U12-joukkue ylsi kakkoseksi

U12-turnaus Viitaniemessä oli taas kerran upeasti toteutettu ja järjestetty tapahtuma. Veiterän U12-joukkue lähti peleille taaskin ilman vaihtopelaajia kun loppuviikolla rosterista putosi Jessica Kietäväinen alavartalovamman vuoksi.

Veiterän teema oli lähteä parantamaan Varkauden turnauksen pelaamista. Ykkösteema oli välttää virheitä mutta pelaamalla rohkeasti, karvaamalla kovaa ja riistojen kautta päästä vastahyökkäyksistä iskemään huolellisesti muutama maali peliin.

Ensimmäiseen peliin vastaan asettui WP 35, jolta puuttui hieman kyseenalainen Y-pelaaja (ehkä vähän liian hyvä Y-pelaajaksi). Veiterä sai peliin unelma-alun, vaikka peli ei ollut mitään ”kovin valmista” – ensimmäisessä pelissä maalit alkuun liidättävät joukkueen positiiviseen lentoon, ja maaleista osattiinkin riemuita. 11 minuutilla peli oli 0–5 ja lopputulos 25 minuutin suoran peliajan päätteeksi 2–8 Veiterälle. Maaleista vastasit Roope Lavikka ja Jose Lindqvist 3 poikaan sekä Asla Mihl 2 paunaa.

Toinen peli viiden minuutin mehutauolla, jonka aikana valmennus teroitti vain kolmea asiaa; peli-ilmeen oltava samanlainen kuin WP-pelissä sekä Porvoon ykköstykkejä Partanen & Rajala ei saa päästää ampumaan. Kun ensimmäinen hyökkäys tuli, niin Rajala tykitti sellaisen pommin Veiterän maalivahti Juuso Kallion ohi, että ”huh huh ja rannikolla ruuti kuivaa”.

Veiterä kuitenkin osoitti, ettei ruutikaasut menneet nenään vaan kaksi seuraavaa teki Asla ja Roope. Rajala tasoitti tilanteeksi 2–2 ja pelikellosta kulunut 4 minuuttia. Aikamoista! Asla vei maalillaan Veiterän johtoon, mutta Akilles tasoitti.  Jose teki maalin edestä 13 minuutilla 3–4-johtomaalin. Veiterä pelasi erinomaisesti myös puolustussuuntaan vaikka parin virheen johdosta maalilla Juuso joutui venymään aivan parhaimpaansa. Asla teki vielä 2 kaappia ja loppulukemiksi Partanen tykitti 4–6. Hieno voitto Veiterältä. Veiterän paras seppä oli Asla, joka uskalsi ottaa vastuuta ja sai siitä palkinnoksi neljä maalia. Pelissä nähtiin Aslan tuttua potkulautaa ja nättejä swingimäisiä kaukolaukauksia. Koko Veiterän joukkue pelasi mallikkaasti eli rohkeasti, sillä jos et pelaa rohkeasti, et voi saavuttaa mitään, ja jos lähdet peruuttelemaan niin voit peruutella päätyviivalle saakka, eikä sieltä pelejä voiteta. Veiterän pelitapa toimi: hyökkäys on paras puolustus sekä kaikki hyökkää ja kaikki puolustaa. Veiterän pelitapa oli kuin Talvisodan hengessä; rohkeasti etulinjassa ja ammu kun on paikka ja jos peruuttelet, niin häviät pelin. Akilles-pelin muut maalit siis Joselle ja Roopelle. Maalivahti Juuso Kallio oli kova kuin kivi, Juusolta hieno peli. Akilles-maalissa pelasi muuten ex-veiteräläinen lappeenrantalainen Teemu Haimila.

Apua kysyttiin ja sitä tarjotaan

Pelin jälkeen WP 35 tuli kysymään, että voisiko Juuso pelata heillä lounaan jälkeen maalivahtina kun WP:n oma veskari oli kuumeen vuoksi sivussa. Fiksuna pelimiehenä Juuso mietti sekunnin ja vastasi, että pelaamaanhan tänne on tultu ja tottakai tulee veräjälle!

