Veiterän U14 yllätysmestariksi

Joukkueenjohdon raportti U14SM-finaaliturnauksesta parin viikon takaa: Veiterän U14-joukkue matkusti perjantaina 4.3.2023 Varkauteen klo 14 alkavaan peliin lämpimissä ja aurinkoisissa tunnelmissa.

Avauspelissä oli vastassa aina kova Mikkelin Kampparit supertähti Kassu Kumelan johdolla. Asetelma oli se, että peli oli lähes pakko voittaa, koska alkulohkovaiheesta pääsi välieriin vain kaksi joukkuetta. Ennalta kovin, runkosarjan etelälohkon voittanut Botnia (Jokerit-09) olisi vastassa lauantaina alkuiltapäivästä.

Kampparit-pelin teemaksi päätettiin erittäin kova karvauspeli, jolla saataisiin pallonriistot ja niistä sitten nakutetaisiin tarvittavat maalit. Kumela saisi tehdä noin viisi maalia, mutta silti se ei riittäisi voittoon. Koska alkulohkossa peliaika oli vain 20min/puoliaika, niin yhden maalin merkitystä korostettiin. Veiterä sai teemanmukaisen hienon alun pelille: 6 peliminuutin pelin jälkeen johto oli 3–0. Taukotulos oli 5–2. Toisen puoliajan alussa Veiterän kapteeni Johannes ”Johu” Penttilä täräytti rankkarin sisään ja Kampparit alkoi taipua. Lopputulos oli Veiterälle mairitteleva 13–3 ja joukkue oli pelin jälkeen ”yhtä hymyä”. Kumela teki vain tehot 2+1. Veiterän maalipyssy oli Niklas ”Nikke” Loikkanen viidellä rysällään.

Perjantain iltapelissä OLS oli liikkeellä luomujoukkueella eikä ollut saanut U12-joukkueesta apuja. Tulos oli ”ei lopputurnausmainen” 22–1, taukotulos jo 10–1. Veiterän maaliseppo oli ali-ikäinen Otso Toivanen kuudella repulla.

Lauantaina klo 12:30 Veiterä kohtasi lohkovoittajan käytännössä ratkaisevassa pelissä Botnian. Valmentajan näkökulmasta ottelu oli 35 minuuttia koko turnauksen parasta peliä. Botnia pelasi kovaa, raastavasti ja seitsemällä vaihtomiehellä erittäin luisteluvoimaisesti. Mutta Veiterä pelasi todella hyvin. Taukotulos 3–3 kertoo pelin tasaisuudesta. Näin jälkikäteen ajateltuna Veiterällä oli eka puolikkaalla paikkoja tehdä häkkejä enemmänkin mutta kovassa myötäkarvassa viimeistely jäi hieman piippuun ja onnistumisia ei saatu. Ottelun ratkaisu nähtiin 32 minuutilla Veiterän ollessa 4–5 tappiolla. Veiterä Johu Penttilä tälläsi karmean pommin rankkarista ylärimaan. ”Tolppa sisään – tolppa ulos” ja tällä kertaa harmittavasti ulos. Käytännössä seuraavassa tilanteessa Botnia teki tilanteeksi 4–6 ja Veiterän keskikentän moottorit alkoivat yskähtelemään. Peli päättyi 4–8 Veiterän himmatessa lopussa vauhtiaan viimeisten minuuttien aikana. Kopissa käyty palaute siitä, että ”pöljällä pelillä” voidaan voittaa turnauksessa kenet vaan, jos uskotaan omaan hommaan täydet minuutit mutta maalipaikat pitää hyödyntää. Yksi tappio oli hyvä kokea alkusarjassa ja kun se tapahtui kovan taistelun jälkeen niin pelistä oli paljon positiivista mukaanotettavaksi. Botta-pelissä Oula Mihl teki 2 sekä Vili Mielonen ja Nikke Loikkanen maalin mieheen.

Iltapeli Akillesta vastaan pelattiin vapautuneesti ja osin säästeliäästi, koska edeltävässä pelissä ratkesi se, että Helsinki YJ pelaa välierässä Veiterää vastaan eikä kova kotijoukkue WP 35. Joukkueiden keskinäinen ottelu päättyi tasan 4–4 ja maalieron turvin Helsinki voitti toisen alkulohkon. Veiterän peli oli tauolla johdossa 7–0 ja lopputulos 12–0. Kuvaavaa oli se, että seitsemän eri veiteräläistä pääsi maalin makuun Akillesta vastaan.

Asetelmat välieriin

Alkusarjassa Botnia ja Kampparit pelasivat tasan 2–2, ottelu oli käytännössä merkityksetön Botnialle. Välieriin siis WP 35, Botnia, Veiterä ja Helsinki YJ.

