P17: Akilles antoi takaisin oikein Porvoon mitalla

Veiterän ja Porvoon Akilleksen P17-joukkueet kohtasivat toistamiseen viikon sisällä. Lappeenrannassa Veiterä vei voiton, Porvoossa kotijoukkue näytti pelaamisen mallia iski tauluun kovat lukemat: 13‒2 (9‒1).

Veiterä oli saapunut Porvoon Pallokentälle täynnä voitontahtoa kuin hyvin täytetyt Peitsoman vedyt ja atomit, joiden voimalla kaatuu kovempikin vastus. Suomalaisen kaupunkikulttuurin lipunkantajan, pittoreski Porvoon puutalokaupunki ja sen puiset, melkeinpä museointia odottava pukuhuonetilat ottivat lappeenrantalaisjoukkueen vastaan lievästi sekavissa tunnelmissa: ensin raivattiin pukuhuone porvoolaisten pikkujunnujen varusteista ja kengistä, sitten mietittiin pääsisikö jäälämmittelyyn. Ei päästy.

Joukkue oli keskittynyt vahvaan pelinrakennuspeliin tietäen, etteivät Killenin nimipelaajat voi jaksaa karvauspeliä koko pelin ajan. Hämmästys oli suuri kuin aava Porvoonlahden selkä kun peli alkoi: kuin taikurin temppuna, rantasuomalaisten rankaisuna taivaalta alkoi räpsähdellä räntää tiheänä pyrynä. Sade oli sankka kuin väkijoukko Porvoon valtiopäivien yleisölehtereillä.

Kotijoukkue Akilles hallitsi tilanteen Veiterää paremmin. Peli kulki kuin postivaunut Ameriikan preerioilla: pallo liikkui postiasemalta toiselle osoitteen ollessa tiedossa. Samaan aikaan Veiterän pelaajat ihmettelivät asvaltinnihkeää pelialustaa, jossa ei liikkunut ajatus, pallo, luistin eikä peli. Toisin kuin Akilleksella: heille onnistui suurin piirtein kaikki.

Ensimmäisen jakson jälkeen tilanne oli selvä kuin vesi pläkkiämpärissä: taulussa karmaisevat 9‒1-lukemat ja sitä lähdettiin puimaan kuin uutisruista pukusuojaksi näyttäytyneen riihen varjoon.

Toiselle puoliskolle sää selkeni kuten opiskelijain mieliala maanantaiaamuna torstaina vietyn Valpurinjuhlan jälkeen. Sateen uhka oli edelleen olemassa, mutta jää oli saatu hyvään ja pelattavaan kuntoon. Sitten se peli kulkikin – ainakin hieman paremmin kuin tovi sitten.

Loppulukemat syntyivät monista Veiterän harha- ja virhesyötöistä, joita harmiteltiin jälkeenpäin. Pelitilanteessa on kuitenkin pelattava hetkessä kiinni kuin entinen runoilija runoja rustatessa ja menneitä ei pidä murehtia. Eikä tätä peliä tämän enempää. Sanottakoon sen verran, että ensimmäisen kerran tässä maailmanhistoriassa nähtiin Jyväskylän lahja porvoolaiselle ja myös suomalaiselle jääpallolle eli Saku Hämäläinen päätuomarina. Hänen toimintansa oli jämäkkää, selväpiirteistä ja nasevaa kuin aloittelevan erotuomarin ikään.

Veiterän hahmona Porvoon illassa oli maalivahti Niko Tanskanen. Hän piti joukkuettamme pystyssä kuin eduskuntatalon 14 graniittipylvästä ‒ ainakin niin monta varmaa maalipaikkaa Niko napsi, kurotti ja liimasi tänään. Ekalla puoliskolla Veiterästä onnistui maalinteossa Susanna Simola läpiajosta ja tokalla Samppa Äikäs litikäisellä vaparista. Porvoolaisten maalipörssi pullistui monella pelaajalla kuin markkinamyyjän rahapussi Porvoon kuuluisten Heikinpäivän markkinoiden aikaan.

Pelin jälkeen hieman hämmästyneenoloinen valmentaja Eetu Nikkinen jutteli tähän tyyliin:

Ottelupöytäkirjaan kirjattiin näin

Veiterän P17-joukkueen pelit jatkuvat tulevana viikonloppuna kotiareenalla Kisapuistossa. Lauantaitanssien entiseen alkamisaikaan eli klo 18:30 kohdataan Oulun jääpalloylpeys OLS. Sunnuntaisaarnaa makustellaan klo 14:30 Savon sydämestä Lappeenrantaan saapuvaa Wepareiden joukkuetta vastaan…

‒Urheilu-Suomi tv-ohjelmasta (osa 8/10) inspiroitunut Bandytoimitus