Siitä sitten pikaisesti lounastauolle läheiselle Gradian-koululle, muilla ei ollut kiire ja Juusokin ehti sipaista pastat hyvin huiviin. Mainitaan sekin vielä, että Juuso torjui unelmapelillä WP:lle 2–1 voiton Akilleksesta, joten Porvoossa ei ole enää Veiterällä kavereita.

OLS:lla voimasuhteet muuttuneet

Veiterä sai lounaan jälkeen vastaansa ilman kultakimpaleita pelaavan OLS Keltaisen. Veiterä jatkoi hyvää pelaamistaan ja 14 minuutin pelin jälkeen Veiterä johti 4–2. Paavo Tolska täräytti kulmasta yhden, Roope oli tehnyt kaksi ja Jose yhden. Ja kun 19 minuutilla OLS raapi Roopen kaaren sisällä nurin ja Paavo pamautti pallon verkkoon niin OLS oli lyöty. Asla kaunisteli loppulukemiksi valotaululle 6–2.

Päivän neljäs pelimme oli OLS Sinistä vastaan. Alku ei ollut Veiterälle kovinkaan hyvä: luisteluvoimainen Juho Jaako teki kaksi kaappia putkeen, kolmannen vielä 9. minuutilla. Sen jälkeen Jose toi Veiterän maalin päähän. Pari paikkaa oli tasoittaa peli, mutta OLS:n maalivahti tilkitsi aukot.

Ja kun Jaako teki neljännen ja Tiensuu viidennen, niin ensi kertaa päivän aikana Veiterän päät olivat vähän allapäin. Jose teki vielä hatun täyteen ja loppulukemat Ylitalo OLS:lle 6–3. Hyvällä pelillä olisi voitu voittaa, mutta OLS oli vahva omassa päässä eikä Veiterän viimeistely loistanut. Oikea joukkue voitti.

Pelin aikana lankulla tuli mieleen helmikuu 2020, jolloin samaisella Viitaniemen kentällä nähtiin P11-jääpallo-ottelu, joka muistutti tennistä. Pelissä mentiin päästä päähän vuoron perään. Pääosissa olivat tuolloin Veiterän Tuomas Nuuttila ja Oula Mihl sekä OLS:n Johannes Jaako, Juho Jaakon isoveli. Kaksi veiteräläistä jahtasi yhtä olssilaista ja koetti tehdä väliin maalit, Jaako taisi tehdä OLS:n kaikki, olisikohan tulos ollut Veiterälle 11–9, voitto kuitenkin. Johannes Jaako pelaa tällä hetkellä alaikäisenä (2009) kivenkovassa Kärpät U16 SM-joukkueessa pakkina (tehoja tullut alkusarjassa 11 peliin 1+5 ja jatkosarjassa kuuteen peliin 0+1 – kovia pelimiehiä nuo Jaakot!).

Viides peli heti neljännen jälkeen

Viides peli tuli heti viiden minuutin tauon jälkeen JPS:aa vastaan. JPS:lta puuttui yksi luisteluvoimainen väkkärä. Valmennus muistutti, että enää on vain 25 minuuttia pelattavaa, kaikki jää kentälle ja lähdetään pelaamaan pelitapa kirkkaana mielessä.

Peli oli tasainen, Veiterän veto alkoi hiipumaan mutta ilahduttavaa oli kuitenkin se, että jaksettiin karvata ja puolustaa tiiviisti. Maalipaikkoja oli ja vaikuttikin, että tästäkin pelistä tulee tappio, kun selvistä paikoista ei saatu palloa sisään. Kuudennella minuutilla JPS meni johtoon mutta Jose tasoitti pelin seuraavasta hyökkäyksestä.