Alkusarjoja tarkasteltaessa Veiterä teki 12,75 maalia per ottelu, Botnia 10,25 sekä WP 6,6 ja Helsinki 10,0. Botnia päästi neljässä ottelussa vain 6 maalia ja Veiterä 12.

WP 35 päästi kolmessa 7 maalia ja Helsinki 9. Välieristä arvioitiin tulevan tasaisia. Alkusarjan A-lohkon pistepörssissä 12 parhaan pelaajan joukossa oli 7 Veiterä-pelaajaa: Oula (17) ja Nikke (16) pörssikärkinä sekä Otso (11), Antton (7), Johu, Eliel (7) ja Vili (6).

Veiterän valmennus luotti joukkueen tulivoimaisuuteen ja myhäili tyytyväisenä, ettei kovin ennakkosuosikki WP 35 tullut vastaan jo välierässä. Toisaalta heidän pelinsä ei vakuuttanut alkusarjassa vaan pelit vaikuttivat hieman jännittyneiltä. Botniaa voitiin pitää silti lievänä ennakkosuosikkina välierässä WP:tä vastaan erittäin luisteluvoimaisen pelitapansa vuoksi.

Veiterän valmennus korosti välieräpelin alla muutamaa pääteemaa: kova karvauspeli, asenne, virheettömyys ja huolellisuus maalintekopaikoissa. Fiilis pitää saada positiiviseksi, pitää uskaltaa pelata rohkeasti joukkueen omilla vahvuuksilla sekä luottaa työntekoon, se tuottaa maaleja riittävästi jossakin vaiheessa peliä.

Vastustajaa verrattiin Kamppareihin, yksi on ylitse muiden, supertalentti Kaarlo Lappi, joka talven peleissä on paukuttanut maaleja valtaisan määrän sekä U14- että U16-peleissä. Alkulohko B:ssa Kaarlo takoi 15 maalia eli tasan puolet Helsinki YJ:n häkeistä. Muut huomioitavat pelaajat olivat väkkärämäinen Seydou Waittinen ja Eeli Hyttinen sekä Martta Niemi.

Su-aamun eka välierä WP 35–Botnia oli tulikuuma, jonka ratkaisu nosti viimeisetkin tunteet Kämärin kentälle. Lisäajalla tuomitun rankkarin turvin WP eteni loppuotteluun tuloksella 4–5.

Veiterän välierä Helsinki YJ:tä vastaan alkoi Veiterän hallinnalla, mutta ensimmäisen maalin teki rankkarista Kaarlo Lappi. Sen jälkeen neljään minuuttiin Veiterä teki kolme maalia ja Helsinki otti aikalisän. Kun peliä oli pelattu 22 minuuttia niin Helsinki johti peliä 3–4 ja Kaarlo oli tehnyt kaikki maalit. Onneksi Veiterä tasoitti Otson maalilla eka erän lisäajalla taukotilanteeksi 4–4. Valmennus loi uskoa, että peli on täysin Veiterän hallinnassa eikä kannata panikoida, jatketaan kuuluisaa omaa peliä ja karvataan korkealta ja kovaa. Totta kai edellistalven vastaava tilanne tuli valmennuksellakin mieleen, kun Veiterän kärkiukoilta kotelo hirtti kiinni ja HIFK paineli finaaliin.

Toisen puoliskon alussa tasoituksen tehnyt Otso teki johtomaalin 5–4. Tämän jälkeen keskikentän moottorit murahtivat maukkaaseen murinaan, Nikke ja Oula saivat hienoja onnistumisia, tilanne oli 35 minuutin kohdalla 10–4 ja Helsinki YJ oli lyöty! Veiterä johti peliä parhaimmillaan 13–4 ja loppu meni säästöliekillä pelailuksi tuloksen ollessa 14–7. Voitolla Veiterä varmisti vähintäänkin hopeat. Veiterän voiton takuumiehet olivat Nikke ja Oula viidellä kaapilla, Otso teki kolme ja Vili yhden. Helsingin maaleista Kaarlo Lappi teki 5 ja Seydou 2. Ottelun toinen puoliaika oli Veiterän ilotulitusta nostaen finaalifiiliksiä kohti Varkauden taivasta.

Vapautuneesti finaaliin

Loppuottelu alkoi vasta klo 17:20, joten tauolla vietettiin aikaa mainiossa Kaks Ruusua -ravintolassa. Lisäksi käytiin Lidl:ssa ostamassa paistopisteen tuotteita, jotta jaksettaisiin painaa viimeinen peli täydellä liekillä.

