoin, niin vaikka yleisö ei ollut paikalla ihan hirveästi, niin hyvä meininki kentällä oli koko ajan. Pelin lopulla kävi vähän niin, että 3‒10-tilanteessa innostuttiin hyökkäämään vähän ”yli” ja se jätti keskialueen tyhjäksi. Akilles on hyvä joukkue, jolla riittää motivaatio rankaisemaan tuollaisessa tilanteessa”, tyytyi Ikävalko toteamaan.

Kopissa pelin jälkeen valmennustiimi onnitteli kahdesta tärkeästä pisteestä ja lopun tapahtumat käytiin huolella läpi.

”Ehkä tuo toimi hyvänä herätyksenä meille”, päätti Obo haastattelun.

Kuvia Pekka Huovilan kamerasta

Veiterän ”liian” ylivoimainen?

Pitkin kautta on esitetty arvioita, että Bandyliigan taso olisi heikentynyt ja Veiterän ylivoima olisi jotenkin haitallista lajille. Tätä on hyvä pohtia hieman laajemmassa perspektiivissä.

Pari kautta sitten oulunkyläläinen Botnia näytti mestaruudella mihin päästään määrätietoisella ja koko joukkueen tuloksellisella harjoittelulla. Joukkue koostui paljolti jo juniori-iän yhdessä pelanneista ja harjoitelleista pelaajista, johon oli pakkautunut poikkeuksellisen paljon lajilahjakkuutta.

Botnia oli runkosarjassa ylivoimainen ja heidän pelinsä oli uomissaan koko kauden. Tuolloin kukaan ei sanonut, että Bandyliigan taso olisi heikentynyt. Mestari-Botnian peliä ihailtiin ennen muuta siksi, että heidän joukkueensa oli poikkeuksellisen nuori. Mestaruuden pääarkkitehtina oli Suomen tämän hetken parhaimpiin pelaajiin kuuluva Tuomas Määttä, hän on syntynyt vuonna 1996.

Tämän kauden Veiterän joukkue ei ole aivan niin nuori kuin toissakauden Botnia, mutta edelleen Veiterä on keski-iältään verrattain nuori, noin 22 v. Runkopelaajista yli 30-vuotiaita pelaajia ovat vain Janne Hauska ja Tomi Hauska. Eetu Peuhkuri on syntynyt vuonna 1990.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen dynastiat, ToPV ja OLS, olivat keski-iältään huomattavasti vanhempia. Avainpelaajat kuten Samuli Niskanen, Jari Vaattovaara, Arto Loukkola, Jukka Ohtonen, Marko Kilpeläinen ja kumppanit olivat huipputasolla kaikki yli 30-vuotiaita (erään hieman reilumminkin).

Nykyinen Bandyliiga on hyvätasoinen sarja. Tasoltaan Bandyliiga kestää vertailun Ruotsin Bandy Allsvenskaniin ja vuoren varmasti vaikkapa Norjan pääsarjaan. Venäjän ja Ruotsin pääsarjoissa seurojen toiminta on ammattimaisella tasolla ja on selvää, että aivan sillä tasolla Suomessa ei olla.

Veiterän tavoitteena ei ole vain menestyä Suomessa ja voittaa Suomen mestaruus tai mestaruuksia. Taustavoimien pitkäjänteinen työ, valmennuksen organisointi, nuorten ja nousevien pelaajien kehittäminen ja motivointi kohti liigatasoa sekä laadukkaan P21-joukkueen rakentaminen tähtäävät siihen, että suomalainen seurajoukkue ja suomalainen jääpallo kokonaisuudessaan saavuttaa kansainvälistä tasoa. Sitä ei mitata vain menestyksellä tai päästettyjen maalien määrällä Bandyliigassa.

Tavoitteena on saavuttaa suomalaisena joukkueena maailman kärkiseurojen tasoa ja siten parantaa suomalaisen jääpallon tilannetta. Lokakuun Maailman Cup on käytännössä ainoa mittari, joka antaa suoran vertailukohdan muiden maiden huippujoukkueisiin. Lisäksi se, kuinka monta pelaajaa valitaan A-joukkueen tarkkailuryhmään voi toimia toisena mittaria.

Kuten kokemuksesta tiedetään, niin jokaisella seuralla on omat haasteensa. Veiterän tilanne on sikäli hyvä, että edustusjoukkue ja P21-ryhmä taistelevat kärkisijoista omissa sarjoissaan. Nuorimmissa ikäluokissa, kuten P13:ssa, P11:ssa ja JUNNUBandyssä tehdään tärkeää työtä, jolla laajennetaan harrastajakuntaa. Poikkeuksen muodostavat yläkouluikäisten ikäluokat, joissa oma haasteensa saada lisää pelaajia jääpallon pariin.

Kun käännetään katse vaikkapa pohjoiseen, niin havaitaan, että takavuosien suurseura OLS kärsii vakavista ongelmista edustusjääpallon osalta. Toisaalta esim. P15-ikäisissä OLS edustaa maamme kärkeä. Sieltä on tosin vielä pitkä matka Bandyliigaan, mutta työ on hyvällä uralla. Etelässä puolestaan HIFK:lla on edarissa omat ongelmansa, mutta voimaa nuorissa. Botniasta on puolestaan tullut eräänlainen Bandyliigan ”hissijoukkue”, joka yksittäisen menestysvuoden jälkeen vajoaa varjojen maille. Juniorityön laskeminen liiaksi kiekkoilijoiden varaan ei tuo ratkaisua Bandyliigan pelillisen tason kohottamiseen.

Sanotaanko Bandyliigan tasoni heikentyneen siksi, että menestysjoukkue tuleekin Kaakkois-Suomesta, perinteisten ”Oulun” tai ”pääkaupunkiseudun” sijaan?

Liiga siirtyy huomenisen jälkeen viettämään MM-taukoa ja pelit jatkuvat helmikuun toisella viikolla. Runkosarjan loppukiri on Veiterän osalta huikea: ke 7.2. JPS vieraissa, pe 9.2. JPS kotona ja su 11.2. Narukerä kotona. On hyvin mahdollista, että Veiterä nappaa Bandyliigan ykköstilan, mutta pelejä on vielä riittävästi jäljellä, että sarjassa voidaan nähdä vielä yllätyksiä. Yksi sellainen on kysymys siitä, kuka tulee kakkoseksi ‒ Kampparit, JPS, Akilles vai yllättäjänä Hifki?

‒Bandytoimitus
Teksti: Topiantti Äikäs, kuva: VMH/Patric Huittinen