JPS meni taas johtoon mutta onneksi pari minuuttia siitä Roope laittoi pelin tasalukemiin. Seuraavan kymmenen minuutin aikana peli aaltoili puolelta toiselle mutta Veiterällä oli laadukkaammat maalipaikat, mutta kun et tee paikoista maaleja niin teet pelistä joukkueelle vaikean. Tuon kympin aikana nähtiin kaksi hienoa yksilösuoritusta: ensin jäätaiteilija Asla purjehti koko kentän läpi mutta rystynosto jäi pehmeäksi – maali olisi voinut clousata matsin. Sen jälkeen pehmeän luistelun ja tassut omaava Jermu Sorjonen esitti yhden päivän hienoimmista yksilösuorituksista: Jermu tuli verkkaisella vauhdilla läpi kentän mutta maalintekohetkellä pallo luiskahti lavan yli eikä Jermu saanut avattua maalitiliään. Lankulla harmiteltiin, käsittämätön suoritus mutta ei siitäkään palkintoa. Elämä ei ole tasapuolista.

Näytti siis siltä, että matsi päättyy tasalukemiin. Veiterä osoitti kuitenkin joukkueena halua voittaa ja lähti kuin oppikirjasta karvaamaan joukkueena Touko Nurmisen horjutettua JPS:n kovavauhtisimman kaverin luistelua, kakkosena kylkeen tuli Jose, joka sai keskeytettyä JPS:n nousun. Irtopallon korjasi itselleen Asla, joka veti pari potkua kotiinpäin nähden toisella laidalla liitävän Roopen. Asla veti puolenvaihtopallon Roopelle, joka kesytti sen kuin perhoskeräilijä päiväperhosen haavillaan, ja Roopelta pari terävää potkua kaaren sisään ja kas omalle paikalleen luukun eteen oli kiiruhtanut Jose, jolla oli helppo työ pistää pieni punainen Roopen syötöstä sisään.

Sen jälkeen Veiterä teki vielä kaksi, Jose yhden ja valtavasti päivän aikana uurastanut, raastanut ja riistänyt Touko sai maalisarakkeeseen täpän. Veiterälle ansaittu voitto 5–2. Hyvä osoitus siitä, että peli kestää loppuvihellykseen saakka, viimeisellä kolmella minuutilla Veiterä teki siis kolme paunaa. Koko joukkueen voitto.

Uudet nimet nousevat esiin

Päivän nimiä olivat ehdottomasti tähän kauteen bandyn aloittaneet Jose Lindqvist ja Jermu Sorjonen. Jose teki kaikkiaan 11 maalia. Jose oli kuin pikkujoulujatkojen sisäänheittäjä, kaikki kaaren sisällä oleva pieni ja punainen pistettiin sisään. Lisäksi korkea työmoraali karvauspelissä teki Josesta alati hyödyllisen joukkueelleen. Vielä kun saadaan syöttöpeli kohdalleen niin joukkue kiittää jatkossa Josea. Joselta siis iso steppi eteenpäin Varkauden turnauksesta.

Lähinnä puolustuspäässä uurastanut Jermu Sorjonen on ilo silmälle, samettisen pehmeä luistelu ja tassut on kuin jääsadusta. Jermulta lukuisia puolustuspään katkoja ja pallo siitä omille hyökkäyssuuntaan. Jermulle suoraviivaisuutta lisää niin tulostakin tulee.

Ilman vaihtopelaajia viisi 25 minuutin peliä pelannut Veiterä nosti tasoaan ja sai siitä palkinnoksi turnauksen kakkossijan. Tärkeintä oli yhtenäinen joukkuepelaaminen sekä erittäin raikas ja virkeä ote pelikentällä. Peli on siis ehdottomasti parasta!

Edessä kotiturnaus 3.1.2024

Seuraavaksi joukkue pelaa kotiturnauksen Kisapuistossa keskiviikkona 3.1.2024. Mukana Veiterän lisäksi ainakin Akilles, HIFK, JPS, WP sekä haastesarjassa Botnia, JPS sininen ja Vesta. Tervetuloa seuraamaan nuorimpien veiteräläisten otteita Kisapuistoon!

 

*  *  *