Finaalin teema oli vapautuneisuus, kaikki paineet oli kotijoukkueella, joka oli kiistatta ennakkosuosikki ja se pääsi pelaamaan kotiyleisön edessä. Valmennus korosti, että keskitytään omaan peliin vaikka vastassa voisi olla pahimmillaan WP 35, kotiyleisö ja tuomarit. Teemaa jatkettiin joukkueen tutuilla perussapluunoilla, kova ja korkea karvauspeli, asenne ja myötäkarvaus päätyviivaan saakka. Jokainen luottaa toiseensa ja tekee kaiken sen eteen, että saadaan finaalissa oikea pelin virtaus.

Finaali alkoi hienoisella WP:n hallinnalla. Pelin kolmannella minuutilla Veiterän VV Hietamies kumautti ”villemäisen” nousun päätteeksi suorasta luistelusta pallon verkkoon. Seuraavalla minuutilla WP tasoitti. Nikke Loikkanen teki 1–2 johtomaalin, joka taas vapautti Veiterän peli-ilmettä.

Pelin 9. minuutilla Otso nousi vasemmalta tutuilla kikoillaan ja koetti syöttää maalin eteen, pallo meni kuitenkin maalivahdin jaloista pömpeliin ja Veiterälle kahden maalin johto. Erän loppu oli melko tasaista vääntöä ja vaikutti siltä, ettei Veiterä saanut kaikista paikoistaan sisään. WP tasoitti ottelun. Tauolle siis tasatilanteessa 3–3.

Finaalin toinen puoliaika alkoi Veiterän kannalta loisteliaasti, kun käsittämättömän kovaa luisteleva Nikke Loikkanen sivalsi Veiterän johtoon. Tästä pari minuuttia eteenpäin Johu Penttilä tälläsi kulman sisään ja 3–5. Ottelun yksi ratkaisu nähtiin kun Eliel Pekkola pelasi teeman mukaisesti tilanteen loppuun Veiterän vahvan maalinedusmyllyn jälkeen, ja tilanne 3–6. Sen jälkeen WP kavensi kulmasta 4–6. WP otti aikalisän 42 minuutin kohdalla, ja sen jälkeen tuomari vihelsi huitomisesta toisen jäähyn Nikke Loikkaselle.

Ensimmäinen Niken jäähy oli selvä huitominen, toinen tuli sen sijaan pehmeästi. WP kavensi ja tilanne kutkuttava 5–6 (44 min). Seuraavan neljän minuutin aikana WP 35 sai vetoja kohti Veiterä maalia muttei kovin vaarallisia sellaisia. Veiterä käytti aikalisän ajassa 49 min. Ajassa 50+2 tuomari astui jälleen ratkaisevan tuntuisesti esiin: pallo pilkulle ja karmiva ajatus päässä, ”tässäkö tää oli…”

Mutta onni pitää ansaita, ja liian monta ”harmaan alueen” vihellystä ei kanna loppuun saakka, joten mainiosti koko turnauksen pelannut, myöskin ali-ikäinen, Heppu Iitiä teki loisteliaan patjatorjunnan ja Veiterän maalin johto säilyi. Lopussa Veiterällä oli mahdollisuus laatia sinetti mestaruudelle kulmakikasta, mutta myöskin hyvin torjunut WP 35:n veskari torjui ”pesusienellä” pallon väljemmille vesille. Lopulta tuomarin pilli vapautti Veiterän piinasta ja joukkue pääsi juhlimaan ansaittua Suomen mestaruutta!

Temppu oli kova, se oli yllätys, se oli hieno ja se lämmitti kylmenevässä Kämärin illassa.

Finaalissa Veiterä pelasi kokonaisuutena hieman huonon pelin tehden vain 6 maalia peliajan ollessa kuitenkin 2 x 25 min. Vastustaja puolusti hyvin, mutta Veiterän peli meni ajoittain puskemiseksi eikä kaikkia maalipaikkoja saatu hyödynnettyä. Mutta hyvän joukkueen merkki on se, että vähän huonommallakin pelillä voidaan voittaa. Kun WP 35 puolusti hyvin ja oli opiskellut Veiterän pelitavan kulmakikkoja myöten, niin tilaa kaaren sisällä ei juuri ollut.

Finaalin parhaimmistoa olivat Veiterän alakerran linja Johu Penttilän johdolla. VV Hietamies pelasi parhaan pelinsä finaalissa ja linjan kolmas lenkki Vili Mielonen pelasi ennen kaikkea valmennuksen toiveenmukaisesti eli virheettömästi. Nikke teki kaksi kaappia, otti kaksi jäähyä ja oli alati vaarallinen. Oula pelasi vahvasti keskikentällä mutta sellaisella tilastovirheellä, ettei tehnyt yhtään maalia. Heppu oli maalissa mainio torjuen sen kuuluisan lisäajan ranun.

Yhteenvetoa turnauksesta ja kultajoukkue

Yhteenvetona todetaan, että valmennuksen teemat luotiin aina vastustajan pelitavan mukaan. Veiterän kovaa asennetta ja karvauspeliä korostettiin aina ja jokaisessa pelissä. Voiton avaimina voidaan pitää vahvaa Kampparit-peliä, jolla joukkuehenki lähti virtaamaan oikeaan suuntaan.

Turnauksen kovin peli Botniaa vastaan loi uskoa joukkueeseen, kaikki voidaan voittaa kun kaikki uskaltavat pelata rohkeasti ja tehdä töitä 110 %. Helsinki YJ:tä vsataan pelatun ottelun toinen puoliaika oli valtaisan hieno. Finaali oli finaalinarvoinen tasainen mittelö, jossa oltiin maalin parempia.

Kuten aina turnauksessa, pienet yllätykset kuuluvat turnaushenkeen, ja tänä vuonna ne olivat WP 35:n ja Helsinki YJ:n tasuri, jolla Helsinki YJ tuli Veiterän välierävastustajaksi ja se, että WP 35 kaatoi Botnia omassa välierässään.

Kiitos kaikille pojille, tämä oli hieno matka teidän jokaisen kanssa. Ikimuistoinen huippusäässä voitettu SM-kulta. Kiitos myös Minnalle ja Karille tuesta sekä kiitos kotiväelle.

Veiterän upeassa Mestaruusjoukkueessa, todellisessa Kultajunassa pelasivat:

Heppu Iitiä (mv)
Loistokas turnaus ali-ikäisenä, ei heikkoa hetkeä, hyvän heittokäden omaava velikulta.

Johannes ”Johu” Penttilä (libero)
Yksi mestaruuden avainpelaajista, kapteeni isolla C:llä, on esimerkillinen jäällä ja jään ulkopuolella, omaa hurjan laukauksen. Finaalissa hieno peli, mestaruuden arvoista työtä. Hattu pois päästä, Johu jos kuka ansaitsi kullan.

Ville-Veikko ”VV” Hietamies (siipi)
Yksi mestaruuden avainpelaajista, puolustuslinjan pyyteetön työmyyrä, valmennuksen luottopelaaja. Säästi finaaliin parhaan pelinsä, ei melua itsestään, ahkera harjoittelu on tehnyt VV:sta kokonaisvaltaisen pelaajan, palkintona ansaittu SM-kulta.

Vili Mielonen (siipi)
Ali-ikäisenä todella nousujohteinen turnaus, virheetön finaali, omaksunut paikkansa alakerran linjassa, pallon kanssa hyviä ratkaisuja. Kaunis swingimäinen lyönti, isoissa peleissä elementissään.

Niklas ”Nikke” Loikkanen (keskikenttä)
Yksi mestaruuden avainpelaajista, turnauksen kiistaton supertähti ja paras pelaaja, pörssikärki, luisteluvauhti eri planeetalta, keskikentän V8, käsittämättömän hienot pelit. Tulevaisuus kovin kirkkaissa valoissa.

Oula ”Oukki” Mihl (keskikenttä)
Yksi mestaruuden avainpelaajista, pörssikärki, keskikentän sveitsiläinen kello, asenne ja pehmeät tassut ovat jo käsite, upea pelaaja.

Antton Hirvonen (hyökkääjä)
Hyökkääjänä tehokas ja alati vaarallinen, lukee peliä hyvin, karvauspelin suunnannäyttäjä. Niken kanssa kemiat yksiin.

Otso Toivanen (hyökkääjä)
Huima turnaus vielä ali-ikäisenä, paransi loppua kohden, välierässä 3 kaappia ja finaalissa 1. Tästä pojasta kuullaan vielä lisää kirkkaista valoista kun saa peliasennon ja syöttöpelin kuosiin.

Eliel ”Elkku” Pekkola (hyökkääjä)
Minkä Elkku antaa eteen luisteluvauhdissa sen paikkaa älyllään, joukkuepelaaja, hyvä ilmapalloissa, karvaa palloja tähdille. Finaalissa häkki, hienot pelit kaikkiaan.

Veeti Keskitalo (hyökkääjä)
Innokas pörrääjä, harjoittelu alkaa näkymään, vielä suoraviivaisuutta lisää niin se näkyy vielä pörssissä.

Niki Haajanen (hyökkääjä)
Intoa, luisteluvoimaa, tahtoa. Peliasento paremmaksi, pää ylös ja syötöt työkalupakkiin niin tulevaisuus on juhlava.

Tuomas Haimila (siipi)
Luistelu hyvää, jäi kivikovan puolustuksen vaihtopelaajaksi. Treeniä lisää niin hyvä tulee.

Aikamoisia velikultia ja pelimiehiä, koska peli on parasta!

 

*  *  *